Arodunin Imperiumi
Arodunin keisarikunta, maailman ainoa todellinen Imperiumi, on kiistatta kaikkein suurin valtio useammallakin mittapuulla. Sillä on kaikkein laajimmat maa-alueet, eniten asukkaita ja kaupunkeja, suurin armeija ja laivasto – ja eniten vihollisia. Imperiumi syntyi Argentuksen, Coredunin ja Palardunin kunigaskuntien liittoumasta vuonna 247 jälkeen Uhrauksen. Coredunin kuningas Dunideus julistettiin ensimmäiseksi keisariksi, ja hänen kuolemansa jälkeen hänen nimestään tuli synonyymi Arodunin hallitsijalle. Ensimmäisten keisareiden johdolla valtio kasvoi nopeasti, kukisti vihollisen toisensa jälkeen ja valloitti uusia maita. Sittemmin valloitukset ovat pysähtyneet, ja vastassa olevat viholliset ovat voimakkaampia kuin koskaan aikaisemmin.
Rakenne
Keisarillinen hallinto on jaettu elimiin ja järjestöihin, jossa kussakin on omat virkansa ja hierarkiansa. Erilaisia virkoja ja titteleitä on aiempina vuosina yhdistetty ja karsittu tarpeettoman byrokratian vähentämiseksi, mutta edelleen löytyy tehtävien päällekkäisyyttä ja jäänteitä muinaisilta ajoilta. Kansalaisilla on äänioikeus ja he valitsevat siviilihallinnon virkojen haltijat vapailla vaaleilla aina senaattoreihin asti, mutta vallan huipulla keisarin ja kuninkaiden tittelit ovat perinnöllisiä. Kirkollishallinto taas järjestyy Mitrentan omilla vaaleilla, ja korkeimpien pappisvirkojen edustajat valitsee yksin Konklaavi. Armeijan hierarkiassa edetään osin ansioilla, osin vaaleilla ja osin rahalla. Muita tärkeimpiä organisaatioita ovat esimerkiksi Optis Aetrum, sisäistä valvontaa ja mystiikkaa yhdistävä salaperäinen järjestö, sekä serran kauppaa, kuljetusta ja hyödyntämistä valvova Optis Serenum.
Imperiumin byrokratialle ominaista on pitkä lista järjestöjä, hallinnollisia elimiä ja näiden alajaostoja. On tyypillistä, että järjestöt kilvoittelevat keskenään resursseista ja kunniasta. Jotkut näistä ovat lähes kokonaan langenneet tietyn aatelishuoneen hallinnoitavaksi, ja tämän myötä järjestöjen välinen kilvoittelu sekoittuu mahtisukujen keskinäiseen kamppailuun. Esimerkiksi Optis Serenumissa valtaosaa viroista kantavat Tibedionin suvun jäsenet. Optis Geneteum, arkeologiasta ja tutkimusretkikunnista vastaava järjestö, taas on pitkälti Adamontin huoneen hallinnassa.
Byrokraattisen koneiston pienin osanen on livra, naispuolinen kirjuri-sihteeri. Heitä työskentelee eri puolilla Imperiumia kymmeniä tuhansia. Livrakouluja on lukuisia, ja joihinkin otetaan tyttölapsia jo neljän vuoden ikäisenä. Maineikkaimmat koulut ovat hyvin tavoiteltuja opintopaikkoja, koska niissä alkanut livran ura avaa paremmat mahdollisuudet korkeaan asemaan myöhemmin. Poikien opetus on suppeampaa; jos lapselle tavoitellaan poliittista uraa, hän saa yleensä kotiopetusta retoriikassa, historiassa ja kielissä. Mitrentan koulu ja sotilasakatemia ovat suosittuja vaihtoehtoja.
Vekti on alin virkamies ja poikkeava virka siten, että vektiä ei valita vaaleilla, vaan tribuuni tai prefekti nimittää hänet hakijoiden joukosta virkaan neljäksi vuodeksi. Korkeampiin virkoihin voi päästä toimimatta koskaan vektinä, mutta yksi tai kaksi kautta tässä virassa on eduksi tribuuninvaaleissa menestyäkseen – useampi kausi vektinä sen sijaan yleensä katsotaan merkiksi epäpätevyydestä korkeampiin virkoihin. Vekti voi johtaa kaupungissa pientä virastoa tai toimistoa, hallinnoida kylää paikalliselle tribuunille tai prefektille vastaten tai johtaa esimerkiksi rakennusprojektia. Syrjäseuduilla vekti voi jakaa oikeutta barnassoille, mutta kansalainen saa aina vaatia varsinaisen oikeusoppineen asiaansa ratkaisemaan.
Naisilla alin virka on vesta. Paikkakunnan magistraali tai suprentia nimittää hänet hallinnoimaan väestörekisteriä, historiallista arkistoa ja opetustoimintaa asutuskeskuksessa. Vestalla on yleensä johdettavanaan joukko livroja, jotka voivat joskus seurata häntä koko hänen uransa ajan. Ei ole harvinaista, että seudun vestaksi valitaan vektin puoliso; moni nuori pariskunta aloittaa yhteisen poliittisen uransa näin. Sekä vekti että vesta on oikeutettu vihkimään avioliittoon tai purkamaan sen.
Tribuuni on ensimmäinen ja tärkein askelma vaalein valituihin virkoihin. Kuka tahansa 16 vuotta täyttänyt miespuolinen kansalainen – jolla on varaa maksaa kampanjamaksu – voi asettua ehdolle tribuuninvaaleissa. Vaalipiirin äänioikeutetut valitsevat ehdokkaista tietyn määrän kansantribuuneja ja sotatribuuneja. Edelliset toimivat useimmiten kaupungin tai merkittävän alueellisen laitoksen johtajina, jälkimmäisillä on korkea asema legioonissa tai merivoimissa ja satoja tai tuhansia sotilaita komennossaan. Kansantribuunit voivat viedä ehdotuksia senaatin äänestettäväksi. Kahdeksan vuotta kestävän kauden jälkeen kansantribuuni voidaan valita virkaansa uudelleen tai hän voi edetä prefektiksi tai arbitoriksi, tai tulla valituksi Optis Aetrumiin kvestoriksi. Sotatribuuni etenee yleensä legaatiksi tai amiraaliksi, poikkeustapauksessa prefektiksi. Myös monet senaattorit valitaan virkaansa yhden tai useamman tribuuninkauden jälkeen. Dexio tai sitä vastaavaa tai ylempää aatelisarvoa kantava mies voi toimia tribuunin virassa prefektin, kuninkaan tai keisarin itsensä nimittämänä ilman vaaleja – toisinaan varallisuuden siivittämänä.
Magistraali on hierarkiassa tribuunin veroinen virkanainen, jonka tärkein tehtävä on väestörekisterin ylläpito. Kaikki syntymät, avioliitot, kuolemat sekä maiden, orjien ja muun merkittävän omaisuuden omistajanvaihdokset tulevat magistraalin tietoon. Myös magistraalin virkakausi on kahdeksan vuoden mittainen. Hierarkiassa seuraava askel on suprentian virka; vaihtoehtona on hakea esimerkiksi erittäin arvostettuun verotuksesta vastaavan kurnelian virkaan tai oikeuslaitokseen lokutoriksi. Optis Aetrum värvää osan naispuolisista jäsenistään magistraalien joukosta. Legioonien tai laivastojen palvelukseen valitaan kautensa suorittaneista magistraaleista strategata, joka on sotatieteisiin ja taktiikkaan erikoistunut tietäjä – poikkeus muuten miesvoittoisessa päällystössä.
Prefekti valitaan vaaleissa vähintään yhden kauden tribuunina toimineista miehistä; nuorin mahdollinen ikä täten on 24 vuotta, mutta on hyvin harvinaista, että alle 30-vuotias valitaan näin korkeaan virkaan. Dragon arvonimeä kantava mies voidaan joissain tapauksissa nimittää prefektiksi ilman vaaleja. Prefekti hallitsee satojen tuhansien asukkaiden kokoista prefektoriota virkaistuimenaan jokin valtakunnan suurimmista kaupungeista. Prefektorion sotavoimat ovat prefektin komennossa ja myös alueella olevat legaatit vastaavat hänelle, mutta omia nimettyjä legioonia hänellä ei ole. Prefekti itse toimii senaatin alaisuudessa ja saa joskus määräyksensä keisarilta itseltään. Virka on kahdeksan vuoden pituinen, ja sen jälkeen prefekti voi tulla valituksi uudelleen, siirtyä senaattiin tai Optis Aetrumiin, tai edetä johonkin ainutlaatuiseen kunniavirkaan kuten keisarikunnan juhlista ja tapahtumista vastaavaksi dorifektiksi.
Suprentiaksi vastaavasti valitaan magistraalin kauden suorittanut nainen, yksi kuhunkin prefektorioon. Suprentia tekee tiiviisti yhteistyötä prefektin kanssa ja valvoo kaikkia alueen virastoja, arkistoja, kauppahuoneita ja tiedeyhteisöjä. Kunkin suprentian tietämystä ja perehtyneisyyttä halutaan hyödyntää pitkään, ja kausi kestääkin 12 vuotta. Moni jatkaa tässä tehtävässä kausi toisensa jälkeen uransa loppuun saakka, ja vanhat suprentiat nauttivat suurta arvostusta; senaatti tai hallitsijat itse usein konsultoivat näitä tietäjänaisia. Etenemisvaihtoehtoina on muun muassa prestian asema senaatissa, väestönlaskentaa hallitseva sensunna, tai ulkomaansuhteista vastaava ministraali.
Kaikkein korkein vaaleilla valittu virka on konsuli, joka hallitsee kokonaista valtiota ja vastaa vain senaatille ja keisarille. Koska keisarikuntaan tällä hetkellä kuuluvia valtioita hallitsevat kuninkaalliset, ei konsulinvirkoja nykyään ole yhtäkään. Jos Arodun onnistuisi valloittamaan esimerkiksi tärkeimmän vihollisensa Paragean, valittaisiin prefekteistä tämän valtion johtoon konsuli. Naispuolista vastinetta tälle viralle ei ole.
Virkansa merkkinä virkamies tai -nainen kantaa hopeista tai kultaista viitansolkea. Virka-asu voi olla viitan lisäksi tunika tai kaftaani, joiden värimaailma on pääsääntöisesti puna-musta-valkoinen. Prefektin tasoisilla ja korkea-arvoisemmilla henkilöillä on myös yksinkertainen kruunu tai tiara.
Senaatti, Keisari ja valtakuntien hallitsijat
Arodunin 100-paikkaisessa senaatissa pääkaupunki Corediasissa valtaa käyttävät vaaleilla valitut miespuoliset senaattorit ja heidän naispuoliset neuvonantajansa prestiat. Senaattorin on oltava iältään vähintään 32 vuotta, ja hänen kautensa kestää kahdeksan vuotta. Voidakseen asettua ehdolle senaattoriksi on miespuolisen kansalaisen suoritettava vähintään yksi kausi tribuunina tai Mitrentan diarkkina, edettävä legaatiksi sotilasansioin tai kannettava laudion aatelisarvoa. Yksittäiset senaattorit ovat pääsääntöisesti hallinnollisen hierarkian ulkopuolella, mutta arvostuksessa he sijoittuvat tribuunin ja prefektin väliin. Hallinnollisena elimenä senaatti edustaa vallan huippua ja toimii prefektien yläpuolella. Valtasuhteet senaatin ja keisarin välillä ovat monimutkaiset, ja voiman tasapaino muuttuu usein. Teoriassa senaatti ja keisari ovat yhtä voimakkaat, mutta käytännössä keisari voi tehdä paljon päätöksiä senaatista välittämättä ja veto-oikeudellaan estää senaatin toimia; kuitenkin tietyissä asioissa päätösvalta on yksin senaatilla, ja sillä on keinoja rajoittaa keisarinkin vallankäyttöä. Dunideus, Arodunin keisari, on todennäköisesti maailman vaikutusvaltaisin ihminen. Täyttä diktaattorin valtaa hänellä ei senaatin ansiosta ole, mutta monessa asiassa hän saa tahtonsa läpi. Monille keisarikunnan asukkaille koko palardirodun ja vanhan uskonnon selviytyminen ja uusi nousu henkilöityvät keisariin, joka nähdään lähes jumalaisena hahmona – ja joillekin hän todella on jumala. Imperiumin perustamisesta lähtien Obsidiaani-istuimella on Arodunia hallinnut Coredunin kuningas, joka kantaa tittelinään ensimmäisen keisarin nimeä. Dunideus hallitsee kuolemaansa asti, minkä jälkeen valta siirtyy hänen pojalleen. Imperiumin alkuaikoina kruununperillinen oli aina vanhin poika, mutta nykyään Optis Aetrumin pretaalit ja Mitrentan auguurit valitsevat keisarin pojista tehtävään sopivimman. Nämä mystikot myös pyrkivät etsimään uudelle keisarille täydellisen puolison sukulinjaa jatkamaan. Arodunin historian aikana kahdesti miespuolinen perillinen on puuttunut keisarin kuollessa, ja tällöin senaatti ja konklaavi ovat valinneet uuden hallitsijan. Kolmas dynastia, Darkantos, on hallinnut vuodesta 414 j.U. Palardunia hallitsee ikivanha kuningassuku Domiantes, jonka alistuminen keisarin tahtoon on aina ollut jossain määrin vastentahtoista. Ylämaiden kuninkaat ovat kautta aikain usein uhmanneet senaatin ja keisarin määräyksiä, mutta onnistuneet olemaan ylittämättä varsinaisen kapinallisuuden rajaa. Tarin Palarden on kaukana Corediasista sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti, ja konfliktit palardunilaisten senaattoreiden ja heidän kollegoidensa välillä ovat tavallisia. Argentuksen pääkaupungissa Archinoossa valtaa pitää kuningaspari. Puolisoiden tehtävät ja valtapiiri on tarkoin määritelty, kuten Argentuksessa on tavallista muutenkin. Kuningatar hoitaa sisäpoliittisia asioita ja vierailee usein Corediasissakin. Archinos ei niskoittele läheskään yhtä usein kuin Tarin Palarden, mutta uskonnolliset eroavaisuudet tuottavat ongelmia. Nykyinen dynastia pitää palavalla antaumuksella mitrageneläisen uskon puolia ja tuo hengelliset seikat mukaan myös maallisiin kysymyksiin, mikä ärsyttää lordectalaisuutta seuraavia senaattoreita. Liittyessään Imperiumiin Constennuksen kaupungit saivat valita yhden arkontin edustamaan kaikkia kaupunkivaltioita. Pääkaupunkina on pitkään ollut Araxos, jonka arkontilla on jonkin verran sananvaltaa saariston asioissa. Autonomia on paljon vähäisempi kuin Argentuksella tai Palardunilla, mutta etenkin Tyrenessin diplomatiaa ja kauppaa koskevissa asioissa Araxoksen arkonttia kyllä kuunnellaan. Maegondasia hallitseva Tähtimeren Sisarkunta on ollut Imperiumin keskushallinnolle yllättävänkin kuuliainen. Itsenäisyyden menettäminen on tuonut heidän karulle maalleen vaurautta ja turvaa, ja maegorit ovat saaneet jatkaa perinteidensä harjoittamista kuten ennenkin. Senaatissa istuvat maegorit ovat Imperiumin vaatimusten mukaan miehiä, mutta koska rodun miehet eivät valtaan ole koskaan tottuneet, eivät heidän senaattorinsa juurikaan ole äänessä. Sisarkunnan edustajat purjehtivat kerran vuodessa Valanvedistä Corediasiin esittämään toiveitaan ja saamaan ohjeita.Oikeuslaitos
Keisarikunnan syrjäisimmillä alueilla tuomiovalta kuuluu yleensä aluetta hallinnoivalle virkamiehelle, eli käytännössä kylän vektille. Tribuunikin voi halutessaan jakaa oikeutta hallintoalueellaan. Jos kyseessä on Kirkkoa koskeva rikos tai muu oikeudellinen ongelma, ratkaisee sen lähimmän temppelin diarkki tai mitraali. Nämä eivät kuitenkaan maallisissa kysymyksissä voi jakaa oikeutta kansalaisille, saati aatelisille; jos kansalaista syytetään rikoksesta, hänen asiansa käsittelee vähintään lextian tasoinen oikeusoppinut. Lextia on tuomari, jonka nimittää virkaansa tribuuni tai prefekti. Koska hänen tehtävänsä vaatii keisarikunnan ja Mitrentan lain sekä alueellisen kulttuurin erinomaista tuntemusta ja kutakin oikeudellista kysymystä varten kerätyn tiedon tulkintaa ja käsittelyä, kuuluu tämä työ naisille. Kaupungeissa on tavallisesti vakituinen lextia kussakin kaupunginosassa, kun taas maaseudulla tehtävää hoitavat kiertävät lextiat. Jos ratkaistavana on rikossyyte, lextia haastattelee syytetyn ja todistajat, tutkii todistusaineiston ja langettaa tuomion. Syytetty voi palkata puolustuksekseen advektorin, joka laatii puolustusstrategian ja johtaa puolustuksen puheenvuoroja. Lextialla puolestaan voi olla tiedonkeruuta helpottamassa apumiehiä, septoreja. Korkeamman profiilin tapauksissa, joita lextia ei pysty ratkaisemaan tai jotka tribuuni tai prefekti siirtää suoraan eteenpäin, oikeutta jakaa triumviraatti. Tämä on oikeusistuin, joka yleensä kokoontuu kaupungin oikeustalossa, mutta voi tarvittaessa jalkautua maaseudullekin. Triumviraattiin kuuluvat tasaveroisina jäseninä lokutori, arbitori ja judiktori, jotka kolmestaan äänestävät lopputuloksesta. Lokutori on vaaleilla valittu virkanainen, joka kuulustelee syytetyn ja hänen puolustajansa ja esittää tapauksen yhteenvedon muille tuomareille ja yleisölle. Arbitori on tribuuneista valittu tuomari, joka käsittelee tapauksen keisarillisen lain näkökulmasta ennakkotapauksiin tukeutuen, ja antaa rangaistusehdotuksen. Judiktori puolestaan on Mitrentan virkamies, joka pohtii tapausta Kirkon lakien ja etiikan kannalta ja rukoilee Mitreiden johdatusta tuomareiden avuksi. Yleensä advektori edustaa triumviraatin edessä syytettyä, mutta tämä ei ole välttämätöntä, ja oikeus voi syytetyn itsensä lisäksi kuulla muitakin tämän puolustajia. Triumviraatin ratkaisu on aina lopullinen, mutta tunnetaan tapauksia, joissa keisari itse on lopulta armahtanut syytetyn ennen esimerkiksi kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Imperiumi ylpeilee kehittyneellä oikeuslaitoksellaan, mutta käytännössä vain pieni osa rikoksista päätyy oikeusoppineiden ratkaistavaksi. Orjat ja barnassat – varakkaimpia lukuun ottamatta – ovat järjestelmän ulkopuolella, ja syrjäisessä kylässä selkeästä rikoksesta syytetty köyhä kansalainen voi virua vangittuna useita syklejä, ennen kuin lähimmän kaupungin tribuuni tuomitsee hänet kirjeen välityksellä ilman, että hän saa tilaisuutta puolustaa itseään. Advektorit taas ovat kalliita, ja harvalla kansalaisella on riittävää laintuntemusta tai puhujanlahjoja syytteen kumoamiseen.Culture
Arodunin alueilla elää lukuisia kansoja erilaisine perinteineen, mutta palardeenien, coredien ja argentolaisten kulttuuri on ilman muuta vallitseva. Imperiumi voidaan karkeasti jakaa kolmeen kulttuurialueeseen: rannikon, ylämaiden sekä saariston kulttuuriin.
Arodun pitää itseään maailman sivistyksen keskuksena ja muinaisen tiedon ja perinteiden vaalijana. Historian, maantieteen ja tarustojen tietämystä arvostetaan ja opetetaan pääsääntöisesti kaikille kansalaisille. Lukutaito on yleinen, mutta joillakin seuduilla, kuten Argentuksen sydänmailla, se nähdään feminiinisenä kykynä, eikä lukutaidotonta miestä katsota pahalla. Arodunilaisten uskonnosta kumpuaa erityisosaamisen ja täydellisyyden tavoittelu; eri alojen mestareita ihaillaan suuresti, olivat he sitten minkä alan osaajia tahansa. Lapsia kannustetaan löytämään kutsumuksensa jo varhain ja keskittymään siihen. Myös kilpailullisuus on arodunilaisille – ennen kaikkea palardeille – ominaista. Kansa rakastaa erilaisia urheilukilpailuja, joita varten on rakennettu valtavia areenoja eri puolille Imperiumia. Suosituinta viihdettä ovat kilpa-ajot, miekkailu, vauhdikas pallopeli makta sekä useita päiviä kestävät jokavuotiset Keisarilliset kisat. Kuolemaan asti käytävät taistelut ovat kiellettyjä – kansakunnan ja Kirkon mentaliteettiin ei sovi lahjakkaiden sotureiden uhraaminen viihteen vuoksi – mutta joissakin väkivaltaisissa lajeissa kuten miekkailussa ja aitotaistossa sekä kilpa-ajoissa kuolemantapauksiakin sattuu.
Nimet
Imperiumi pyrkii pitämään tarkkaa kirjaa väestöstään. Väestönlaskenta on viime vuosina suoritettu 10 vuoden välein, mutta Arodunin historian aikana tämä frekvenssi on vaihdellut paljonkin. Väestönlaskentaa valvovat kylien vestat ja kaupunkien magistraalit, ja koko toimitusta kussakin kuningaskunnassa hallitsee hyvin arvostettu ja vaikutusvaltainen virkanainen sensunna. Kaikki Arodunin asukkaat orjista aristokraatteihin ja heidän sukulaissuhteensa, merkittävät omistukset ja tittelit on kirjattu maistraattien arkistojen uumeniin. Imperiumin kansalainen omistaa diptyykin, kahdesta pienestä puutaulusta koostuvan saranallisen kirjan, johon on kaiverrettu hänen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäaika ja -paikka sekä kolmen todistajan nimet. Diptyykkiä tarvitaan kansalaisuuden todistamiseen kuitenkin vain harvoin, koska ainakin tutuilla seuduillaan ihmisen asema on yleensä todettavissa hänen sosiaalisen verkostonsa kautta. Kauas matkustaessa diptyykki on hyödyllinen pitää mukanaan, mutta ilman sitäkin on kansalaisen henkilöllisyys riittävän luotettavasti selvitettävissä maistraatin arkistojen avulla, vaikkakin tämä voi viedä paljon aikaa. Kansalaiseksi tekeytyminen valheellisesti on vakava rikos, josta rankaistaan niin ankarasti, että harva uskaltaa tätä riskiä ottaa. Arodunilaisten nimet kirjataan väestörekisteriin tietyn kaavan mukaan. Koska Imperiumin alueelle mahtuu hyvin erilaisia kansoja erilaisine nimiperinteineen, arkielämässä kaavasta joskus poiketaan, mutta ainakin valtaosa kansalaisista käyttää etunimeä, vanhemmannimeä sekä klaanin nimeä. Miehet käyttävät toisena nimenään isänsä ja naiset äitinsä nimeä. Jos vanhemman nimi on sama, käyttää lapsi toisena nimenään sanaa Ecto (toinen), Terto (kolmas) tai Lepto (neljäs). Mikäli henkilö on äpärä, jonka vanhempi ei ole tiedossa, tulee toiseksi nimeksi Intormus (isätön) tai Immatria (äiditön) – tämä on paljon suurempi häpeän aihe kuin pelkästään avioliiton ulkopuolella syntyminen. Klaanit ovat hyvin vanhoja ja suuria avioliitoin toisiinsa yhdistyneitä sukujen yhteisöjä, joista suurimmat ja maineikkaimmat juontavat juurensa Coredunin, Palardunin ja Argentuksen kuningaskuntien alkuajoilta. Aristokraatit käyttävät aatelishuoneensa nimeä klaaninsa lisäksi; joidenkin valtasukujen edustajat eivät käytä klaanin nimeä laisinkaan katsoen sukunsa tästä irralliseksi mahdiksi. Barnassat eivät kuulu klaaneihin; sen sijaan heidät on kirjattu väestönlaskennassa synnyinkaupunkinsa tai -kylänsä nimellä. Orjia yleensä puhutellaan vain yhdellä nimellä. Läheiset henkilöt puhuttelevat toisiaan pelkällä etunimellä; muulloin yleensä käytetään sekä etunimeä että vanhemmannimeä. Virallisissa yhteyksissä käytetään koko nimeä, mutta jos henkilöä puhutellaan tämän tittelillä, yhdistetään arvonimeen monesti pelkkä etunimi. Jos titteliä ei ole, samanarvoisia tai ylempiä puhuteltaessa yleensä käytetään vedeninkielen sanaa sindu (herra) tai sindai (rouva). Talon isäntää voi puhutella sanalla patro ja emäntää kutsua matroonaksi.Vaatetus
Rannikolla sekä miesten että naisten yleisin vaate on tunika, joka voi olla lyhythihainen tai hihaton. Yleensä vain orjat liikkuvat ulkona ylävartalo paljaana. Jalkineina käytetään sandaaleita tai matalia kankaisia tossuja. Varakkaammat pitävät toisella olkapäällä lyhyttä viittaa – miehet vasemmalla, naiset oikealla. Aristokraateilla ja klaanin vanhimmilla viitan korvaa agasta, pitkä hartioilta lanteille kulkeva värikäs kankainen liina, johon on kirjailtu suvun tai klaanin tunnukset. Tietyissä viroissa pukeudutaan kaftaaniin, joka miehillä laskeutuu suorana alas asti ja naisilla levenee helmaa kohti. Aristokraattinaiset usein suosivat juhlapukuna vedetarityylistä zavalaa, joka on monimutkaisesti jalkojen ja vartalon ympärille kiedottu pitkä kirjailtu kangaskaistale. Päähineitä rannikon kansat käyttävät harvoin; sen sijaan naiset suosivat mitä ihmeellisempiä kampauksia ja hiuskoristeita. Naiset käyttävät paljon meikkejä; miehen on hyväksyttävää käyttää kajalia, ellei hän ole näyttelijä tai prostituoitu. Sormukset, kaula- ja rannekorut sekä koristellut vyöt ovat rikkailla yleisiä. Constennuksessa ja Argentusin eteläosassa alkaa näkyä tyrroonien vaikutteita. Tunikan sijasta monet pitävät pitkää lannevaatetta ja hartiat ja rinnan peittävää pyöreää ihonmyötäistä viittaa. Myös muut kuin orjat viihtyvät ylävartalo paljaana – naiset toki peittävät rintansa kangaskaistaleilla. Puoliviitat, agastat ja kaftaanit ovat käytössä täälläkin. Pääliinat ovat yleisiä, samoin leveälieriset matalat hatut. Koruja ja meikkejä käytetään kuten rannikon kulttuurissakin. Ylämaiden kulttuurin piirteet tulevat sitä vahvemmin esiin, mitä pohjoisemmaksi mennään. Viileämmillä alueilla sekä miehet että naiset pitävät pitkiä housuja tunikan lisäksi. Kansalaiset ja aristokraatit voivat pukea tunikan päälle tunnuksillaan varustellun tabardin. Monet sijoittavat pitkään, kalliiseen viittaan, jonka laatu ja yksityiskohdat kertovat kantajansa asemasta paljon. Sandaalien sijasta pohjoisimmilla alueilla pidetään saappaita. Sekä naiset että miehet käyttävät hillitysti meikkejä; tyypillistä on maalata otsa tai posket yhdellä tai kahdella värillä. Varkkaimmatkin ihmiset pitävät vain vähän koruja, mutta etenkin raskaat, hyvin arvokkaat kaulakäädyt ovat suosittuja. Kaikkialla Arodunissa lävistyksiä ja tatuointeja pidetään barbaarisina, ja varsinkin ylimystö välttää niitä. Poikkeuksena ovat vedetarit, jotka mielellään pitävät erilaisia korvakoruja. Vedetareja ihailevat Coredunin aristokraatit joskus uskaltautuvat matkimaan tätä tapaa.Ravinto
Keisarikunnan hedelmällisillä mailla viljellään tavattoman paljon mustaa riisiä, vehnää ja kauraa. Happamaton leipä ja riisistä tehdyt pallerot sekä juusto, merenelävistä tehty kastike ja oliiviöljy muodostavat rannikon ja saariston asukkaiden ravitsemuksen perustan. Coredunilaiset pitävät rapukastikettaan lähestulkoon pyhänä, kun taas Argentusissa ja Constennuksessa vannotaan kalakastikkeen nimeen. Lisäksi usein syödään maustettuja kaurakakkusia, hedelmiä ja vihanneksia, kaikenlaisia mereneläviä, munia ja siipikarjaa. Punaista lihaa käytetään harvoin. Ylämailla hyvää viljelysmaata on niukasti, ja perusravintoa ovatkin valtavissa luolastoissa viljelty varjotähkä ja erilaiset sienet. Luolissa kasvatetaan myös suuria rusakoita ja sulattomia kalkkunoita, joiden lihaa Palardunissa nautitaan usein. Hyvin tyypillinen palardunilainen ruoka on puuro, joka syödään hunajan, sienten tai lihan kanssa. Pohjoisemmas mentäessä hedelmäpuut käyvät harvinaisemmaksi, ja hedelmien sijasta nautitaan marjoja sekä erilaisia juureksia hunajalla makeutettuna. Tyypillisin alkoholijuoma on ilman muuta viini, jota kaikkein köyhimmätkin juovat – vedellä jatkettuna, tosin. Myrgannosin ja Tartassan viinit ovat kuuluisimpia, ja niitä viedään ympäri maailmaa. Rannikon ja saariston kansat nauttivat usein myös hedelmäsiideriä. Olutta etelässä juodaan harvemmin. Ylämaillakin viinitarhoja on jonkin verran, mutta ihmiset suosivat siellä simaa, olutta ja varjotähkästä tislaamalla valmistettua mustaa sterkaa. Keisarikunnan asukkaat nauttivat alkoholijuomia lähes päivittäin, mutta humaltuminen katsotaan sopivaksi vain juhlissa. Toki aihetta juhlaan on helppo keksiä, ja varakkaat järjestävät usein päivälliskutsuja, joissa viini virtaa ja ihmiset juovat estoitta. Joskus nämä juhlat ovat varsin riehakkaita ja eroottissävytteisiä – arodunilaiset eivät häpeä tuoda esiin seksuaalisuutta. Mitrenta hyväksyy juomisen ja ilonpidon, mutta ihmisiä, jotka menettävät itsensä hallinnan ja joutuvat päihteiden vuoksi ongelmiin, halveksitaan yleisesti. Alkoholijuomien lisäksi suosittu päihde on tee, joka voidaan jakaa neljään ylälajiin. Vihreä tee rauhoittaa ja väsyttää, ja sitä käytetäänkin monesti nukahtamisen apuna. Punainen tee vaikuttaa päinvastaisesti; sillä on voimakas piristävä vaikutus. Valkoinen tee turruttaa tunteet ja sumentaa lähimuistin. Siniset teelajit ovat hallusinogeenisiä, ja niitä on tapana nauttia erityisissä teehuoneissa, joissa on usein tarjolla myös musiikkia ja prostituoituja. Palardunissa teelajikkeet eivät alavia eteläosia lukuun ottamatta kasva, ja siellä teen sijasta käytetäänkin huumaavia sieniä, joita syödään tuoreena tai kuivattuna. Poltettavat päihteet kuten tyrenessiläinen unhojuolas ja Itä-Mitragonin väkevä tupakka eivät ole Arodunissa suosittuja, koska niitä pidetään barbaarisina. Tämä ei tokikaan kokonaan estä niiden käyttöä, ja Tyrenessissä tyypilliset savuhuoneet ovat saavuttaneet menestystä Imperiuminkin kaupungeissa. Rohkeimmat eksotiikasta viehättyneet aristokraatit järjestävät joskus niin sanottuja usvapitoja, joissa koko talo täytetään huumaavalla savulla.Magia
Magian olemassaolo on Uhrauksen jälkeisessäkin maailmassa ihmisille itsestäänselvyys, mutta arkipäiväisiä loitsut eivät ole, eivätkä kaikki maaseudun asukkaat välttämättä näe magiaa koko elinaikanaan. Optis Serenumin arvion mukaan Arodunissa elää pysyvästi noin 2 000 serraldia; kuuden miljoonan ihmisen väestössä he ovat siis hyvin pieni vähemmistö. Tavallinen kansalainen yleensä suhtautuu elementtimagiaan pelonsekaisella kunnioituksella tai vihalla. Serraldien mahdin hyöty kyllä tunnistetaan ja heidän palveluksistaan voidaan maksaakin, mutta omaan kyläänsä tai naapurustoonsa monikaan ei elementalistia halua asumaan. Historiallisista syistä serraldit saavat toimia vain Mitrentan valvonnassa; papisto pääsääntöisesti sietää heitä, kunhan he vain pysyvät hallinnassa. Jotkut uskonoppineet tosin pitävät serraldeja suorastaan epäpyhinä olentoina. Keisarillinen hallinto sen sijaan ajattelee käytännöllisemmin ja ottaa magian taitajia mielellään palvelukseensa, etenkin sotavoimia tukemaan. Suurissa rakennusprojekteissa serraldit ovat korvaamattomia, ja Imperiumin uljaimmat arkkitehtoniset saavutukset ovat olleet mahdollisia vain elementtimagian ansiosta. Optis Serenum ajaa serraldien oikeuksia ja pyrkii lisäämään ja vapauttamaan heidän koulutustaan ja suojelemaan heitä Mitrentan ja tavallisen kansan vainolta. Taistelukentillä elementtimagian voima näkyy kenties selkeimmin. Kokenut serraldi voi loitsuillaan omakätisesti surmata kymmeniä tai satoja tavallisia sotilaita, tuhota linnoituksia tai upottaa sotalaivoja. Useimmissa taisteluissa magiaa kuitenkaan ei näy; arvokkaita pitkään koulutettuja sotamaageja ei vaaranneta missä tahansa kahakoissa, ja kaikkiin sotajoukkoihin heitä ei riitäkään. Tärkeä osa armeijoiden tiedustelutoimintaa on selvittää, osallistuuko tuleviin suuriin taisteluihin vihollisen serraldeja, jotta heihin voidaan varautua omilla elementalisteilla. Kuitenkin, kun kentällä on kymmeniä tuhansia taistelijoita, jää useammankin loitsijan vaikutus loppujen lopuksi vähäiseksi – todellisen työn tekevät tavalliset sotilaat ja heidän keihäänsä ja nuolensa. Mitreiden papit ovat serraldeja paljon yleisempiä. Osa heistä on vain opettajia tai virkamiehiä vailla minkäänlaisia yliluonnollisia kykyjä, mutta osa pystyy varsinaisiin ihmetekoihin. Jumalaista magiaa hallitsevaa pappia kutsutaan mitraaliksi. Tämä lahja on palardirodun keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin elementalismi, ja mitraaleja onkin ympäri keisarikuntaa useita tuhansia erilaisissa tehtävissä. He nauttivat yleensä suurempaa kunnioitusta kuin voimakkaatkaan serraldit. Vielä arvostetumpia ovat ne, joita on siunattu myös parantamisen lahjalla. He kykenevät kanavoimaan kehonsa kautta elämän ja kuoleman energiavirtoja, luomaa ja kalmaa, ja siten parantamaan haavoja, vammoja ja tauteja. Suuressa keisarikunnassa nämä siunatut ovat kuitenkin niin harvassa, että välskäreiden ja apteekkarien vaalima taareilta opittu tieto kirurgiasta ja lääkinnästä on lähes aina tarpeellista.Väestö ja sen rakenne
Keisarikunnan laki, joka pitkälti pohjautuu Coredunin kuningaskunnan lakeihin ja perinteisiin, näkee miehet ja naiset samanarvoisina. Yksilönvapaudet, äänioikeus, omistusoikeus, rikosoikeudelliset seikat ja useimmat muut henkilöä koskevat oikeudet ovat sukupuolille yhtäläiset. Laki kuitenkin voimakkaasti rajoittaa sitä, millaisissa viroissa mies tai nainen voi toimia ja millaisia titteleitä kantaa. Alueellisia ja kulttuurieroja on; esimerkiksi Palardunissa vain hallinnollisissa ja kirkollisissa viroissa toimiminen on säädeltyä, kun taas Argentuksessa tavanomaisissa ammateissakin on sukupuolijako.
Virat on jaettu pääsääntöisesti sukupuolten vahvuuksien ja ominaisuuksien mukaan; nämä uskomukset pohjautuvat vanhoihin perinteisiin. Toimeenpanovalta katsotaan maskuliiniseksi, ja koska hallinnollisessa hierarkiassa eri tasoisia toimeenpanovaltaa käyttäviä virkoja on enemmän kuin muita virkoja, on miehiä hallinnossa huomattavasti naisia enemmän. Naisten virat usein liittyvät olemassaolevan tiedon varastointiin ja käsittelyyn, ja naiset hallinnoivatkin pääasiassa erilaisia arkistoja ja konsultoivia laitoksia. Kaupankäynnissä molemmilla sukupuolilla on roolinsa, samoin oikeuslaitoksessa.
Sukupuolta paljon enemmän arodunilaisen asemaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa hänen yhteiskuntaluokkansa. Ihmiset on jaettu pääasiallisesti neljään kastiin, joilla on kullakin omat oikeutensa ja velvollisuutensa, ja joita laki kohtelee eri tavalla.
Alimpana ovat orjat, joita keisarikunnan alueella on lähes miljoona. Orjuus on aina ollut laillista Mitragonin valtakunnissa, ja orjakauppa on tärkeä osa niiden taloutta. Arodunin orjat ovat pääasiassa Mitragonin valloitettujen maiden väestöä tai Tyrenessistä tuotua kauppatavaraa; loput ovat orjuuteen tuomittuja rikollisia tai itsensä orjaksi myyneitä kovaonnisia. Kouluttamattomien orjien hinta on tavallisesti 100-500 actaa; hyvin eksoottisen tai erityisen taitavan orjan arvo voi olla moninkertainen, kun taas vammainen tai muuten vialliseksi katsottava orja voi olla paljon halvempi. Orja on lähes täysin omistajansa armoilla, mutta merkittävän pysyvän vamman aiheuttaminen ilman erityistä perustetta on rankaistavaa, ja tappaminen on lähes poikkeuksetta kiellettyä - vain keisarillinen oikeuslaitos voi tuomita ihmisen kuolemaan. Orjia käytetään usein raskaassa fyysisessä työssä kuten kaivoksissa ja louhoksissa, kauppalaivojen soutajina tai kaupunkien kunnossapidossa. Varakkaat kansalaiset pitävät orjia palvelijoina, ja monin paikoin seurapiireissä katsotaan, että hyvin toimeen tulevalla ylemmän keskiluokan taloudella tulee olla vähintään yksi orja. Orjuuden merkkinä on metalliset rannekkeet, joihin maalataan tai kaiverretaan omistajan nimi. Rikoksesta rangaistuksena orjuuteen tuomittu saa otsaansa tatuoinnin tai polttomerkin.
Korkeasti koulutettu paragealainen opettaja tai taitava taloudesta vastaava kotiorja voi nauttia suurta arvostusta ja elää paljon mukavampaa elämää kuin vapaa keskivertokansalainen, mutta useimpien orjien osa on kurja. Arodunissa kuitenkin arvostetaan työtä ja henkilökohtaisia saavutuksia, ja pitkään hyvin palvelleen orjan vapauttaminen tuottaa omistajalleen kunniaa. Sosiaalisesta statuksestaan huolehtiva isäntä tai emäntä pyrkiikin vapauttamaan orjansa viimeistään tämän palveltua 25-30 vuotta, ja erityisen hyvästä työstä voidaan palkita vapautuksella paljon aiemminkin. Vapautetut usein jäävät entisen omistajansa palvelukseen palkollisena – heiltä vastavuoroisesti odotetaan kiitollisuutta tämän armeliaisuudesta.
Seuraavan yhteiskuntaluokan muodostavat barnassat eli keisarikunnan vapaat asukkaat, joille ei ole myönnetty Arodunin kansalaisuutta. Heitä Imperiumin mailla asuu yhteensä noin kaksi miljoonaa. Barnassaväestö koostuu valloitettujen maiden vapaista asukkaista, periferian köyhälistöstä, maahanmuuttajista ja vapautetuista orjista. Heiltä on evätty monia oikeuksia; barnassa esimerkiksi ei saa omistaa maata, toimia viroissa, äänestää vaaleissa tai värväytyä legioonalaiseksi. Hyökkäyksen uhatessa barnassa voidaan määrätä väliaikaisesti nostoväkeen. Lisäksi monet korkealaatuiset kylpylät, tavernat, teatterit, kauppakamarit ja bordellit sulkevat ovensa heille. Mikään ei kuitenkaan estä barnassaa rikastumasta esimerkiksi kaupankäynnillä, ja varallisuus menee yhteiskuntaluokan edelle monessakin tilanteessa.
Virallisesti kansalaisuutta ei voi ostaa rahalla, mutta prefekti tai hallitsija voi palkita kansalaisuudella keisarikuntaa erityisen merkittävästi hyödyttävän barnassan – ja suuri summa rahaa usein katsotaan tällaiseksi hyödyksi. Halvempi mutta hitaampi ja vaarallisempi tapa saavuttaa kansalaisuus on palvella daxbarnati-joukoissa; nämä kevyesti varustellut sotilaat toimivat syrjäisten asutuskeskusten vartijoina tai legioonien tukijoukkoina, ja moni heistä kaatuu ennen 10 vuoden palvelusaikansa päättymistä. Kolmas tapa saavuttaa kansalaisuus on solmia avioliitto kansalaisen kanssa, mutta tätä tapahtuu harvoin, ellei barnassa tuo liittoon mukanaan jotain hyvin erityistä. Tällaiseen liittoon tarvitaan lisäksi poikkeuslupa. Kansalaisen lapsi – myös avioliiton ulkopuolella alkunsa saanut – on aina syntyjään kansalainen. Lisäksi tietyissä erityistilanteissa kansalaisuuden myöntäminen on rutiinitoimenpide; esimerkiksi keisarikunnan palvelukseen sitoutuva serraldi saa tämän edun välittömästi, mikä on omiaan lisäämään muun väestön ärtymystä elementalisteja kohtaan. Historiallisena poikkeuksena mainittakoon vielä vedetarien kansalaisuus; Keisari Elestarius myönsi tämän yhdellä kertaa koko serenessikansalle kiitoksena vedetarien teoista Coredunin hyväksi valtakunnan vaikeina alkuaikoina.
Imperiumin kansalaisuus on asema, joka tuo monenlaisia etuja. Kansalainen eli arodi nauttii useita oikeuksia, jotka barnassalta on evätty. Yllä mainittujen oikeuksien lisäksi kansalainen voi vaatia virallista oikeudenkäyntiä, jos häntä syytetään rikoksesta. Liktori voi pidättää kansalaisen vuorokaudeksi, muttei saa rankaista tätä piiskallaan; kansalainen on suojassa myös useimmilta muilta julkisilta rangaistuksilta. Erityisen raskaasta rikoksesta kuolemaan tuomittu arodi saa anoa armoa Mitrentalta, ja jos häneltä evätään tämä, hän saa valita kuolintavakseen kaulan katkaisun tai kivuttoman myrkkymaljan. Tuskallisilta mestaustavoilta kuten ristiinnaulitsemiselta tai polttoroviolta hän on turvassa. Kaiken lisäksi keisarikunta lupaa, että yksikään kansalainen ei kuole nälkään tai janoon; tämä pyritään toteuttamaan köyhimpien kansalaisten ja katastrofialueiden laajamittaisilla ruoka-avustuksilla. Joillakin alueilla tämä apu tavoittaa myös barnassaväestön, toisilla ei.
Yhteiskunnassa ylimpinä ovat aristokraatit – vanhojen aikojen jäänne, jonka moni taho haluaisi lakkauttaa. Imperiumin hierarkiassa henkilö voi teoriassa saavuttaa kaikkein korkeimmat ja arvostetuimmat vaaleilla valitut virat syntyperästään riippumatta, mutta aristokraatilla on aina syntyperänsä tuomat erityisoikeudet ja edut. Keisarikunnan syntyessä Coredunin, Palardunin ja Argentuksen vanhojen aatelissukujen jäsenet saivat säilyttää asemansa, ja näin on käynyt myös Imperiumiin rauhanomaisesti liitetyissä valtakunnissa kuten Constennuksen kaupungeissa. Nykyään aristokraatteja on noin yksi 300:sta arodunilaisesta eli vähän yli 20 000. Heihin kuuluvat vanhoja perinnöllisiä arvonimiä kantavat miehet ja naiset sekä heidän jälkeläisensä. Kansalainen voi ansioillaan saada aatelisarvon, jolloin syntyy kokonainen uusi aristokraattisuku, mutta tämä on tavattoman harvinaista; vain keisarilla itsellään sekä Palardunin tai Argentuksen hallitsijalla on oikeus myöntää tämä kunnianosoitus palkintona poikkeuksellisesta palveluksesta imperiumille.
Aatelisarvot matalimmasta korkeimpaan ovat miehillä dexio, laudio ja drago; naisilla vastaavat tittelit ovat sindexa, laudara ja dragana. Nämä arvonimet ovat sukupuolikohtaiset ja voivat siirtyä vain isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle. Eroavaisuudet aristokraattien oikeuksissa liittyvät lähinnä omistusten ja omien armeijoiden sallittuihin kokoihin sekä mahdollisuuksiin toimia korkeissa viroissa ilman vaaleja. Yhteisiä etuja ovat esimerkiksi oikeus kantaa asetta missä vain, vapaus monista veroista, immuniteetti liktorin tai kvestorin toimivallalle sekä mahdollisuus valita karkotus kuolemantuomion sijaan – ellei rikoksena ole maanpetos.
Alueet
Kolmen alkuperäisen kuningaskunnan lisäksi Imperiumiin on liitetty suuri mutta harvaan asuttu Maegondas sekä Scymeria ja Filiskaria lännessä, Golgossa ja Dacatta pohjoisessa, Gesseria ja Skyyron idässä sekä Constennuksen kymmenen kaupungin unioni etelässä. Tyrenessissä ja muissa saaristoissa on useita Imperiumin protektoraatteja ja pieniä klienttivaltioita. Välillä Arodunilla oli varsinainen siirtokuntakin Tyrenessissä, mutta sen suojelu vihamielisiltä merimahdeilta osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi, ja alue menetettiin. Korodonin mantereelta keisarikunta ei ole toistaiseksi koskaan saanut jalansijaa. Koska arodunilaiset määrätietoisesti levittävät ja puolustavat uskontoaan ja pyrkivät puhdistamaan maailman jumalansa vihollisten vaikutusvallasta, on moni valtio kääntynyt Imperiumia vastaan estämään sen laajentumista. Voimakkain ja suurin vihollinen on Paragean, Thalatosin ja Sebbertasin muodostama liittouma, joka on Mitragonissa sotinut Arodunia vastaan lähes koko keisarikunnan historian ajan.
Sotavoimat
Arodun on maailman voimakkain sotilasmahti, mistä on kiittäminen ennen kaikkea sen legioonia. Nämä 3500-4000 sotilaan yksiköt ovat varustelussaan, koulutuksessaan ja taktiikoissaan vertaansa vailla, ja historian aikana ne ovat pystyneet päihittämään paljon suurempia vihollisjoukkoja. Legioonissa yhdistyvät keisarikunnan laajuisesti yhdenmukainen huolellisesti hiottu koulutusohjelma ja erinomainen varustelutaso kykyyn mukautua ja sopeutua paikallisiin olosuhteisiin ja vihollisen taktiikoihin. Vahvuutena on myös legioonalaisten sitoutuminen ja keskittyminen tehtäväänsä; he ovat ammattisotilaita, jotka palvelevat vähintään 20 vuoden ajan, kun taas monissa muissa valtioissa soturit ovat pääosin nostoväkeä, joka rauhan aikana esimerkiksi viljelee maata.
Legioonien lukumäärä on viime vuosien ajan ollut 16. Kukin legioona kantaa nimeään ja tunnuksiaan pohjattomalla ylpeydellä ja vaalii tiukasti kunniakkaita perinteitään. Kokonaista legioonaa ei ole menetetty taistelussa pitkään aikaan, ja tappiot pystytään reservijoukoista korjaamaan nopeasti. Kansalaisiin kuuluvien legioonalaisten lisäksi legioonaan on kiinnitetty vaihteleva määrä daxbarnati-joukkoja, jotka voivat toimia tiedustelijoina, kevyenä jalkaväkenä, jousimiehinä tai ratsuväkenä. Legioonalaiset itse palvelevat lähes yksinomaan raskaana jalkaväkenä tai raskaana ratsuväkenä. Heidän varustelunsa on pääosin yhtenäinen ympäri Imperiumia, mutta jonkin verran alueellisia eroja on. Kaikki jalkaisin taistelevat legioonalaiset pitävät rautaliuskoista ja nahasta valmistettua laminaaripanssaria, suurta puukilpeä sekä niskaa, poskia ja nenää suojaavaa rautaista kypärää. Upseereiden koristeellinen panssari voi olla valmistettu Palatosin teräksestä tai eksoottisemmista metalleista. Raskain ratsuväki, katafraktit, on haarniskoitu kiireestä kantapäähän, samoin kuin heidän ratsunsa. Heittämiseenkin soveltuva keihäs ja lyhyt miekka ovat legioonalaisen pääaseet, ja monissa legioonissa kaikki sotilaat harjoittelevat myös lingon käyttöä. Etenkin Palardunissa, jossa heittokeihäisiin ja nuoliin tarvittavaa puuta on niukasti saatavilla, suositaan linkoa ja lyijyammuksia. Osa legioonalaisista käyttää tarpeen mukaan erikoisaseita; esimerkiksi Paragean raskaasti panssaroituja sotilaita vastaan kussakin kohortissa on pitkävartista, monikäyttöisellä pitkällä terällä varustettua dumantaa kantavia legioonalaisia. Ratsuina käytetään pääasiassa hevosia, mutta myös gryfejä ja valtavia sarvinkaisia sekä elefantteja. Kookkaat Argentuksen hevoset ovat pitkälti syrjäyttäneet pienemmät coredunilaiset lajitoverinsa, jotka ovat soveltuneet paremmin sotavaunuja vetämään kuin ratsuiksi.
Arodunin laivaston koko on vaihdellut suuresti sen mukaan, millaisia vihollisia Imperiumilla on kulloinkin ollut. Viime vuosikymmeninä sotakaleereita on palveluksessa koko ajan useita satoja. Merellä Imperiumi ei ole koskaan ollut yhtä voimakas kuin maalla, ja laivoja menetetään koko ajan. Uusia kolmi-, neli- ja viisisoutuja rakennetaan etelärannikon ja Maegondasin telakoilla yhtä mittaa. Merisotilaina palvelee sekä erityiskoulutettuja legioonalaisia että daxbarnateja. Myös soutajat ovat palkattuja ammattilaisia – koulutukseltaan ja luotettavuudeltaan heikompia orjia voidaan käyttää vain kauppa- ja kuljetusaluksilla. Keisarikunnan kaleerit pääsääntöisesti pyrkivät hyödyntämään ylivertaista jalkaväkeään ja entrata vihollislaivan. Aseina käytetään myös nuolia, erilaisia heittokoneita sekä keulapuskuria.
Tärkeä osa Imperiumin sotavoimia ovat Mitreiden temppeliritarit. Nämä pyhät soturit on jaettu muutaman sadan miehen ja naisen kokoisiksi ritarikunniksi legioonien sijasta. Ritarikuntien varustelu ja taktiikat vaihtelevat suuresti kunkin perinteiden mukaan, mutta kuten keisarilliset legioonalaiset, myös temppeliritarit ovat erittäin hyvin koulutettuja ja kalliisti varusteltuja eliittisotilaita. Pelottomat ja kutsumukselleen äärimmäisen omistautuneet ritarit toimivat Mitrentan komennossa, ja heidän tärkein tehtävänsä on suojella ihmisiä yliluonnollisilta uhilta, mutta vääräuskoisia vastaan he usein taistelevat legioonalaisten rinnalla.
Arodunin kansojen perinteiden mukaan sotiminen on aina ollut miesten tehtävä. Palardirodun miehet ovat lähes poikkeuksetta naisia kookkaampia ja voimakkaampia, kun taas naisten vahvuudet ovat muualla. Koska miehiä on ainakin toistaiseksi ollut sotakoneistoon riittävästi, on keisarikunta pitänyt naisensa poissa etulinjasta. Kaikissa legioonissa kuitenkin on satoja erilaisissa huoltotehtävissä työskenteleviä naisia, livroja sekä piiritys- ja linnoitusinsinöörejä. Päällystössä on aina huollosta ja tilastoista vastaava magistraali sekä kaksi tai kolme strategataa. Coredunissa ja Palardunissa naisia koulutetaan lisäksi ratsutiedustelijoiksi ja joskus ratsastaviksi jousiampujiksi. Seraptiot, legioonaan kiinnitetyt serraldit, voivat yhtä hyvin olla naisia kuin miehiäkin. Daxbarnateissa maegorien ja irgonien voimiltaan ylivertaiset naiset luonnollisesti kelpuutetaan myös jalkaväkisotilaiksi ja kaleerien soutajiksi. Ritarikunnista osa on vain miehille, mutta osa hyväksyy myös naiset, ja on olemassa myös kaksi pelkästään naiset kelpuuttavaa ritarikuntaa.
Kauppa & kuljetus
Yhteinen raha astui voimaan jo keisarikunnan ensimmäisinä vuosina, ja yksittäisten valtioiden omat vanhat kolikot ovat hiljakseen hävinneet lähes tyystin. Tämä on merkittävästi helpottanut Arodunin sisäistä kaupankäyntiä. Constennuksen kaupunkien ja Tyrenessin itsenäisten valtioiden rahayksiköt jossain määrin mutkistavat asioita etenkin Arodunin eteläisimmillä mailla, mutta tyrenessiläinen Palladia-jumalattaren temppeleistä lähtöisin oleva pankkiverkosto takaa helpon ja luotettavan rahanvaihdon.
Arodunin alueella on paljon hopeakaivoksia etenkin Argentuksessa ja Maegondasissa, ja hopea muodostaa imperiumin rahayksikön perustan. Kulta on huomattavasti harvinaisempaa ja monin verroin arvokkaampaa, ja kultarahoja käytetään vain harvoin. Pieniarvoisimmissa kolikoissa käytetään messinkiä ja kuparia. Harvinaisuuden lisäksi jalompien metallien arvoa lisää niiden kyky muodostaa seoksia serran kanssa, ja etenkin kultaa käytetään paljon tähän.
Hyvin monen tuotteen tai palvelun arvon mittana on acta, arodunilainen hopearaha. Virallisesti yksi acta on kouluttamattoman työläisen päivän palkka. Keskimääräisellä hintatasolla tällä rahalla voi ostaa esimerkiksi ruukun kohtalaisen hyvää oliiviöljyä tai viiniä, korillisen viljaa, kanan tai lyhyehkön laivamatkan. Vähemmän käytetty hopeinen kolikko on minacta, joka on painoltaan ja arvoltaan puolet actasta.
Pienissä ostoksissa käytetympi kolikko on tricta, messinkinen raha jonka arvo on kymmenesosa actasta. Yhdellä trictalla saa esimerkiksi vaatimattoman aterian, hyvän parturoinnin tai halvan prostituoidun. Usein käytetty on myös sincta, messinkilantti jonka arvo on puolet trictasta. Pienin rahayksikkö on basti, pieni kupariraha joka on sadasosa actasta ja kymmenesosa trictata. Halvan kylpylän sisäänpääsy, tavanomainen kaupungin tulli tai pieni leipä maksavat kukin yleensä yhden bastin.
Arkha on suuri kultaraha, jota ei juuri näe tavanomaisessa kaupankäynnissä. Se on arvoltaan 25 actaa. Korkeiden virkojen haltijoiden tai legioonalaisten palkat maksetaan yleensä kultana; keisarikunta maksaa tribuunille 30 arkhaa syklissä, legioonalaiselle varusteiden ja ylläpidon lisäksi 10 arkhaa vuodessa. Suurimpia rahasummia siirrettäessä käytetään talentteja; legioonalainen saa 20 vuoden palveluksensa päätyttyä eläkkeenä talentin hopeaa, mikä vastaa noin 3 000 actaa. Talentti kultaa on arvoltaan 40 000 – 50 000 actaa, ja rahayksikkönä sitä käytetään lähinnä valtioiden välisissä sopimuksissa, lahjoissa ja lunnaissa.
Matkustus
Keisarikunta on laaja ja paikoin hyvin harvaan asutettu; Maegondasin pohjoisrannikolta Skyyronin itärajalle on linnuntietä noin 2 000 mailia, ja välissä voi olla parin sadankin mailin mittaisia autioita joutomaita. Kuningaskunnasta tai provinssista toiseen matkustaminen siten on aikaa vievää ja vaarallistakin, ja useimmat tavalliset ihmiset näkevät vain pienen osan keisarikunnasta elämänsä aikana. Ensimmäisinä vuosina Uhrauksen jälkeen harva uskaltautui naapurikylää kauemmas, mutta sittemmin jälleenrakennuksen ja sivistyksen uudelleen levittämisen myötä matkustaminen on tasaisesti lisääntynyt. Arodunin legioonat ovat rakentaneet alati laajenevan laadukkaan tieverkoston kaupunkien välille, ja vilkkaimpien teiden varsilla on majataloja niin tiheästi, että 20 mailin päivävauhtia jalkaisin kulkevan matkalaisen ei tarvitse yöpyä taivasalla lainkaan. Vaunut ovat suosittu kulkuneuvo, ja päällystettyjä teitä pitkin matkustaja taittaa niillä yli 30 mailia päivässä. Kuriiriasemien vaihtohevosia hyödyntävä voi parhailla ratsuilla edetä jopa 80-100 mailin päivävauhtia, mutta tämä tapa on rajoitettu vain keisarilliselle kuriireille tai kaikkein varakkaimmille matkalaisille. Coredunin, Argentusin ja Constennuksen välisillä turvallisilla merireiteillä kulkee satoja laivoja päivittäin, ja myös sisämaiden jokia pitkin siirretään rahtia ja matkustajia. Laivamatkat ovat saatavuudeltaan ja hinnaltaan tavallisen kansalaisen ulottuvilla, ja kuningaskunnasta tai provinssista toiseen purjehtiminen vie muutamasta päivästä pariin viikkoon. Matka Mitragonin eteläisistä satamakaupungeista Tyrenessin ydinsaarille kestää tuulesta riippuen tavallisesti muutaman viikon. Suuri varustamo voi palkata tärkeälle laivareitille tuuli- tai vesiserraldin, joka moninkertaistaa matkanopeuden – ja kyydin hinnan. Lentäminen on luonnollisesti nopein tapa liikkua, mutta vain hyvin harvojen saatavilla. Muinaisina aikoina ihmiset ratsastivat monenlaisilla suurilla lentävillä eläimillä, mutta Uhrauksen jälkeen tällaiset lajit ovat harvassa. Arodunissa nähdään lähinnä kruunukorppeja, jotka pesivät Coredunin vanhoissa vuoristometsissä, sekä Pohjois-Palardunin albatrosseja. Kruunukorpit koulutetaan yksinomaan keisarillisen hallinnon käyttöön kuriiri-, tiedustelu- tai sotatoimiin. Kylmien ilmanalojen albatrossit taas kuuluvat Palardunin kuningashuoneelle, joka hyödyntää niitä pohjoisten rajojen valvonnassa. Molemmat lintulajit pystyvät yhdellä matkustajalla kuormattuna tavanomaisella säällä lentämään lähes mihin tahansa keisarikunnan kolkkaan vuorokaudessa. Toinen tapa lentää, magia, on vähintään yhtä harvinaista. Useimmat tuulielementtiin vihkiytyneet serraldit pystyvät lentämään matkoja, joiden nopeus ja pituus vaihtelee serraldin taidon mukaan. Mahtavimmat elementalistit kykenevät ottamaan loitsunsa piiriin muitakin ihmisiä ja liitämään jättiläislintujakin nopeammin. Artifexit ympäri maailmaa ovat jo sukupolvien ajan yrittäneet valjastaa serran voimaa kulkuneuvojen käyttöön. Tyrenessissä onkin saavutettu edistysaskelia merenkulkutekniikassa ja rakennettu laivoja, jotka pystyvät ilman purjetta tai airoja liikkumaan suurilla nopeuksilla, mutta nämä kuluttavat serraa kestämättömiä määriä. Monen mekanistin vielä suurempana unelmana on luoda ilmoissa kulkeva laiva, mutta toistaiseksi kehitys tällä saralla on ollut hyvin vaatimatonta. Kuitenkin vuosi toisensa jälkeen artifexit vakuuttavat merenkulun ja ilmailun mullistumisen olevan aivan kulman takana. Lentämistäkin nopeampia matkustustapoja on; osa näistä on melko yleistä tietoa, osa vain muutamien vihkiytyneiden tiedossa. Ulta-Ultirin tarumaisen pyramidikaupungin neljä portaalia, Arkkisiltaa, mahdollistavat välittömän siirtymisen neljällä mantereella sijaitsevien keskusten ja Ulta-Ultirin välillä. Mitragonin portaalin sijainti on Eridantir, Paragean pääkaupunki – arodunilaisten loputtomaksi harmiksi. Korodonin portaali on Vizjaketissä, ja kolmas portaali on Thabarasin itärannikolla Arabantisin raunioituneessa kaupungissa; harvinaisten Thabarasin-tiedusteluretkien lisäksi tämä portti ei juuri näe käyttöä. Viimeisen portaalin loogisesti arvellaan sijaitsevan jossain Taarosin tai Ravandonin mantereella, mutta Ulta-Ultirista sitä ei vielä ole osattu aukaista, ja koska itäisimmissä maailmankolkissa tiettävästi ei ole ihmiselämää, portti on pysynyt kiinni. Uusien Arkkisiltojen rakentamisesta on haaveiltu iät ajat, mutta vielä tänäkään päivänä ihmiskunnan kirkkaimmat mielet eivät edes tiedä mistä aloittaa tämän Taarien ja Pyrathien yhteisen muinaisen teknologian kopioimisessa. Salamannopea reitti Ulta-Ultiriin joka tapauksessa antaa Paragealle ja Vizjaketille tavattoman arvokkaan edun kaupankäynnissä. Koska Arodun käy Paragean kanssa sotaa, ei keisarikunnan kansalaisilla ole pääsyä tälle reitille; Eridantirin valloittaminen onkin sotatoimien tärkeimpiä tavoitteita. Ne jotka uskaltautuvat korpimaiden muinaisten metsien uumeniin palaavat joskus kertomaan tarinoita lumotuista poluista, joita pitkin satojen mailien matka voi taittua tunnissa. Muinaiseen perimätietoon vihkiytyneet tietävät näiden polkujen kulkevan Ihmesalon suunnattomien puiden juurten verkostossa maailman tasojen välissä; siksi niitä kutsutaankin juuripoluiksi. Ne saavat poikkeuksetta alkunsa vanhoilla metsämailla ja myös päättyvät metsiin. Juuripolku voi haarautua useampaan eri määränpäähän, mutta sitä voi kulkea vain yhteen suuntaan. Polku voi säilyä vuosia tai hävitä muutamassa päivässä – tämä ilmiö on arvaamaton ja alati muuttuva kuten Ihmesalo itsekin. Juurten uumeniin voi astua maahisportiksi kutsutusta ilmiöstä, joka voi olla vaikea havaita jos ei tiedä mitä etsiä. Maahisportin ympärillä kasvit voivat kasvaa poikkeavasti tai eläimet käyttäytyä oudosti, ja joskus sen voi nähdä vain tietystä suunnasta tai tiettyyn aikaan päivästä. Koska muinaiset metsät ovat usein ihmiselle vaarallisia, on hyvin harva arodunilainen koskaan maahisportille ja juuripolulle löytänyt, ja monet eivät edes usko näiden olemassaoloon.
Maps
-
Arodunin Imperiumi
Perustamispäivämäärä
241 j.U.
Luokka
Geopolitical, Empire
Pääkaupunki
Official State Religion
Alaorganisaatiot
Naapurivaltakunnat
Related Species
Kommentit