#10 Lausanne - Nocturne III

General Summary

Roberta Randall ja Jacob Frant Havahtuvat oudon tutusta paikasta.
Maisemat muistuttavat etäisesti Lausannea, mutta kaikki tuntuu olevan vääristynyttä ja outoa.
Horisontti on kuin nopeasti piirretty maisemakuva, mustaa hiiltä ja harmaata tuhkaa,
kaikki näyttää olevan epätarkkaa.
Keskustassa näyttää kohoavan Katedraali, jonka yllä leijuu pilviverhoja ja purppuranviolettina hehkuva taivas.
Vaunun ovi sulkeutuu heidän takanaan ja juna lähtee liikkeelle, loputtomana ketjuna vaunuja.

Kadulla olleet henkilöt jatkavat matkaansa kohti Katedraalia.
Kadun varsilla on hirsipuita kuin lyhtypylväitä, osassa niistä roikkuu ruumis.
Kylmä tuuli puhaltaa Randalin kumoon, tuuli myös jäädyttää veden kivikatujen päällä.
 
Katujen risteyksessä tulee vastaan kulkue, missä hahmot ovat pukeutuneena erilaiksi;
Kuolema, Leijona, Sotilaita ja maalaisia.
Saattua näyttää olevan kuin osa jotain näytelmää. Jokaisella on kasvoillaa posliininen naamio,
joiden silmäaukoista valuu hiljalleen tahmeaa verta.
Äkkiä Leijona levittää siipensä ja kohoaa taivaalle, sotilaat loikkaavat sen perään.
Siivekäs Leijona muistuttaa Venetsian symbolia, sotilaat taas Napoleonin joukkoja.
He hyökkäävät Leijonan kimppuun miekoin ja keihäin.
Silvotun Leijonan veri valuu pisaroina alas maahan, se polttaa jäistä kivikatua.
Frant ja Randall väistelevät verisateen ja jatkavat kulkuaan.

Mirabelle - Varjojen Kissa ilmestyy.
Frantilla herää epäluulo olentoa kohtaan, kun kuulee sen puhuvan.
He etenevät tietä pitkin, joka muuttuu juurien peittämäksi, juurien seasta kasvaa valkosipulia.
Madame Lysandra - Unien Ennustaja on poimimassa yhtä.
Myöhemmin saapuu vanha nainen työntäen kärryjä, minkä kyydissä on suuri pata.
Tarjoaa syötävää ja kertoo että oikeudenkäynti on alkamassa,
Hra Wellington on syytettynä ja Prinssi Jigsaw on oikeudenjakajana.  
Matka jatkuu, ja heidän eteensä kohoaa valtava, metallijohdoista ja piikkilangoista kasattu naishahmo.
Sen piikkilangoista riippuu ihmisen lihaa ja ihoa, jotka heiluvat tuulessa.
Hahmon sisältä kuuluu kaunista laulua, joka houkuttelee kaksikon lähemmäksi, kuin seireenien laulua.
Kun Randall on koskettamaisillaan metalliveistosta, hän havahtuu transsista ja näkee heijastuksen metallin pinnassa, nuoren Claire – Peilikuvatyttö kasvot.
Hän puhuu hauraalla äänellä,
" Teidän pitää paeta, vielä kun voitte, Madame Lysandra pystyy ehkä auttamaan."

Lysandra tarjoaa Frantille mystistä ainetta, unihiekkaa?, jonka avulla voisi päästä takaisin oikeaan Lausanneen.
Ensimmäisellä kerralla Frant onnistuu vain vaivoin saamaan yhteyden todellisuuteen,
mutta toisella kertaa keskittyessään tarkemmin yksityiskohtiin ja muistoihin hän saa luotua stabiilin portin.
Hän tarraa Randallia kädestä ja johdattaa kohti porttia, missä näkyy hotellihuone ja heidän unessa olevat kehot.

Taustalla kaikuu miehen tuskainen huuto, kansa hurraa
– oikeudenkäynti on päättynyt, ja tuomio pannaan täytäntöön.
  Mirabelle hyppää Frantin olkapäälle, ja kolmikko katoaa porttiin
– heräten todellisuuteen, takaisin omiin kehoihinsa.
  15.1. Maanantai, 1923, Lausanne, Beau-Rivage Palace

Jacob Frant ja Roberta Randall heräävät hotellihuoneen sängyltä.
Oranssi kissa raapaisee Frantia poskeen ja piiloutuu hyllyn alle.
Muut tutkijat ovat jo alkaneet pakkaamaan tavaroitaan, ja kun Frant menee omaan huoneeseensa tekemään samoin,
Remi Vangeim saapuu ovelle ja kertoo kuulleensa aulassa respan puhuvan poliisin kanssa herra Schmidtistä ja seurueesta.
  Randall ja Frant päättävät poistua hotellista paloportaita pitkin kohti pientä puistoaluetta.
Arthur Sawyer ja Nicholas Jeremy Stivers poistuvat keittiön suuntaan, mistä heidät ohjataan kirosanojen saattelemana ulko-ovelle.
  F. Scott Fizgerald valitsee pääaulan reitin, mutta respa pysäyttää hänet ja pyytää pikaista palautetta hotellivierailusta.
Vaikuttaa siltä, että respa yrittää viivyttää häntä siihen asti, kunnes poliisit saapuvat.
Kun poliisivankkurit vihdoin saapuvat hotellin eteen, Francis ymmärtää tilanteen ja päättää paeta keittiön kautta.
Respa huutaa poliiseille: "hän on seurueesta." ja osoittaa keittiön suuntaan etenevän Francisin perään.
  Takaa-ajo jatkuu keittiön läpi aina hotellin puistoalueella, missä Frant syöksyy Francisin avuksi.
Hän kaataa patsaan poliisien eteen hidastaakseen heitä, mutta ajautuu itse kontaktiin heidän kanssaan.
Tilanne näyttää epätoivoiselta, kunnes Schmidt ilmestyy paikalle, kunnes taustalta saapuu Schimdt.
Hän tuijottaa vuoronperään vanhempaa ja nuorempaa poliisia ja alkaa lausumaan ranskankielisiä sanoja suustaan.
Vanhempi poliisi tarttuu rintaansa, hänen suunsa alkaa vaahdota, ja hän lyyhistyy maahan.
Nuorempi poliisi kääntyy ja ryntää pakoon kauhu kasvoillaan.

Samalla kun Schmidt auttaa Frantin ylös maasta, tämä huomaa kauhukseen,
että hänen ystävänsä silmät ovat täysin mustat.
  Lopulta saattue pääsee turvaan omaan hevoskyytiinsä, mutta jokaisen mielessä pyörii sama kysymys:
mihin he ovatkaan sotkeutuneet?
Ovatko heidän matkakumppaninsa yhä samoja ystäviä, joiden kanssa he alun perin lähtivät – vai jotakin muuta?
Lausannen pahuus jää taakse, mutta millainen pimeys kulkee tutkijoiden mukana?

Report Date
26 Feb 2025
Primary Location
Secondary Location

Kommentit

Please Login in order to comment!