#9 Lausanne - Nocturne II
General Summary
14.1. Sunnuntai ilta, 1923, Lausanne
Wellingtonien talossa.
Alakerrassa Maximilian Schmidt sekä Jacob Frant ovat saattamassa haavoittunutta William Wellington tarkoituksena saada hänet sairaalaan.
Ovelta kuuluu poliisien huutelua.
Yläkerrassa Nicholas Jeremy Stivers ja Randolph Alexis kuulevat huudot ja päättävät paeta toisen kerroksen ikkunasta ulos.
Apunaan he käyttävät patjaa, jonka viskovat ikkunasta ensin ulos.
Onneksi takapihalta myös löytyy portti, josta pääsee nopeasti Lausannen pimeille kujille.
Frant yrittää saada ystäväänsä mukaan, mutta Schmidt repii itsensä irti otteesta. Frant ei jää tämän enempää ystäväänsä ohjaamaan, vaan katoaa myöskin takaoven kautta.
Schmidt päästää poliisit sisään ja kertoo tapahtuneen, hän tuli auttamaan, joku muu oli mahdollisesti murtautunut. Schmidt vaikka joutuikin poliisien epäilysten listaan, pelasti myös Williamin hengen.
Sillä välin F. Scott Fizgerald, Arthur Sawyer ja Maximillian von Wurtheim ovat lopettamassa ruokailua. F. Scott on kertonut kirjoittavansa mahdollisesti matkasta, sekä mainitsee aiemmista tuotoksistaan Jazz -musiikista (Berliinin musiikkigenreistä).
Ilta/yön aikana kukin tutkijoista saapuu Beau-Rivage Palace -hotelliin. Käydään lyhyt keskustelu hotellin aulassa ja päätetään jatkaa aamulla tutkimuksia.
15.1. Maanantai, 1923, Lausanne
Frant, Stiver ja Francis matkaavat pullon etiketissä olevaan osoitteeseen.
Tutkijat saapuvat kaksi kerroksisen talon luokse, sen ikkunat ovat kalteroitu, sekä taloa kiertää tiilimuuri, jonka ylitse he pääsevät kevyesti.
Pääoven Frant tiirikoi auki ja saavutaan lähes tyhjillään olevaan eteisaulaan.
Ikkunat on suljettu ja peitetty raskain verhoin, jotta luonnonvalo ei pääse sisään.
Talo on kylmäävä ja autio paikka, huoneet ovat tyhjät, tomun peittämät, ja vailla elon merkkejä.
Ei mattoja, ei ovia, ei merkkejä ihmisten asumisesta – vain raskas hiljaisuus ja tunkkainen ilmanvaihdon puute.
Yläkerran huoneessa on ainoa osoitus läsnäolosta: vanha, yksinäinen leposohva ja kulunut villaviltti.
Huoneessa on myös suljettu ovi, mikä vaikuttaisi olevan kiinni ulkoseinässä.
Ovi on jykevä renessanssityylinen puuovi, tummaksi petsattu ja kaiverrettu kuvilla metsästäjistä, jotka palaavat voittoisina.
Frant ja Francis tutkivat ovea lähemmin ja heidän koskettaessa ovea, sen ulkoinen kauneus muuttuu pelottavaksi kokemukseksi.
Yhtäkkiä heidät valtaa voimakas aalto syvää masennusta, epätoivoa ja kauhua. Nämä tuntemukset ovat niin voimakkaita, että Frant ajautuu itsetuhoisiin ajatuksiin ja myöhemmin myös tekoihin.
(Oven tuottamat tuntemukset muistuttavat masennuksen oireita, kuten pitkittynyttä alakuloa, ärtyneisyyttä, itseluottamuksen vähenemistä ja toivottomuuden tunnetta.)
Frant katselee ikkunasta ulos ja vain kalterit estävät häntä hyppäämästä. Hän on valmis vahingoittamaan itseään veitsellä.
Stivers on ottamassa suuntaa kohti alakertaa, kun silmiin osuu jotain kiiltävää leposohvalla viltin alla.
Lisää pulloja, joissa osassa on samanlaista nestettä kuin Wellingtoneilta löytyneessä Dream Lausanne - Original Tonic -pullossa.
Francis vaikka tunteekin masennusta, kuulee kuinka ovi tai jotkin siihen sidotut pyytävät apua. Aivankuin sielut jotka ovat vangittu Helvetin portille.
Francis tuhoaa oven, ensin veitsellä, myöhemin sytyttämällä koko paikan tuleen.
Frant ei pääse ylitse ajatuksistaan, vaan juo yhden Stiversin löytämistä pulloista, hän vaipuu maahan.
Stivers ja Francis käärivät Frantin kehon eteisessä olleeseen riekalaiseen mattoon ja lähtevät takasin hotellille.
Schmidt kohtaa jälleen poliisit, jotka noutavat hänet asemalle.
Hän oli jo aiemin saanut pyynnön luovuttamaan passinsa, sekä olematta poistumasta maasta/kaupungista. Nyt poliisit olivat saaneet tietoa todistajalta, että Schmidt ja hänen ystävillään voisi olla enemmänkin syyllisyyttä niskoillaan Wellingtonin vanhemman veljen kuoleman johdosta.
Poliisit kysyvät matkakumppaneiden nimet ja sanovat ottavansa Scotland Yardiin yhteyttä selvittääkseen heidän taustansa ja mikäli mitään raskauttavaa ei paljastu, he mahdollisesti ovat vapaita jatkamaan matkaansa.
Randall ja Sawyer löytävät lapun tyhjältä käytävältä, missä heitä "pyydetään" tuomaan patsaan käsivarsi Le Signal näköalapuistoon.
Puistossa on kaksi punaisiin fetseihin pukeutunutta Turkkilaista miestä.
Käydään puolin ja toisin sanallista uhkailua, minkä Randall lopulta voittaa.
Uhkaa myös tiputtaa käden ylätasanteelta.
Turkkilaiset sanovat että seurue ei tule näkemään enää huomista.
Hotellissa käydään kiivastakin keskustelua, siitä miten pitäisi toimia.
Stivers ja Randall käyvät sanallista taistoa siitä kuka jatkossa pitää huolta patsaan kädestä, tilanne on ajautua fyysiseksi.
Sawyer yrittää rauhoittaa tilannetta ja tarjoaa rauhanmaljaa, mikä lopulta tainnuttaa kaksikon, heidän juomissaan oli "Dream Lausanne" -pullon nestettä.
Käydään rauhallisempi keskustelu ja päätetään, että on parempi jatkaa matkaa kohti Milanoa.
Stivers toipui hitaasti takaisin todellisuuteen, mutta Frant ja Randalla olivat yhä tiedottomassa tilassa ja havahtuivat hämärässä junanvaunussa, joka ei muistuttanut mitään heidän aiemmin kokemaansa.
Ikkunat oli suljettu raskailla laudoilla, joiden välistä tihkui vain himmeitä valonsäteitä. Ilma oli raskasta ja seisovaa, ja makean mädän haju täytti heidän sieraimensa, saaden heidät voimaan pahoin.
Vaunun sisäovet oli niin ikään naulattu kiinni, estäen pääsyn muihin osastoihin. Ahdistava tunne kasvoi heidän sisällään, kunnes yksi ovi avautui itsestään, paljastaen ulkomaailman kirkkauden.
Astuessaan ulos he huomasivat maiseman muuttuvan nopeasti tuhkanharmaaksi. Kapeat mukulakivikadut kiemurtelivat heidän edessään, ja ihmisjoukko vaelsi niitä pitkin kohti horisontissa kohoavaa katedraalia.
Kumeat kellon lyönnit kaikuivat ilmassa, ja niiden lomasta he kuulivat ihmisten kuiskaavan: "Prinssi on tullut..."
Kommentit