#13 Milano - Note For Note II

General Summary

15.1 Maanantai 1923, Milano - The Grand Hotel Marino et National

Nicholas Jeremy Stivers, F. Scott Fizgerald ja Arthur Sawyerehtivät viettää päivän tutkien Milanoa ennen yön levottomia tapahtumia.
Stivers keskittyi opettelemaan Italiaa ja hankki avukseen sanaoppaan, josta koko seurue myöhemmin hyötyi.
Francis tutustui kaupungin historiaan. Hän löysi maininnan vanhasta uskomuksesta: La Scalassa esiintyvä laulaja, joka laulaa aarian täydellisesti sydämestään, voi saada jumalallisen palkinnon – “Hänen sydämensä toive käy toteen.”
Sawyer kierteli kameransa kanssa, ikuistaen paikallisia ja kaupungin arkkitehtuuria.
Kolmikko vietti vielä iltaa yhdessä, nauttien juomista ja paikallisista herkuista.

Paluumatkalla The Grand Hotel Marino et Nationalille hotellin kapealta sivukujalta syöksyi esiin musta Alfa Romeo.
Auto oli vähällä osua seurueeseen, joiden askel oli ehtinyt kaartua hieman liian lähelle ajotietä.
Stivers huomasi yksityiskohtia: auto oli kustomoitu – kattoa oli madallettu ja keulassa oli pitkä, hopeinen naarmu.

Hotellin aulaan saapuessaan huomataan että jotain ikävää on tapahtunut.
Laukauksia oli ammuttu, Jacob Frant on saanut osuman ja hänen seuralaisensa Caterina Cavallaro on kidnapattu.

Yön ja aamu välissä paikallinen Komissaari Ettore Bellini kuulustelee seuruetta, heidän matkastaan, matkan tarkoituksesta, sekä Frantista. Komissaari kyselee Frantin taustoista ja onko hänellä yhteyksiä kidnappaukseen.
Kaikki vakuuttivat Frantin olevan kunniallinen ja hyväsydäminen mies.

Toinen kidnappaajista, Vittorio Leone, toimitetaan samaan sairaalaan kuin Frant, kidnappaajalla on tosin oma vartia huoneensa ovella. Sairaalana on yliopistollinen laitos, Ospedale Maggiore di Milano.
Vittoriolta löytyi löytyi käyntikortti: Conti Macchine – sen taakse oli kirjoitettu käsin numero, joka vastasi Cavallaron hotellihuonetta.

16.1 Tiistai 1923, Milano - The Grand Hotel Marino et National

Aamiaisella pohditaan yön tapahtumia. On mahdollista, että patsaasta – Sedefkarin Simulaakrumista – yksi osa olisi jossain Milanossa.
Cavallaron oli määrä esiintyä Aida-oopperassa ylihuomenna. Pohditaan, kuka hänet voisi korvata.

Tutkijat hajaantuvat etsimään johtolankoja. Toiveena on, että myös uudet tuttavuudet voisivat auttaa selvitystyössä.


Kirjasto ja kirkko

Kirjastossa tehdyt tutkimukset tuottavat tulosta:

• Pyhän Bartolomeuksen patsas saattaa liittyä Brothers of the Skin -kulttiin tai jopa Skinless One -entiteettiin.
• Sedefkarin Simulaakrumin Torso-osa saattaa olla Teatro alla Scalassa.
• La Scalan historiaa käsittelevistä kirjoista löytyy kuvia torsoista, joita käytetään mm. Aida-esityksen lavasteina.
• Lavasteet on hankkinut ja sponsoroinut herra Arturo Faccia, kulttuurin ystävä.
  

Löytyy myös lehtileike missä kerrotaan Flavio Contista,
joka on parantunut ihmeellisesti vakavasta tuberkuloosista ja järjestänyt varainkeräysjuhlat oopperan ystäville.
Paikalla olivat mm. herra Nunzio Tocci, herra ja rouva Matteo Sorrenti, neiti Angela Susco, herra Arturo Faccia ja rouva Serena Spagnolo.

Schmidt ja Stivers käyvät Milanon tuomiokirkolla.
Sisäpihalla kolme vanhaa naista sytyttävät kynttilöitä pyhimysten patsaiden juurella ja rukoilevat Cavallaron puolesta.
Max koskettaa Pyhää Bartolomeusta ja tuntee, kuinka hänen henkiset ja fyysiset voimansa hetkellisesti elpyvät.

Samaan aikaan Stivers huomaa miehen, joka tuntuu etsivän maasta jotain. Kun hän puhuttelee tätä, mies säikähtää ja pudottaa kainalostaan lasipurkin – se särkyy, ja kuolleita hyönteisiä leviää pihalle.
Mies pakenee.
Frant saapuu ja kerää taskuunsa muutaman hyönteisen.
Myös kameleontti ilmaantuu paikalle ja alkaa napata perhosia.

Randall ja Fitzgerald – La Scala
Roberta Randall ja F. Scott Fizgerald matkaavat Hotel Cavouriin keskustelemaan Randallin uuden ystävän kanssa, Signorina Tullia Graziani, journalistia, joka mahdollisesti voisi auttaa saamaan tutustumiskierroksen La Scalaan
Ystävätär oli silminnähden iloinen Randallin saapumisesta ja lupasi yrittää järjestää kierroksen.
Fizgerald havaitsi Tullian tuoksuvan erikoiselle, miellyttävälle ja unohtumattomalle.
(Tummanmakea tuoksu: Voce Nera – hajuvesi)

Teatro alla Scala kierroksella, Tullia meni jututtamaan Arturo Toscanini, kapellimestaria ja musiikinjohtajaa.
Tutkijat pyrkivät sillä välin "tutustumaan" takanäyttämöön ja lavasteisiin.
Takanäyttämö oli täynnä kiireisiä työntekijöitä jotka valmistautuivat Aidan kenraaliesitykseen.
Kaikkien fondien ja egyptiläisaiheisten lavateiden seassa, mieli tuntui matkaavan ajassa ja paikassa..
lopulta vain Randall löysi paikkaan missä patsaan torso sijaitsi, sekä kuusi kopiota siitä.
Oikea torso tuntui vetävän puoleensa, kuten Poissysta löytynyt vasenkäsi oli tehnyt.
Takahuoneista löytyi myös kolme ompelijatarta, jotka olivat samat mitkä Stivers näki Katedraalilla, he näyttivät vanhoilta, mutta silmissä oli silti nuoruuden paloa.

Fizgerald suunnisti etulavalle seuraamalla hajuveden tuttua tuoksua.
Kapellimestari salli seurueelle hieman aikaansa, harjoitukset jäivät tauolle.
Toscanini mainitsi että La Scalasta tosiaan puhutaan kuin kappelista, esiintyjää jonka Jumalat kuulevat voi odottaa palkinto, jos esitys on Jumalia miellyttävä - toiveet voivat toteutua.
Faccian olisi määrä esittää Ritorna Vincitor -aaria Cavallaron sijaista.

Kierroksen jälkeen tutkijat jäivät pohtimaan kuinka saisivat torson pois oopperatalolta.
Päätettiin hommata haalareita ja mahdollinen ajoneuvo, Fiat 15 lava-auto.
Schimdt sillä välin päätti poiketa tutkimaan Faccian kartanoa.

Faccian Kartano
Kartanolla oli hiljaista, kaksi kerroksinen rakennus.
Takapihalla oli uima-allas sisällä talossa sohvalla näkyi hahmo. Max päätti käydä sisällä talossa.
Hahmo sohvalla, peiton alla liikkui hitaasti, hän näytti vanhalle naiselle, jonka kaulassa oli tuoreen leikkausarven jälki, yksittäinen veripisara valui siitä kuin kyynel.
Vaikka vanha nainen ei tuntunut olevan millään lailla tuttu, niin hänen käsissään olevat sormukset ja rannekkeet olivat.
Myös hänen silmänsä vaikuttivat tutulta.
"oletko cavallaro?"
Nainen nyökkää hitaasti. Hänen äänensä ei ole enää enkelimäisen heleä, vaan vaivalloista, kivuliasta korinaa. Hänen nuoruuden loistonsa on kadonnut, korvautunut vanhuuden naamioilla, joita ei olisi pitänyt vielä olla.
Max ei voi muuta kuin jäädä hetkeksi seisomaan – kauhun, epäuskon ja säälin kourissa. Hän ymmärtää, että tässä on Caterina Cavallaro, mutta samalla ei ole. Jokin on otettu häneltä – ääni, nuoruus, ehkä osa sieluakin.

Juuri kun Max aikoo tutkia taloa tarkemmin, hän kuulee renkaiden ropinan soralla. Hän raottaa verhoa: musta Alfa Romeo kaartaa pihaan. Sama, jonka hopeinen keula oli vähällä osua Stiversiin aiemmin. Aika on loppumassa.

Max ei epäröi. Hän auttaa Cavallaron varovasti ulos, peittää hänet viitallaan ja vie hänet pois. Vain muutaman korttelin päässä on vanha luostari, jonka portit hän kolkuttaa auki yöhön. Sisar vastaa, ja ilman kysymyksiä ottaa vanhan naisen hoiviinsa.

Max ei palaa heti hotellille. Hän tarvitsee hetken. Hän epäilee, ettei Frant vielä ole valmis kuulemaan, miksi hänen rakastettunsa ääni ja olemus on varastettu.

Uusimpien tapahtumien myötä Max sai ryhmän lähtemään Faccian kartanolle.
Hän kertoo, mitä näki – ja että Faccia ei ole pelkästään vaarallinen, vaan myös sairaan nerokas.
Torso on löydettävä, ja Cavallaron ääni kenties palautettavissa – jos se on vielä jossain.

Faccian kartanoon on palattava.

Lisäksi: sieltä voisi löytyä myös ajoneuvo, joka auttaisi kuljettamaan patsaan osan pois La Scalasta...

16.1 Tiistai ,klo19, 1923, Milano - Faccian Kartano

Pihamaalla odotti tuttu musta Alfa Romeo, jonka vieressä seisoi kuljettaja, tupakalla.
Randall päätti ottaa käyttöönsä — kenties maailman kalleimman — revolverinsa, ja Stivers puolestaan uuden italian sanakirjansa.
Yhdistelmä "Silenzio" ja aseella uhkailu sai kuljettajan yllättävän yhteistyöhaluiseksi. Lopulta mies paketoitiin auton takakonttiin.

Ryhmä pääsi sisälle kartanoon. Tarkoituksena oli edetä hiljaa alas kellariin, mutta ainoastaan Schmidt onnistui siinä.
Muut törmäsivät – kirjaimellisesti – palvelusväkeen. Käytävän lattialle kaatuivat illallisruoat ja italialaiset palvelijat sadattelivat äänekkäästi.

Kellari

Schmidt ehti ensimmäisenä kellariin – ja kohtasi jotakin saiasta ja epäjumalallista.
Kellarihuone muistutti pakanallista tutkimuskammaria. Keskellä seisoi alttarimainen pöytä, jonka reunoilla roikkuivat veriset lepositeet.
Pöytä oli tahriintunut kuivuneesta ja tuoreesta verestä.

Seinustoilla oli häkkejä, joiden sisällä oli eläimiä – kissoja, koiria ja muita, joita tuskin enää tunnisti.
Kammottavasti mutatoituneita: karvattomia, silmät ja kädet lähes ihmismäisiä.

Huoneessa oli myös kirjahylly ja kirjoituspöytä, joilla näkyi muistiinpanoja ja tutkimustarvikkeita.
Ennen kuin Max ehti tutkia niitä tarkemmin, hän kuuli askelia lähestyvän toisesta käytävästä. Hän sulkeutui varovasti pimeään komeroon.

Yläkerta

Yläkerrassa tilanne kiristyi nopeasti aseella uhkailuun. Pian Faccia ja hänen apurinsa – sama mies, joka oli aiemmin tarkkaillut tutkijoita La Scalassa – saapuivat kellarista.

Apuri ampui suoraan Randallia ja toista palvelijaa, jonka pää räjähti tutkijoiden silmien edessä.
Yläkerrassa asiat johtivat aseella uhkailuun ja lopulta kellarista saapuivat Faccia ja hänen apurinsa, joka oli tuttu myös La Scalasta, tutkijoita tarkkaillut henkilö.
Apuri ampuu niin Randallia kuin toista palvelusväkeä, jonka pää räjähtää tutkijoiden edessä.
Seurasi tulitaistelu. Randall sai osuman, mutta haavoitti vastustajaa. Lopulta hän, pakon sanelemana, ampui apurin hengiltä.

Palvelustyttö yritti paeta, mutta Francis taklasi hänet.
Faccia sen sijaan pääsi pakenemaan – hyppäsi ikkunasta ulos ja katosi takapihan varjoihin.
Francis sai käteensä ikävän haavan rikkinäisestä ikkunasta, yrittäessään seurata häntä.

Stivers oli sillä välin varmistamassa, että ainakin yksi asia oli kunnossa: ryöstöön tarvittava ajoneuvo odotti yhä pihalla.

Pimeässä komerossa

Komeron hiljaisuudessa Schmidt tunsi kivun vasemmassa kädessään. Se levisi kaulaan, rintaan, kasvoihin.
Rinnastaan pidellen hän romahti kontilleen kiviselle lattialle, puolet kehostaan tunnottomana.


Vieressä pimedessä näkyi himmeästi hohtavat silmät ja olento, jonka piirteet olivat jollain tapaa tuttuja Maxille.
Ja sitten pimeys puhui,
"Sinusta ei ole mihinkään, olet heikko, anna minut itsellesi, anna minun hoitaa kaikki."

Kartanossa on jo kaksi ruumista,
makaako kohta myös Max heidän kanssaan.

Report Date

18 May 2025