#8 Lausanne - Nocturne I
General Summary
14.1. Sunnuntai aamu, 1923, Lausanne
Saavutaan Lausannen päärautatieasemalle.
Aamupalaa nauttiessaan, läheisessä kahvilassa, tutkijat päättävät majoittua Beau-Rivage Palace -hotelliin kolmeksi yöksi.
(25 frangia yö - 75fr)
Hotellin porterie kertoi mistä kirjeen lähettänyt henkilö löytyy ja tilaa seurueelle hevoskärryt.
Wellington Fils Taxidermie 50, Rue St. Etienne
Kaksikerroksisen talon verhot ovat kiinni, sekä ovi lukossa.
Hetken päästä oven avaa kuitenkin vanhahko mies, Edgar Wellington .
Talon ilmapiiri on painostava ja häiritsevä. Polttavan kuuma tuli ja voimakkaat kukkaistuoksut peittävät alleen mädäntyneen lihan ja formaldehydin löyhkän. Surrealistiset eläinasetelmat ja ristiriitainen estetiikka luovat epätodellisen, karmivan tunnelman, jossa kauneus ja kauhu kohtaavat.
Täytettyjen eläinten lasiset silmät tuntuvat seuraavan katseillaan tutkijoita, kun he astuvat sisään ja seuraavat Edgaria yläkertaan, missä tämä tarjoilee heille teetä.
Edgarista paljastuu hänen palvelleen Suuressa sodassa ja he jakavat hetken Maximillianin kanssa, sanaton muisto sen kauhuista. Hän myös kertoo harrastavan okkultismia ja sen tutkimista. Harrastuksen parissa hän kiinnostui Sedefkar Simulakrumista, sekä yritti jäljittää patsaan palasia, niitä kuitenkaan löytämättä. Tosin hän mainitsee että löysi yhden viidestä kääröstä (Sedafkarin pään käärö), jotka pitävät sisällään tietoa patsaasta ja rituaaleista.
Edgarin veli tulee myös keittiöön, William Wellington , osa tutkijoista havaitsee, että hänen liikkeensä ovat jäykät (pää ei juurikaan käänny), sekä hatun alta pilkistää jotain metallin hohtoa.
(Edgar palveli myös sodassa, mutta koki enemmän fyysisiä tapaturmia, hän myös on menettänyt kielensä.)
Kääröstä hän kertoo sen, että osti sen ranskalaiselta mieheltä, Raoul Malon, sodan jälkeen.
Käärössä myös mainittiin että patsas olisi mahdollisesti valmistettu tai olisi vielä Bysantin raunioissa.
(Itä-Rooman valtakunta, nykyisin Turkki.)
Kun kääröstä aletaan käymään kauppaa, kuuluu alhaalta ovikellon ääni.
Paikalle saapuu Duc Jean Floressas des Esseintes (Herttua), joka myöhemmin kertoo myöskin olevan kiinnostunut kääröstä.
Sovitaan että illastetaan koko seurueen kanssa 7:30 tapaamisessa, mikä Wellingtoneilla ja Herttualla on ollut tapana pitää päivittäin.
Herttua myös lupaa esitellä Lausannea tutkijoille.
(Tällä välin Remi on lähetetty kirjastoon etsimään tietoa patsaasta.)
Kiertokävelyn aikana tutustutaan Lausanne Cathedral Notre-Dame ja Cantonal Museum and Library , missä sijaitsee myös pääkirjasto.
Maximillian ostaa Katedraalista ristin, jonka myös paikallinen pappi on siunannut.
Katedraalin vieressä on myös patsas, Otho de Grandson, joka kuoli oikeuden määräämässä kaksintaistelussa vuonna 1398. Huomiona oli myös että patsaalta puuttuvat kädet.
Herttua suosittelee tutkijoille Le Signal näköalapaikka ja pahoittelee että joutuu poistumaan omiin askareihinsa.
(Randalla osoitti epäilyksiä Herttuan motiiveista..)
Näköalapaikalla on myös Turkkilainen seurue, päässään heillä oli punaiset fetsit.
Kirjastossa Jacob Frant käy tapaamassa ystäväänsä Remi Vangeimia, katsomassa mitä hän on saanut selville ja haluaisiko hän liittyä klo 7:30 illalliselle. Remi oli löytänyt hieman homeessa olevan kirjan, Unausprechlichen Kulten, minkä Frant päätti lainata pidemmäksi aikaa. Remi oli myös löytänyt tietoa Brothers of the Skin kultista, mikä on ollut kiinnostunut patsaasta ja siihen liittyvistä pergamenteista.
(Palautus paluumatkalla)
Illalliskutsua Rémi hieman empi ja ajatteli, että matka saattaisi olla hänelle liian suuri seikkailu, joten hän harkitsi palaavansa Pariisiin. Lopulta hän kuitenkin päätti, että se piristäisi mieltä kaiken okkultisten kirjojen tutkimisen lomassa. Frant kuitenkin tuli siihen tulokseen, että Rémin olisi parempi mennä suoraan hotellille. Hän antoi tälle kuitenkin 1£ iltapalaa varten.
7:30 Le Chat Noir ravintola.
Tutkija saapuivat nauttimaan illallista ja odottamaan kaupankäynnin alkua, mutta paikalle saapuikin vain Maximillian von Wurtheim, joka on Wellingtonin, sekä Herttuan ystävä. Jälkimmäiset eivät kuitenkaan koskaan saapuneet ravintolaan.
Arthur Sawyer ja Scott Cuyler jäivät uuden ystävän seuraksi vielä, kun muu seurue poistui paikalta kohti Wellingtonin asuntoa.
Rakennus oli valoton ja ovi lukossa, jouduttiin murtautumaan sisälle.
Paikalle sattui ohikulkija, vanhempi nainen joka seurasi katsellaan oven edessä hääräävää porukkaa.
Asunnolla löytyi se mitä nti Randall oli pelännyt jo pidemmän aikaa.
Yläkerran käytävältä löydettiin William makaamassa puolikuolleena, usea veitsen isku ympäri vartaloa, sekä selästä oli poistettu suuri pala ihoa. Hän kirjoitti omalla verellään sanan Duke ja osoitti vapisevin käsin kohti veljensä makuuhuonetta.
Maximillian antoi kuolevalle veljelle ensiapua ja lähti saattamaan hänet alakertaan.
Nti Randall menettää malttinsa ja alkaa paiskomaan tavaroita, pettymys ja pieni pelko kasvoillaan.
Makuuhuoneessa oli Edgar, joka kuitenkin makasi elottomana sängyllä, valkoista kuivunutta vaahtoa suupielissään.
Huone näytti siltä, että siellä oli etsitty jotain, vaatekaappi oli tyhjennetty lattialle..
Työpöydältä löytyi päiväkirja The Diary of Edgar Wellington , pullon Dream Lausanne - Original Tonic, sekä kuitin.
Pullo sisälsi vihreää nestettä, minkä seassa kimmelsi hopeisia hiukkasia.
Pullossa oli etiketti;
ORIGINAL TONIC
DREAM LAUSANNE
H. P. CRAFT ⓒ PHARMACY
Rue Pré-du-Marché 46,
1004 Lausanne, Sveitsi
Nicholas Jeremy Stivers näki sängyn alla pergamentin, joka oli kääritty nahkanyörillä, käärön hän poimi mukaansa.
Samalla ulko-ovelta kuului kovaa koputusta, sekä sanat, "Monsieur Wellington, ouvrez ! C'est la police."
Kommentit