Asperatit

Kerrotaan, että Taarit lopulta pettyivät ihmisluomuksiinsa, jopa irgoneihin, siinä määrin, että alkoivat katua näiden luomista. Ihmiset eivät koskaan pystyneet saavuttamaan samanlaista yhteyttä muiden elollisten kanssa kuin Taarit itse. Siispä Ihmesalon valtiaat loivat aivan toisenlaisen kansan, joka muovattiin puhtaasta puuelementistä ja jota kärsivällisesti satojen vuosien ajan hoivattiin maahan juurtuneina taimina. Toisin kuin ihmisten esi-isät, uusi luomus jätettiin ilman Mitreiden kosketusta, ja sille kehittyi Taarien mielen mukainen tietoisuus. Ennen pitkää taimet oppivat nostamaan juurensa irti maasta ja siirtymään etsimään hedelmällisempää maaperää, ja asperati-rotu oli syntynyt.
Asperatit ovat käveleviä, ajattelevia kasveja, joiden muoto voi muistuttaa ihmishahmoa paljonkin. Olentoja kutsutaan joskus kaarnakkaiksi. Koiraat ovat jykevämpiä ja paksun kaarnan peittämiä, kun taas naaraat ovat sirompia ja ohutkuorisia. Jotkut ovat tiheän lehvästön ja kukkien peitossa, joillakin on köynnöksistä ja sammalesta koostuvat ihmismäiset hiukset tai parta. Silmät ovat kuin syvät metsälammet, joissa voi kellua värikkäinä hohtavia hiukkasia. Ulkomuodossa on yleensä samoja piirteitä kuin alueen muussa kasvillisuudessa - kuusimetsän asperati on hyvin erinäköinen kuin rämeellä elävä. Osa asperateista osaa puhua, mutta kaikille ei kehity tätä kykyä.
Asperati aloittaa ja päättää elämänsä maahan juurtuneena. Taimi kykenee nostamaan juurensa ja kävelemään muutaman vuoden iässä, ja ihmisen kokoiseksi se kasvaa noin 10 vuodessa. Täysikasvuinen asperati elää liikkuvana joitakin kymmeniä vuosia raviten itseään aika ajoin juurillaan. Koiraat juurtuvat aloilleen aikaisemmin ja jatkavat kasvuaan; tällöin niiden hedekukinnot alkavat levittää siitepölyä, joka hedelmöittää liikkuvien naaraiden emikukinnot. Naaraat kantavat hedelmän, jonka ne hautaavat sopivaan maaperään. Ennen pitkää nekin vanhetessaan juurtuvat maahan lähelle taimistoa, ja pudottavat kasvaville taimille näitä ravitsevia marjoja. Koiraat kasvavat suuriksi kuin tammet, mutta naaraat jäävät pienemmiksi. Muinaiset kaarnaisät voivat tarvittaessa vielä kerran nousta ylös, minkä ne tekevät asperatilehtoja puolustaakseen, mutta eivät pysty enää juurtumaan, ja lopulta niiden elinvoima kuihtuu pois.

Ihmisten elinympäristö ja ajattelutapa on asperateille vieras. Irgonien shamaanien kanssa ne tulevat toimeen, mutta muuten rauhanomainen kanssakäyminen on hyvin harvinaista. Liian lähelle asperatilehtoja eksyvät ihmiset tapetaan armotta; ihmisveren huhutaan olevan erityisen hyvää ravintoa taimille. Kerrotaan myös tarinoita miehistä, jotka joutuvat yliluonnollisen kauniiden asperatineitojen lumoamiksi ja muuttuvat itsekin kasviolennoiksi näitä palvelemaan. Asperatit itse eivät lähesty ihmiskaupunkeja; ainoa poikkeus lienevät Avornian asperatit, joilla on poikkeuksellinen suhde saaren ihmisasukkaisiin.
Koska Ihmesalon onkalot ja niiden suunnattomien puiden juuret ja oksat ulottuvat kaikkialle maailmaan, voi asperateja tavata melkein missä vain. Pienissä metsissä saattaa elää ihmisiltä piilossa vain muutamien yksilöiden lehto, mutta esimerkiksi Mitragonin Villimantujen loputtomissa muinaisissa metsissä asperateja on maan pinnallakin tuhansia ja taas tuhansia. Kielletty itäinen manner Taaros suunnattoman laajoine sademetsineen on huhujen mukaan todellinen asperatien valtakunta.