Tähän mennessä tapahtunutta

Tiistai 17.2.1367, Cold Wood

Torstai 29.1.1367

Seurue lähti matkaan Deerwaterista kohti Silverymoonia , ja päätti jättää Saytonin tapaamisen sikseen. Talvinen, kylmä tuuli ja lumisade hidasti ryhmän matkaa. Matkan aikana ryhmä tutustui paremmin Malekithiin sekä Lambertiin.
Neljän päivän kuluttua seurue saapui Saltruniin. Saltrun on suuri muurin ympäröimä kaivoskaupunki, jonka lähistöllä oli useampia suolakaivoksia ja tärkein suolan lähde Pohjolassa. Suolainen ilma leijuu vahvana kaupungin ympärillä. Seurue kiinnitti huomiota siihen, että kaupungin muureja kunnostettiin ja varuskunta koulutti jäseniään muurien ulkopuolella.
Kaupungin portilta seurue ohjattiin Verinen nuoli -majataloon, jota ylläpitää Runa, topakka kääpiönainen. Rudi esiintyi, ja veti suhteellisen turvallisen kaavan mukaisesti. Yleisö kuitenkin piti. Rudi oli jo ennakkoon kysellyt epäsuosittuja aiheita, ja Runa mainitsi, että paikallisen suolaveron puolesta ei ainakaan kannata laulaa.
Saltrunista Malekith myös osti itselleen kelpo ratsun.
Kaupungista matka jatkui kohti etelää. Ensimmäisenä iltana ryhmän leiriydyttyä hevoset heittäytyivät levottomiksi. Tarkoilla silmillään Myrbec havaitsi kolmen suden lähestyvän seuruetta, ja lopulta pysähtyvän lähelle. Hän näki, että kahden suden kaulaan oli kiinnitettynä käärö. Myrbec lähestyi susia varovasti. Sudet eivät olleet onneksi aggressiivisia, ja pian kääröt olivatkin Myrbecin hallussa. Tämän jälkeen sudet kääntyivät ja palasivat takaisin luoteeseen kohti Moonwoodin metsää.
Toisessa käärössä oli nopeasti kyhätty kartta, ja toisessa oli Cainin suusta lähtöisin oleva teksti:

Rudi, Nerinoa ja Myrbec. Sain kirjoitusapua tämän kirjeen kirjoittamiseen, koska en ole kirjailijatyyppiä. Kuten tiedätte, olen säilyttänyt huolella hallussapitämääni artifaktin osaa, joka minulle luottamuksella annettiin säilytettäväksi. Näin olen toiminut. Käytännössä en tee mitään sillä, koska olen valmistautumassa sotaan örkkejä vastaan. Älkää olko minusta huolissanne. Luovutan artifaktin haltuunne ja toivon, että toimitte viisaasti sen kanssa. Toimitan teille kartan sen löytämiseksi. Minut tuntien artifaktin osa löytyy tyylilleni sopivasta paikasta....tai osasta. Olkaa tarkkoja älkääkä pelätkö. Tämän viestin kirjoittaja toimikoon vihjeenä, vaikka ette tunnista häntä. Ystävänne, veljenne Cain

Cainin kartta

Malekith tutki karttaa tarkoin, ja hänestä näytti että se esittäisi lähistöllä olevaa Siivekäs Hevonen -heimon pyhää paikkaa, Isoa Kiveä. Ryhmä päätti seuraavana päivänä tutkia paikan.
Päivän matkan jälkeen seurue saapui mäntymetsän ja lumisen maaston jälkeen avoimempaan maastoon ja näki jäätyneen puron ympäröimän saarekkeen, jossa oli yksi suuri kumpu ja sen ympärillä useampia pienempiä kivikasoja. Suuren kummun toisessa päässä oli valtava kivi, joka näytti kuin se olisi pudonnut taivaasta. Saarekkeen molemmissa päissä oli toteemit, joiden päädyt oli kaiverrettu muistuttamaas siivekästä hevosta. Saarekkeen vasemmalta rannalta löytyi kolmet eri jalanjäljet. Kahdet vähän kevyemmät tulivat koillisesta, ja yhdet, raskaammat saappaanjäljet johtivat sinne. Cainin kartan osoittamasta paikasta löytyi päätön ruumis seipään nokassa, joka ol yltä päältä veressä. Malekithin loitsi eteerisen käden tutkimaan ruumista, ja vaatteiden alta löytyi ammottava aukko vatsaontelosta. Samalla hetkellä Malekith kuuli, kuinka kiviä tippui kivien päälle, ja hysteerinen käkätys tuli saarekkeen eteläreunalta. Pian seurue huomasi heitä lähestyvän useita luurankoja, sekä yksi leijuva, käkättävä pääkallo joka loimusi epänormaaleja, vihreitä lieskoja ja jonka silmät paloivat kuin kekäleet. Taistelun alettua veden varasta nousi vielä muutama mudan, liejun ja mädän yltä päältä peittämä luuranko.
Taistelu päättyi kuitenkin seurueen kannalta onnellisesti, eivätkä epäkuolleet onnistuneet tekemään merkittävää vahinkoa.

Lauantai 24.1.1367

Myrbecin matkaan lähettämä kotka palaa takaisin, ja viestii Myrbecille ettei saanut karannutta örkkiä kiinni. Yllättävä pimeys esti kotkaa löytämästä tätä, ja kotka joutui palaamaan takaisin tyhjin käsin.
Seurueen aloittaessa kiinni saadun örkin kuulustelua aivan Cainin takaa nousee yksi aiemmin surmattu örkki ylös, kuistaa jotain Cainin korvaan, silmät loistaen punaisina kostonhimosta ja iskee Cainia molemmin käsin. Jo valmiiksi pahasti haavoittunut Cain putoaa maahan elottomana, ja syvän huokauksen päästettyään örkki hajoaa tomuksi.
Rudi juoksee Cainin luo, ja onnistuu parantamaan tätä sen verran että Cain alkaa hengittämään uudestaan, mutta vaikeasti, kuitenkin stabiloituen. Pian tämän jälkeen Nerinoa huomaa, kuinka lumihangesta nousee ylös tummaan matkakaapuun pukeutunut nuori mies, ottaen tukea mukana kantamastaan pitkästä sauvasta. Cain haluaa muiden jättävän hänet rauhaan, ja vetäytyy syrjemmälle.
Seurue jutustelee muukalaisen kanssa, joka kertoo nimekseen Malekith. Hän on joutui aiemmin samojen örkkien yllättämäksi, ja hänen mukanaan ollut viestinviejä Tebaud on kadoksissa. Myrbecin avustaman kotka löytää pian Tebaudin ruumiin aivan Deerwaterin ulkopuolelta tien risteyksestä. Mukanaan he vievät vangitun örkin.
Malekith liittyy seurueeseen mukaan, sillä hänellä ja Tebaudilla oli asiaa Deewaterin paronille, Camryn Hebertille. Seurue matkaa hakemaan Tebaudin ruumista, ja Malekith löytää Tebaudin hevosen satulalaukuista kaksi metallista viestikoteloa.
Kaupungin muureilla Malekith koettaa jututtaa vartijoita, jotka silmää räpäyttämättä valehtelevat, etteivät tiedä kuka Tebaudia on ampunut nuolilla.
Seurue siirtyy Deerwaterin majataloon jutustelemaan seuraavista siirroista, ja päätyvät lopulta siihen että jatkavat matkaa suoraan kohti Silverymoonia, ja että liittyminen Myrkulin kirkkoon ei ehkä ole paras idea. Sayton, pääpappi on joka tapauksessa tulossa maanantaina. Malekith myös lukee Tebaudin mukana olleet viestit ryhmälle:

Hyvä Camryn,Siitä on jo pitkä aika, kun tapasimme viimeksi. Aika juoksee, ja vastuut vain kasvavat. Olet varmastikin jo kuullut pohjoisten vuorille kerääntyneistä örkeistä. Viimeisimpien tietojemme mukaan he ovat valmistautumassa sotaretkeen. Tiedustelijat kertovat örkkien valmistavan sotatarvikkeita varastoihinsa suurin määrin. Pelkään, että kohtalonamme on joutua valtaisan örkkiarmeijan hyökkäyksen kohteeksi, jollaisista esi-isiemme tarinat kertovat.
Vetoan ikiaikaiseen perheesi vannomaan uskollisuudenvalaan Silverymoonille. Kokoa varuskunta, kerää tarvikkeita ja varustaudu tulevaan. Lähetä tiedustelijoita ja välitä meille kaikki mitä saat selville. Lähetä myös SIlverymooniin varuskunnastasi niin monta, kuin suinkin pystyt lähettämään. Tarvitsemme kaikki mahdolliset miehet, kun kokoamme armeijaa örkkejä vastaan. Deerwaterin varuskunta on siinä hyvin tärkeässä roolissa. Parhain terveisin, Frederick Tempest, suurherttua.

Toisessa viestissä on:

Suurherttuan julistus Magiankäyttäjien killan suosituksesta (Watchful Order) velvoitamme kaikkia kansalaisia, jotka tuntevat omaavansa magian taitoja, ilmoittautumaan ja rekisteröitymään paikallisessa killlassa tai paikallisen valtiaan osoittamassa paikassa. Rekisteröitymiselle on aikaa vuoden 1367 kesän loppuun. Ajanjakson jälkeen kaikkia rekisteröimättömiä magiankäyttäjiä kohdellaan kaikin lain suomin valtuuksin. Suurherttuan puolesta, Silverymoonin mestari, Crisfofur

Levätyn yön jälkeen seurue siirtyy Deerwaterin ulkopuolelle kuulustelemaan örkkiä. Örkki on nyt vähän myötämielisempi keskustelemaan. Hän on nimeltään Shamar ja kertoo että hän ja hänen ryhmänsä oli alueella tiedusteluretkellä etsimässä kohteita, jotka tarjoavat vähiten vastusta. Malekith yrittää lukea örkin ajatuksia, mutta saa vain pintatietoutta siitä että örkki on huolissaan mitä hänen päällikkönsä Durbul ajattelee. Lopuksi seurue surmaa örkin, mutta se ei tapahdu kovinkaan helposti ja menee nopeasti rumaksi. Avuton örkki ei kuitenkaan voi laittaa vastaan. Rudi loitsuu Speak with the dead Tebaudin kanssa, ja varmistaa että kaupungin vartijat ampuivat häntä nuolilla örkkien lisäksi.

Perjantai 23. tammikuuta 1367, Deerwater

Seurueella on vielä hyvin aikaa ennenkuin heidän tapaamisensa Saytonin kanssa koettaa Deerwaterissa. Tätä silmällä pitäen Rudilla on ajatuksena katsoa, mitä kaikkea Lambert osaa. Seurue suuntaa Deerwaterin ulkopuolelle syrjäiseen metsikköön. Myrbec loitsii kaksi dire wolfia, joiden on tarkoitus taistella Lambertia vastaan muiden katsellessa.
Taistelu alkaa kehnoimmalla mahdollisella tavalla, ja Lambert kompuroi suuren glaiven kanssa haavoittaen itseään. Sudet haavoittavat lisäksi Lambertia erittäin pahasti, ja hän on lähes kuoleman kielissä. Cain surmaa susista toisen, ja Lambert viimeistelee viimeisen suden.
Ryhmä ei ennätä juurikaan levätä, kun heidät yllättää suuri ryhmä örkkejä. Alkaa oikea taistelu, jossa kaikki haavoittuvat pahasti, paitsi Rudi joka naamioituu kiveksi. Tavallisten riviörkkien joukossa on muutama taitavampi yksilö, joiden läsnäolo ei kuitenkaan riitä kääntämään taistelun kulkua örkkien hyväksi. Viimeiset örkit pötkivät pakoon. Yhden Rudi saa lumottua Hypnotic Patternilla, mutta toisen perään Myrbec joutuu loitsimaan suuren kotkan. Myrbec ohjeistaa kotkan ottamaan örkin kiinni ja surmaamaan tämän. Mutta lumotun örkin seurue laittaa pakettiin.

Perjantai 23. tammikuuta 1367, Deerwater

Seurue katsoi, kun Zaphara ja Tristan toivat lahjansa Myrkulille ja tilaisuus alkoi viimein päättyä, ja ihmiset poistua kirkosta. Cain astui esiin keskustelemaan Zapharan, Tristanin ja Samuelin kanssa, ja koko muu seurue myös. Cain kävi läpi tuntemuksiaan Tristanista, ja koetti päätellä mikä Tristan on miehiään.
Seuraa keskustelu, jossa pohditaan Myrkulin roolia jos hän tulee takaisin. Keskustelu aaltoilee, mutta Cainista tuntuu ettei hän saa mieleistään suoraa vastausta. Tristan toteaa, että hän voi tarjota Cainille koulutusta, sillä pystyy aistimaan Cainin sisäisen suden joka ei ole vielä täysin valmis. Hän sanoo olevansa Blood Hunter, ja hän on saanut koulutuksensa ikivanhassa Order of the Wolf Hunterissa lähellä Rivermootin kylää. He kouluttavat väkeä hirviöiden metsästämiseen, ja parhaat metsästäjistä tulevat lähes saaliinsa kaltaiseksi. Helllä on myös paljon tietoa erilaisista hirviöistä vuosien varrelta.
Nerinoa on hieman vaivaantunut, sillä Zaphara katsoo häntä hyvin pitkään ja kiinnostuneesti. Hän toteaa, että Nerinoa olisi täydellinen ja erittäin voimallinen uhri Myrkulille, sillä hänen kaltaisiaan ei ole montaa. Muu seurue ei kuitenkaan innostu ajatuksesta.
Tristan ja Zaphara kertovat hieman enemmän rituaalista Myrkulin palauttamiseksi, joka sisältää matkan astraalimaailmaan, josta pitää hakea Myrkulun fyysiset jäänteet. He kertovat tietävänsä, että Cold Woodissa on portaali Feywildiin, josta lopulta on reitti astraalimaailmaan. Rudia alkaa kiinnostaa kääntyminen Myrkulin lapseksi, ja hän myös pohtii voisiko Samuelin kyyneleen jotenkin pelastaa. Soitin on tarkoitus käyttää rituaalissa, jossa se tuhoutuu. Tristan ja Zaphara kertovat myös Vaynestä, joka on tällä hetkellä Many Arrowsin linnoituksen alueella selvittämässä saako siellä olevan kruunun palasen talteen. Seurue pohtii voisiko Emerus Warcrown mahdollisesti auttaa järjestämällä esim. harhautushyökkäystä.
Zaphara ja Tristan kertovat, että eniten asioista voi kertoa kuitenkin heidän päällikkönsä, Sayton Lucius. Hän saapuu kylään 26.1, ja seurue onnistuu sopimaan hänen kanssaan audienssin.
Puheliaan illan päätteeksi muiden nukkuessa Rudi nousee ylös, kaivaa korttipakan repustaan ja vetää yhden kortin. Kortissa on ritari. Samalla hetkellä majatalon huoneen ovelta kuuluu hiljainen koputus. Rudi avaa oven, ja oven takana seisoo haarniskoitu ritari, jonka rintapanssarissa purjelaivavaakuna. Hän esittäytyy Lambertiksi, joka kertoo että kohtalo ohjasi hänet tähän hetkeen, koputtamaan oveen ja palvelemaan Rudia uskollisesti kuolemaan (jomman kumman) saakka.

Torstai, 22. tammikuuta 1367, Deerwater

Seurueen jäsenet keskustelivat Samuelin kanssa aamiaisella. Samuel kertoi opettavansa oppilaita Myrkulin lapsiksi läheisessä luostarissa, ja pyysi seuruetta vierailemaan. Seurue myös kertoi Samuelille, etteivät olleet matkoillaan löytäneet muita osia Samuelin haikailemaan kruunuun.
Päivän aikana Rudi kävi tapaamassa Henraria ja antoi tälle säkillisen rahaa. Samalla Rudi tarkistaa kylän toisen portin, eikä näe siellä vartijoita ja toteaa portin olevan lukittuna. Torin ohi kulkiessaan Rudi myös todistaa, kuinka siellä on esillä ruumiita, kylän kostajan rankaisemia esimerkkejä.
Seurue jäi pohtimaan, voisiko kruunusta ottaa yhteyttä Waterdeepissä olevaan Watchful Orderiin, jonka hallussa kruunu alunperin oli ennenkuin Myrkul oli sen varastanut.
Päivän mittaan seurue myös vierailee luostarissa katsomassa yleistä opetusta, ja pohtimassa olisiko ura Myrkulin oppilaana potentiaalinen. Illan tullen he päättävät tulla katsomaan iltamessua, jolloin luostarin väki toimittaa iltahartauden ja kirkkoon kokoontuu kyläläisiä tuomaan Myrkulille uhrilahjoja välttääkseen tämän katseen. Kukaan ei halua kuolemaa vierailemaan luokseen ennenaikaisesti.
Iltahartauden aikana seurue todistaa, kuinka osa kyläläisistä tuo Samuelille uhrilahjoja, ravintoa ja eläviä eläimiä, jotka Samuel uhraa mustalla alttarilla. Tilaisuuden loppupäässä Cain äkkiyllättäen tuntee, kuinka hänen niskakarvansa nousevat pystyyn ja hän tuntee sieraimissaan aistimuksia, joita hän on viimeksi tuntenut Quaervarrin kylässä ja sitä ennen vain kotikylässään tuttujen seurassa. Siinä samassa Zaphara ja Tristan astuvat kirkkoon tuomaan omia lahjojaan Myrkulille.

Torstai, 22. tammikuuta 1367, Deerwater

Seurue jatkoi matkaansa Beorunnan kaivolta kohti Deerwateria. Matka taittui kovin hyisissä merkeissä talven ollessa kylmimmillään. Toiseen matka-aamuun valmistautuessa seurue kuuli, kuinka heidän ympäriltään alkoi kuulua nopeasti lähestyviä epämiellyttäviä ääniä. Äänet muistuttivat nälkäisiä villieläimiä. Nopeasti lähestyväksi joukoksi paljastui joukko aggressiviivisia, nälkäisiä epäkuolleita. Taistelu alkoi. Yksi viimeisistä joukkoon liittyneistä epäkuolleista korahteli Cainille "tapaamme jälleen". Kävi selväksi, että seurue oli tavannut hänet aiemminkin, ja nyt hän oli palannut takaisin apureiden kera. Nekään eivät lopulta auttaneet, vaan seurue selvisi taistelusta, kuitenkin haavoittuneina. Varsinkin Cain tunsi, kuinka epäkuolleen osumat vavahduttivat koko olemusta epämiellyttävän tuskaisasti.
Matka jatkui Deerwateriin, jonne he saapuivat 21. päivän iltana, auringon jo laskeuduttua. Kylä kohosi Redrun-joen mutkassa korkealla kalliolla muurien ympäröimänä. Korkeimmalle kohosi näkymää hallitseva linna. Pitkin muureja pystyi näkemään joitakin vartioimiehiä partioimassa soihdun kera.
Kylän portilla selvisi kuitenkin, että portti ei avautuisi ennen aamua, koska kylässä on ulkonaliikkumiskielto öisin kaupunkilaisten turvana. Cainin uhkaus Rudin säestämänä kuitenkin tehosi, ja vastoin parempaa tietouttaan yksinäinen portinvartija raotti porttia sen verran, että seurue pääsi livahtamaan muurien sisäpuolelle.
Vartija Gerebolasin onni ei ollut kuitenkaan matkassa. Hän veti Rudin korttipakasta kaksi korttia. Ensimmäisen kortin jälkeen hänen kaikki varusteensa katosivat kuin maan nielemänä, ja vartija jäi yksin seisomaan munasilleen pakkasessa. Vastoin parempaa tietoutta Rudi onnistui jallittamaan vartijan vetämään toisenkin kortin, entistä kehnommin tuloksin. Vartijan takaa maasta nousi viikatemies itse, ja osoitti seuruetta ja Gerebolasia sormella ja varoitti seuruetta haudantakaisella äänellä puuttumasta hänen ja Gerebolasin väliseen taisteluun. Taistelu ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä yhdellä viikatteen vilautuksella vartijaraukka katkesi keskeltä kahtia, ja seurue vaihtoi maisemaa läheiseen majataloon varsin vauhdikkaasti. Yön pimeydessä Rudi siivosi ruumiin ja jäljet, ja pudotti ne läheiseen jokeen.
Sitä ennen Rudi keskusteli loitsun avulla Gerebolasin ruumiin kanssa ja tiedusteli tältä tietoja läheisistä. Hän kertoi Henrarista joka asui hänen talossaan, joka kuulemma tarvitsi ohjeita ja suuntaa elämäänsä.
Majatalossa muu seurue keskustelu majatalonpitäjän kanssa ja kyseli kylän kuulumisia. Vanha paroni on poissa pelistä, ja kylää piti hallussaan Zaphara sekä Tristan, jotka pitivät yllä soveliasta kuria. Rosvot olivat saaneet ansionsa, ja jäljet olivat kuulemma torilla nähtävissä.
Aamulla seurueen tullessa aamiaiselle he näkevät Samuelin syömässä aamiaista.

Sunnuntai, 18 tammikuuta 1367, Beorunnan Kaivo

Seurue kävi tapaamassa Mutefordin paronia Vernon Aldworthia. Paronin kanssa keskusteltiin tilanteesta, ja todettiin että alueen barbaariheimo olisi tosiaan rauhoittunut eikä hyökkäyksiä ole enää ollut. Seurue kertoi myös viereisen metsän tilanteesta, ja sen aiemman valtiattaren kohtalosta. Myös Gilesin kohtalosta keskusteltiin. Tapaamisen päätteeksi puhuttiin myös paronin lupaamasta palkkiosta, jonka paroni lupasi seurueelle. Vernon puhui sopivasta maa-alueesta jonka seurue mahdollisesti voisi haluta, ja tuesta sen kehittämiselle.
Mutefordista seurue siirtyi kohti Beorunnan kaivoa, joka on Musta Leijona -barbaariheimon asuinaluetta. Matkalla seurueen yllätti outo ryhmä, hämähäkin ja humanoidin sekoitus. Muutaman tahmaisen tilanteen jälkeen seurue kuitenkin selvitti tilanteen ja jatkoi matkaansa saapuen Uthgard-barbaarien pyhimpään paikkaan, Beorunnan kaivoon. Aluetta koristi jättimäinen ammottava aukko maaperässä, jonka ympärille oli kehittynyt ensimmäinen varsinainen barbaarikylä. Asukkaat olivat alkanee viljelemään maata, ja siirtyneet puhtaasti metsästyksestä eteenpäin.
Seurue tapasi heimopäällikkö Andar Heartwoodin, joka lupasi tukea örkkikampanjassa. Vastineeksi hän halusi, että seurue vie viestiä eteenpäin ja kertoo, että Musta Leijona -heimo haluaa mukaan Silver Marchesin uuteen liittoon, josta Andar oli kuullut kauppiaiden kautta. Hänen heimonsa on lähes etulinjassa, ja Andar uskoo että sota örkkejä vastaan on luvassa ennemmin tai myöhemmin, mutta heimo ei yksinään ole riittävän vahva.
Tapaamisen jälkeen seurue päätti siirtyä kohti Silverymoonia ja pysähtyä matkan varrella Deerwateriin, kylään josta olivat aiemmin kuulleet Samuelilta Sundabarissa.

Lauantai 10. tammikuuta 1367, Muteford

Myrbec oli aivan haltioissaan ympäristöstä johon seurue oli saapunut. Cain puolestaan oli täysin epäileväisellä kannalla, ja läpsytteli Myrbeciä kasvoille ja lopulta sitoi tämän puuhun kiinni. Se kuitenkaan ei Myrbecin intoa lannistanut. Lopulta seurue päätti jatkaa matkaa Myrbecin perässä, joka tuntui tietävän mihin oltiin menossa.
Tuntikausien matkustamisen jälkeenkään metsän valoisuustaso ei näyttänyt muuttuvan miksikään. Jatkuva kaunis aamu- tai iltahämärä näytti vain kestävän ja kestävän. Pitkän matkan jälkeen ja Myrbecin ohjastamana seurue saapui hiljaiseen pikkukylään, jossa oli runsaasti sieviä taloja. Kävi nopeasti selväksi, että kylä tosiaan oli Thistleberry, Myrbecin lapsuuden kotikylä.
Lämpimien jälleenäkemisten saattelemana seurue tutustui Myrbecin vanhempiin (isä Alston ja äiti Ella) sekä Myrbecin lapsuusajan opettajaan, Giles Lightfootiin. Läpi käytiin asioita, joita oli tapahtunut sen jälkeen kun fomoriaanit olivat hyökänneet Myrbecin kotikylään sekä Magdaan ja Cold Woodiin liittyviä asioita. Magda oli alunperin kotoisin Feywildista, ja hänen tehtävänään oli Feywildiin johtavan portaalin ylläpito, mutta hän lopulta korruptoitui ja unohti tehtävänsä. Myrbec myös sai viimein tietää, että hänen mukanaan kuljettamansa (ja jostain "löytämänsä") aarrekartta viittasi Feywildissa olevaan Brokenstone Valeen.
Koska Magda oli poissa pelistä, Giles lupautui avamaan portaalin uudelleen Feywildin päästä, jotta seurue pääsi takaisin. Magdan taloon palattuaan seurue otti lapset mukaan, ja suuntasi kohti Mutefordia. Mutefordiin he saapuivat viimein 10. tammikuuta.
Matkalla he tapasivat juopuneen miehen, joka oli matkalla Magdan luo. Rudi halusi pelata miehen kanssa hieman korttia ja sai tämän nostamaan kaksi korttia mukanaan kantamasta pakasta. Ensimmäisen korttinoston jälkeen mies silminnähden vahvistui, ja juopumuskin väheni. Toisella korttinostolla ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan mitään.
Mutefordiin saavuttuaan he näkivät, että kylän majatalo oli täynnä, ja siellä oli epätavallisen paljon kääpiöitä. Joukossa myös Emerus Warcrown, jonka seurue oli aiemmin pelastanut Thradulfin tyrmästä.

Maanantai 5.tammikuuta 1367, Thistleberry

Taistelujen jälkeen seurue lähti tutkimaan loppua Valtiattaren talosta. Yläkerrassa seurue kohtasi olennon, joka näytti kuin se olisi parsittu kasaan useamman eri henkilön ruumiinosista. Olento vältti syystä tai toisesta Cainia. Lyhyen taistelun aikana olento sai paljon palovammoja Myrbecin ja Nerinoan loitsuista, mutta Cainin miekka ei olentoon tehonnut. Taistelun jälkeen Cain tunsi kuinka hänellä mukanaan ollut, äskettäin löytynyt amuletti muuttui tomuksi.
Alakerran viimeisestä tornista löytyi valtava tavaravarasto, jota seurue jäi tutkimaan useamman tunnin ajaksi. Pitkällisen etsimisen jälkeen tavaroiden joukosta löytyi pohjaton säkki, Dimension Door -loitsukäärö, Ring of Evasion sekä suuri ovaalinmuotoinen kivi.
Levätyn yön jälkeen seurue lähti vielä tutkimaan talon kellaria. Sinne johti valtaistuinsalin takana oleva ruostunut, ruusukuvioilla koristeltu ovi, johon avaimena toimi aiemmin löydetty suuri ovaalinmuotoinen kivi. Kellarista löytyi pieni kaivon kohdalla ollut vesiallas. Vesialtaan takana löytyi jalustalla oleva vipu, jota Rudi kävi kääntämässä. Toisaalla kellarissa avautui salaluukku, jonne seurue meni seuraavaksi. Käytävä laajeni nopeasti suureksi huoneeksi, jonka perältä loisti sykkivää, vihertävää hehkua. Huoneen lattia puolestaan oli kivitomun peitossa. Seinät puolestaan olivat kauttaaltaan kauniiden kaiverrusten peitossa.
Huoneen perällä avautui omituinen näky. Takaseinämään oli kaiverrettu kukka- ja lehtikoristeinen portti. Oven tilalla oli kuitenkin outoa vihertävää valoa hohtava peilimäinen pinta, jonka läpi näytti avautuvan metsämäinen maisema. Yksi kerrallaan seurue meni portista läpi, Myrbec etunenässä.
Portin jälkeen seurue astui iltahämäräiseen, suunnattoman kauniiseen metsään. Ilma oli lämmin ja miellyttävä. Kasvoilla tuntui aavistus virkistävää tuulenvirettä. Kasvusto oli täydessä loistossaan. Puut olivat valtavia, osa jopa kuin jättimäisiä sieniä. Lintujen laulu raikui, ja jostain metsän uumenista kuului iloisia ääniä, naurua ja musiikkia. Lapsuuden muistot tulvivat Myrbecille mieleen ja hän tunsi olevansa kotonaan.

Sunnuntai 4.tammikuuta 1367, Cold Wood

Magda kutsui taisteluun avukseen kaksi valtavaa korppiparvea, jotka syöksyivät saliin jostain valtaistuimen yläpuolelta, jossa katto kaartoi korkealle ylös. Myrbecin avuksi loitsitut Dire Wolf ja Great eagle saivat surmansa. Magda otti Nerinoan kohteekseen, jonka loitsima Witch Bolt antoi Magdalle tässä vaiheessa suurinta tuskaa. Cain onnistui murtautumaan Magdan hold person -taiasta ja pääsi jälleen mukaan taisteluun. Varsijousen vasamat, loitsut ja Cainin miekka viuhuivat taistelussa, joka hetken aaltoili molempien osapuolten hyväksi. Seurue onnistui onnekkaasti välttämään Magdan taikoja ja toisinpäin, kunnes Nerinoan Witch Bolt yllätti Magdan täysin ja sai tämän aivan pyörälle päästään ja Cain pääsin lyömään Magdaa lähes vapaasti. Viimein Nerinoan Witch Bolt imi Magdasta viimeiset mehut, ja tämä lyyhistyi kuolleena lattialle. Magdan ruumis muutti muotoaan siihen sarvipäähän, jonka Magda oli heille vain vähän aiemmin näyttänyt. Pian tämän jälkeen Magdan ruumis suli ja jäljelle jäi vain punainen lammikko, joka sekin haihtui savuna ilmaan. Maahan jäi jäljelle kultareunainen amuletti, joka etupuoli on kuin oikeata nahkaa karvoineen päivineen sekä samettinen pussukka, jonka sisältä löytyi 13 korttia erittäin kauniissa rasiassa.
Pienen levon jälkeen seurue päätti tutkia lämmintä keittiötä. Siellä heitä odotti aivan omituinen näky. Keskellä huonetta oli portaat ylös, ja huoneen kolmea seinää reunusti kolme hehkuvaa takkaa. Takkojen välissä seinää pitkin kulki alhaalta ylös omituisia putkia, joiden edessä seisoi kolme linnunpelätintä. Silloin tällöin linnunpelättimet kuitenkin liikkuivat ja vääntelivät putkistoissa olevia erilaisia vipuja. He eivät kiinnittäneet seurueeseen mitään huomiota. Cain ei tätä kauaa katsonut, ja päätti kokeilla miten linnunpelätin tykkää miekasta. Ainakin hän sai pelätin huomion, ja ensimmäisten iskujen jälkeen hän säikähti niin että jähmettyi paikalleen. Pian tämän jälkeen yhdestä takasta alkoi kuulua ääniä, aivan kuin se olisi hajoamassa liitoksistaan ja sylki huoneeseen liekkejä, niin että Cainin ja Myrbecin vaatteet syttyivät tuleen. Pelätinkin kuoli. Seurue päätti jättää muut pelätit rauhaan ja lähtivät tutkimaan keittiön yläkertaa.
Amelie oli kurkottunut keitostensa ylle ja näytti täysin hyvävointiselta. Seurue jatkoi aiemmin kesken jäänyttä taistelua Amelien kanssa, joka tällä kertaa ei kauaa pystynyt vastustamaan koko seuruetta ja lopulta tuupertui Cainin miekaniskuihin.

Sunnuntai 4.tammikuuta 1367, Cold Wood

Taistelu Amelieta vastaan jatkui. Amelie oli edelleen ilmassa, ja vanhan tallin kulmalla oli pimeää, kuin musta aukko olisi nielaissut sen. Mutta pian Amelie katosi seurueen näköpiiristä, ja tallin kulmalla ollut pimeys hävisi ja pimeässä olleet seurueen jäsenet näkivät jälleen. Nerinoa tarkkaili tilannetta, ja näki hetken päästä kuinka pohjoisempana valtavan puun juurella osittain sen sisään rakennetun ikivanhan kivisen talon etuovi aukesi ja sulkeutui.
Samalla tallin sisältä kuului lasten itkua, ja pienimmät olivat säikähtäneet yhtäkkistä pimeyttä. Lapset kertoivat vanhempiensa tuoneen heidät aukiolle ja käytännössä jättäneen sinne. Sen jälkeen alueella asuvat vanhat naiset olivat pitäneet heistä huolta, sen aikaa kun vanhemmat ovat olleet kiireisiä. Lapsia on ollut enemmänkin, ja aina joku heistä on naisten mukaan päässyt takaisin kotiinsa vanhempien luo. Tämä kaikki tuntui seurueesta kuitenkin kovin epäilyttävältä, ja Myrbec ohjeisti vanhimpia lapsista pitämään huolta pienemmistä, ja odottamaan heitä tallillla sen aikaa kun he käyvät jututtamassa vanhoja naisia.
Seurue lähestyi suuren puun juurella olevaa taloa. Puun juurella on pieni kukkula, jonka päälle talo on aikanaan rakennettu, ja sinne johtaa pienet portaat. Noustuaan ylös etuterassille talon ovi aukesi itsestään, ja seurue kuuli sisältä naisen ääneen joka sanoi "Astukaa sisään, olenkin jo teitä odottanut".
Sisälle tultuaan seurue astui hämärään, pitkään ja leveään saliin. Lähellä ulko-ovea oli kaivo kahden pylvään välissä. Salin eteläpäässä molemmin puolin oli kaksi ovea, ja lounaisen oven takaa tuntui hohkaavan kuumuus. Salin perällä lattia nousi portaiden verran ylöspäin. Aivan päädyssä seurue näki suuren kivisen istuimen, jolla istui noin reilu 50 vuotias, kiharatukkainen, harmaantunut nainen, jolla oli yllään koristeelliset, punertavat vaatteet, valkoinen röyhelöpaita ja jonka tatuoiduissa käsivarsissa oli kauniita koruja. Nainen oli Magda, ennustaja johon he olivat törmänneet aiemmin Quaervarrin kylässä ja joka oli ennustanut seurueelle.
Seuranneen keskustelun aikana Madga kuvasi Myrbecin entistä opettajaa, Gilesiä, valehtelevaksi rosvoksi. Magda puolestaan kertoi voivansa auttaa jokaista hahmoa omalla tavallaan, mutta avulla olisi hinta, jonka alueella asuvat kyläläiset ovat olleet valmiita maksamaan. Rudi halusi takeita siitä, että Madga todellaksin voisi auttaa ja halusi jotain merkkiä. Aivan hetkisen ajaksi Madga muuttui aivan erilaiseksi. Hän kasvoi kokoa, iho muuttui sinertäväksi, hiukset kasvoivat lähes maahan saakka, käsien kynnet kasvoivat pitkiksi ja päähän ilmestyi sarvet sekä ilma muuttui Magdan ympärillä kuumaksi. Muodonmuutos takaisin Magdaksi oli kuitenkin yhtä nopea.
Cain kärsimättömänä lasten kohtaloa ajatellen ei kuitenkaan jaksanut kuunnella keskustelua, vaan antoi miekkansa puhua puolestaan ja alkoi taistelu. Taistelun aikana Madga kirosi seurueen jäseniä, paiskoi osaa pitkin huonetta, kasvatti maalattiasta pitkiä, sitkeitä juuria jotka takertuivat hahmoja jaloista. Myrbec puolestaan kutsui avuksi Dire Wolfin ja Giant Eaglen, Nerinoa sinkosi käsistään tulta ja tappuraa, Cain kamppaili miekallaan ja Rudi antoi taustatukea ollen epävarma mihin tilanne johtaa.

Sunnuntai 4.tammikuuta 1367, Cold Wood

Taistelu Eleanoria vastaan jatkui. Kaikki osapuolet saivat osumia, paitsi Rudi joka oli edelleen hämmennyksissä Eleanorin lumouksen vuoksi ja levitoi tämän korkealle ilmaan. Taistelun aikana Eleanor muuttui sumupilveksi. Nerinoa ja Myrbec onnistuivat silti tekemään vahinkoa Eleanorille loitsuillaan. Cainin ampumat nuolet menivät sumun läpi. Eleanor pyysi Rudia ja muita tulemaan suuren puun luokse ja kertoi Valtiattaren jo odottavan heitä. Viimeisillä voimillaan Eleanor nostatti valtavan kylmän viiman, joka melkein jäädytti Myrbecin ja Nerinoan jääpatsaiksi, mutta viimeisellä nuolellaan Cain onnistui pudottamaan Eleanorin kuolleena maahan. Taistelun jälkeen Cain poltti ruumiin.
Levätyn yön jälkeen seurue eteni kohti valtavaa suon keskellä olevaa puuta. Sinne johti suon läpi pieni lankkupolku. Aivan ennen viimeistä lankkupolkua Rudi loitsi varmuuden vuoksi suojapaikan, johon he voisivat vetäytyä tarpeen tullen.
Reittiä suurelle puulle vartioi ikivanha puinen vartiotorni ruohosaarekkeen eteläreunalla. Alueella leijui samanlainen iljettävä haju joka on tuttu nahkurien kiltatalolta. Lahon vartiotornin edessä olikin pystyssä paaluja, joiden välille näytti pingotetun nahkoja. Nahat näyttivät olevan pieniltä lapsilta.
Ohitettuaan ikivanhan, hoitamattoman pellon seurue lähestyi suurta puuta, jonka juurella oli vanha tuulimylly ja talli. Cain tutki vanhan myllyn ja löysi sen lattialta valkeata jauhoa sekä pieniä luunkappaleita. Myllyn komeroista löytyi myös kaksi katosta roikkuvaa häkkiä sekä pienet kahleet.
Tallin ovet olivat puolestaan lukossa. Cain joutui pingottamaan voimansa äärimmilleen ennenkuin onnistui työntämään ovet auki. Vanhassa tallissa oli vain homeisia heiniä, rikottuja jauhopusseja ja rikkinäisiä laatikoita. Tallin varastosta he puolestaan kuulivat oven takaa lasten ääniä, sekä jonkun hyssyttelevän lapsia. Rudi aloitti keskustelun oven läpi, ja ääni oven takaa kertoi että siellä on Amelia, ja että seurue pelottaa lapsia. Keskustelu jatkui, ja seurue tarjosi lapsille ruokaa ja nämä söivät erinomaisella ruokahalulla. Nerinoalta yksi lapsi kysyi missä äiti on. Amelia kertoi asuvansa täällä ja hoitavansa lapsia.
Cain oli kuitenkin erittäin epäileväinen ja yhtäkkiä yllättäen iski hirmuisen nyrkiniskun keskelle Amelian kasvoja. Vastoin Cainin odotuksia Amelia ei kuitenkaan pudonnut tajuttomana ja näytti ottavan iskun vastaan tyynesti. Miekanisku paljasti sinertävää ihoa haavojen reunoilta. Tämän jälkeen säkkipimeys täytti tallin varaston, ja kaikki hapuilivat pimeydessä ulos. Nerinoa koetti loitsia valoa, mutta valo vain sammui ennen aikojaan. Pimeässä Cain onnistui kuitenkin osumaan johonkin miekallaan. Ulos päästyään Nerinoa näki, kuinka Amelia tuli ovesta ulos juosten ja nousi 20 jalkaa ilmaan edeten kohti suurta puuta.

Lauantai 3.tammikuuta 1367, Cold Wood

Seurue matkasi Emeruksen kanssa takaisin Mutefordin kylään, josta Emerus jatkoi edelleen kohti Adbaria. Emerus kertoi, että hänen tavoitteenaan on suunnata piakkoin takaisin kohti Many-Arrowsin linnaketta. Sillä välin seurue tutkisi Cold Woodin valtiattaria ja koettaa samalla selvittää löytyykö Myrbecin nuoruuden opettajasta Gilesistä mitään merkkejä, jonka jäljet vuosikymmeniä sitten näyttävät johtaneen metsään.
Seurue tapaa myös Mutefordin paronia, ja tuovat hänelle positiivisia uutisia barbaareista. Samalla he keskustelevat mahdollisista palkkioista, ja paroni Vernon kertoo, että muutaman viikon kuluessa palkkio olisi ajankohtainen jos barbaarit tosiaan ovat rauhoittuneet. Mutefordista seurue jatkaa pientä polkua pitkin pohjoiseen kohti aukiota, jonne paroni kertoi paikallisten tuovat lahjuksia metsän valtiattarille. Matkan aikana metsässä leijuva sumu tuntuu vähitellen tiivistyvän mitä pohjoisemmaksi he kulkevat. Polkua ympäröivät puut muuttuvat synkemmiksi, ja sumun seasta voi välillä havaita tummia varjoja. Ympäröivä luonto tuntuu olevan poikkeuksellisen hereillä.
Illan tullen seurue saapui aukiolle. Aukion päässä oli suuri lehdetön, käppyräinen puu, josta roikkui vanhoja katkenneita köydenpätkiä. Puun vieressä oli kivinen alttari, johon kyläläiset toivat lahjuksiaan. Alttarin vieressä seisoi viittaan pukeutunut hahmo. Myrbecin lähestyessä hahmoa tämä veti hupun pois, ja seurueen silmien edessä jokainen näki aivan erilaisen hahmon: Rudi näki isänsä, Myrbec näki isoisänsä, Cain näki itsensä ja Nerinoa suippokorvaisen miehen, jota ei tunnistanut. Tämän jälkeen hahmo käännähti kannoillaan ja katosi sumuun.
Yöksi Rudi loitsi seurueelle suojaisan makuupaikan. Yöllä he heräsivät siihen, kuinka aukiolle saapui valtavan kokoinen, repaleiseen tummaan viittaan pukeutunut hahmo, joka tutki alttarin ja kääntyi sitten takaisin. Hahmolla oli sinertävä iho, valtaisat mustat kynnet sekä terävät hampaat.
Seuraavana päivänä seurue jatkoi matkaansa pohjoiseen ja poistuivat aukiolta, johon Mutefordista tullut polku päättyi. He seurasivat edellisenä yönä näyttäytyneen olennon jälkiä. Päivän kääntyessä loppuaan kohti seurue saapui viimein alueelle, jossa sumu alkoi vähän hälvetä. Rinteen alla olevan puron takana avautui suuri suomaisema, jota sumu näytti ympäröivän. Aivan alueen keskellä kohosi aivan valtaisa, ikivanha puu, jonka jättimäiset oksat olivat kymmeniä, ellei jopa satoja metrejä pitkiä. Puu kasvoi vihertävällä saarekkeella, jolla näytti kohoavan muutamia rakennuksia.
Myrbec käytti Speak with Plants -loitsuaan. Alueen huonosti voivat puut pystyivät kommunikoimaan hänen kanssaan ja osasivat kertoa, että alueella asustavat Elva ja Eleanor käyskentelevät alueellla päivittäin, mutta eivät ole kovin mukavia. Ja varsinkin Eleanor kulkee tästä ohi päivittäin.
Rudi loitsi suojaisan makuupaikan lähelle sitä pistettä, josta Eleanor puun mukaan kulkee usein, ja ryhmä ryhtyi lepopuuhiin. Yön aikana ensimmäisellä vahtivuorolla havaittiinkin edellisen yön sinertävä hahmo, joka lähestyi valtavan puun luota matkaten kohti etelää aikaisempia jälkiä pitkin. Rudin suojapaikan kohdalla Cain päätti ampua olentoa saman tien, ja osui siihen nuolilla. Samoin Myrbecin Ice Knife -loitsu osui olentoon tehden kipeää. Rudi puolestaan jäi suojapaikan ulkopuolelle sen verran, että olento kohotti kätensä kohti Rudia ja sanoi muutaman lauseen, jonka jälkeen Rudi näytti katsovan olentoa hyvin ystävällismielisesti.

Lauantai 27.joulukuuta: Rauniolinna

Seurue siirtyi linnan alakertaan kuulustelemaan Magnusta. He saivat jonkin verran hänestä irti, mutta eivät aivan kaikkea mitä halusivat. Magnus kertoi, että Siivekäs Hevonen -heimolta ryöstetty Pegasus muunnettiin rituaalissa heidän tulevan armeijansa päällikön ratsuksi. Hän myös pyysi seuruetta liittymään heihin, ja tulemaan Deerwaterin kylään. Kesken keskustelun Magnuksen takaa astui kelmeää sinertävää valoa hohtava läpinäkyvä hahmo, joka otti Magnusta päästä kiinni ja sanoi "Epäonnistuit viimeisen kerran" jonka jälkeen Magnus seurueen silmien edessä muuttui tomukasaksi. Tämän jälkeen hahmo katosi näkyvistä. Seurueen ihmetellessä tapahtumaa ja Rudin kerätessä pientä tomumäärää tomukasan päälle muodostui vähitellen synkkä, tuima hahmo täynnä vihaa kaikkea elollista kohtaan, joka hyökkäsi seurueen kimppuun. Edellisen taistelun verottamana Cain sai osumaa. Synkkä hahmo liikkui myös sellin seinien läpi ja verotti Myrbecin voimia, kunnes tumma varjo saatiin kukistettua.
Seurueen tehdessä lähtöä viimeisestä sellistä kuului "Viekää terveisiä Thradulfille!". Paljastui, että sellissä oli jollain aiemmalla ryöstöretkellä barbaarien vangiksi jäänyt kääpio Adbarista, Emerus Warcrown.
Hyvin nukutun yön jälkeen tolkkuihinsa tullut Thradulf kertoi, että hänellä ei ole enää mitään syytä pitää Emerusta vankina, ja hän oli lähinnä Magnuksen projekti.
Seurue keskustelu Emeruksen kanssa, joka kertoi että hän oli matkalla tapaamaan Many-Arrowsin linnakkeessa olevia vakoojia. Kääpiöiden tarkoituksena on selvittää, onko heillä mitään mahdollisuuksia ottaa linnoitus örkeiltä takaisin haltuun. Emerus kertoi myös Many-Arrowsin örkkikuninkaan shamaanin näyistä, joita tämä on kuuleman mukaan nähnyt ja halusi saada vakoojiltaan tästä lisää tietoa.
Emeruksen on kuitenkin palattava Adbariin, ennenkuin hän matkaa uudelleen tapaamaan yhteyshenkilöitään. Tällä välin seurue oli matkalla tutustumaan Cold Woodin valtiattariin, joista Mutefordin paroni Vernon aiemmin kertoi.

Perjantai 26. joulukuuta: Rauniolinna

Pitkä taistelu rauniolinnassa saatiin päätökseen. Myrbec onnistui taitavalla DIspel Magicin käytöllä purkamaan taian, jolla Magnus hallitsi Thradulfia. Asioiden oikea laita alkoi vähitellen ilmenemään ja Thradulf vaikutti kuin olisi herännyt pitkästä unesta. Magnus yritti paeta paikalta mutta jäi alakynteen, ja Rudin onnekas Hypnotic Patterns sai Magnuksen taltutettua. Magnus vietiin linnan tyrmään ja seurue pääsi Thradulfin kanssa neuvonpitoon, jossa päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä että rauha barbaarien ja kylien välillä on hyvä säilyttää. Thradulf myös lupautui auttamaan taistelussa örkkejä vastaan, mutta sillä ehdolla että myös muita barbaariheimoja saadaan mukaan. Örkkejä on aivan valtava määrä, ja yksi pieni heimo ei heille pärjää.
Thradulf myös kertoi, että Magnuksen opastamana hänen heimonsa ryösti Siivekäs Hevonen -heimolta heidän toteemieläimensä, pegasuksen, joka tuotiin rauniolinnaan ja sille suoritettiin jokin ikävä rituaali. Rauniolinnasta he olivatkin aiemmin löytäneet talleilta mustuneen alueen, johon lumi ei kerääntynyt. Tämä tietysti voi tuottaa ongelmia heimojen yhteen keräämisessä.
Seuraavaksi seurue oli menossa kuulustelemaan Magnusta.

Perjantai 26. joulukuuta: Rauniolinna

Vääntö rauniolinnassa jatkui. Linnan väki alkoi vähitellen kasautua etupihalle. Cainilla oli melkoisesti epäonnea hänen yrittäessään osua ympärillään oleviin barbaareihin. Heidän osumillaan ei Cainin onneksi ollut häneen mitään vaikutusta. Myrbec onnistui taitavati vakuuttamaan yhden päällikön siitä, että linnan väki on alakynnessä ja paras konsti olisi rauhoittua keskustelemaan. Rudi puolestaan oli hieman huolissaan mitä seurauksia seurueen tekemillä vahingoilla on heidän päästessään barbaarien kanssa keskusteluyhteyteen. Nerinoa puolestaan auttoi suojaisasta paikasta Cainia. Hänen maagisten kykyjensä käyttö oli kuitenkin niin raskasta, että Nerinoa fyysisesti vanheni kaksi vuotta. Vähitellen toiminta keskittyi linnan etupihalle. Paikalle saapuivat myös Magnus sekä Thradulf. Cain huomasi tilaisuutensa koittaneen ja hyökkäsi suoraan kohti Magnusta. Nerinoa antoi tulitukea. Barbaarisotilaat antoivat tilaa ja jäivät odottamaan mitä tapahtuu, sillä he olivat kuulleet yhden päällikkön torvensoiton. Thradulf haavoitti Cainia vakavasti ampumalla tätä pitkäjousella. Yksi laukaus meni ohi, mutta toinen osui joka tuntui Cainista aivan kuin häntä olisi lyöty valtavalla jumalallisella nyrkillä päin näköä. Yksi Cainin takana ollut barbaarisotilas sai Cainin otteeseensa ja kaatoi tämän maahan, josta Cain ei vielä onnistunut pääsemään vapaaksi.
Myrbec puolestaan pyysi osapuolia laskemaan aseensa ja rauhoittumaan. Aivan viime hetkillä Rudi koetti levitoida Cainin ilmaan, mutta ei onnistunut tässä. Nerinoa jäi tarkkailemaan tilannetta.

Perjantai 26. joulukuuta: Rauniolinna

Vartijan pyytämä päällikkö saapui portille Cainin luo, muun ryhmän odotellessa läheisessä metsikössä. Päällikkö ei Cainin kanssa kuitenkaan ehdi pitkälle, kun tämä käynnistää muutosprosessin ihmissudeksi. Samalla Cain oksentaa pitkin pihaa ja näyttelee sairasta. Päällikkö komentaa toisen vartija sisälle valmistamaan petiä sairaalle, mutta pian tämän jälkeen säikähtää muodonmuutosta ja juoksee takaisin päälinnan niin nopeasti kuin jaloista pääsee.
Jäljelle jäänyt vartija yrittää estellä, mutta hänkin juoksee sisälle ja lukitsee oven. Myrbec, Rudi ja Nerinoa saapuvat Cainin luo. Pian linnan muurien toiselta puolelta joku soittaa hälytyksen torvella.
Myrbec loitsii esiin jääkarhun. Yhdessä Cainin kanssa jääkarhu murtaa lahon oven, joka kaatuu saranoiltaan ja seurue siirtyy linnaan sisälle. Heti etupihalla tulee sotilaita vastaan, jotka lähes piirittävät Cainin mutta eivät meinaa osua tähän millään. Seurueen taktiikkana on yrittää tainnuttaa sotilaat (mutta Cainilla oli oma normaali taktiikka). Jääkarhu jää pääportille tehtävänään estää kaikkien pääsy (muiden paitsi seurueen) sisään tai ulos linnasta.
Myrbec, Rudi ja Nerinoa siirtyvät pääportin vartiohuoneen kautta ylös linnan muurille. Muurin harjalta Myrbec ja Rudi näkevät vilaukselta muita paremmin varustautuneen barbaarin, mutta hän katoaa kulman taakse pois näkyvistä.

Perjantai 26. joulukuuta: Rauniolinna

Seurue pohti lukuisia eri vaihtoehtoja linnaan sisälle pääsemiseksi. Lopuksi päädyttiin siihen, että Cain naamioidaan Red Tiger -soturiksi ja Myrbec että Rudi lähtevät yhdessä linnan vasenta puolta pitkin jyrkkää mäkeä, pyrkien sisään rikkinäisestä muurin aukosta. Ryhmän tavoitteena on päästä Thradulfin shamaanin luo ja joko ottaa tämä vangiksi tai hengiltä. Nerinoa jäi odottelemaan metsän reunalle antamaan taustatukea. Pitkän neuvonpidon päätteeksi Cain turhautuneena lähti liikkeelle ennen muita. Heti kylän eteläpuolella hän havaitsi yhden partion, joka eteni jonossa pientä polkua pitkin. Ryhmän välttäminen ei aivan onnistunut, ja lumisateesta huolimatta partion viimeinen havaitsi yksinäisen Cainin ja saapui tämän luo. Cain onnistui kuitenkin vakuuttamaan partion siitä että hän on yksi niistä jäsenistä jotka edellisenä iltana antoivat hälytyksen vartiokukkulalla. Partion mukana Cain pääsi sisälle linnaan. Temppelin edessä hän kättelin partion ja jututti työmiestä, joka kertoi että temppelin alla tehdään kaivauksia. Suuret kasat maata temppelin edessä todistivat tätä.
Rudi ja Myrbec puolestaan kiersivät pitkin metsiä kylän länsipuolelta. Kiitos Myrbecin he eivät jättäneet mitään jälkiä, edes silloin kun Rudi jyrkänteen reunalta liukastui useita metrejä alas jyrkkää persmäkeä. Lopulta Rudi kuitenkin hyvin vaivalloisesti onnistui pääsemään Myrbecin luo rikkoutuneen muurin kohdalle.
Samaan aikaan Cain meni linnan pääsisäänkäynnille neuvottelemaan kahden kuivalihaa narskuttavan vartijan luo. Vartijoille Cain kertoi olevansa Thradulfin erikoistehtävässä esiintyen mahdollisimman sotilaallisesti. Vartija kuitenkin katsoi Cainin päästä jalkoihin, ja sanoi ettei usko tätä ja että joutuu nyt pyytäämään päällikön paikalle. Linna

Perjantai 26. joulukuuta

Seurue jatkoi matkaansa Teimin kylästä kohti pohjoista. Matka sujui pitkin lumista metsää ja pohjoiseen johti kapea, lumeen asteltu polku. Illan tullen seurue näki edessä olevalla kukkulalla liikettä jonne polku johti. Rudi käytti näkymättömyyttä hyväkseen ja tiedusteli mitä edestä löytyy. Pieni Red Tiger sotureiden partio oli leiriytynyt illan viettoon.
Neuvonpidon päätteeksi seurue eteni kohti partiota Cain etunenässä, Nerinoa perässään. Vartija pysäytti seurueen etenemisen ja Cain tervehti häntä. Partion päälllikkö paljasti, että seurueen tulosta tiedettiin etukäteen ja kohtaaminen eteni nopeasti kuumaksi eikä jäänyt vain partiopäällikön himokkaiksi katseiksi.
Rudin Hypnotic Pattern sai lähes koko partion sekaisin ja viimeinen uniloitsu viimeisteli kohtaamisen. Seurue jatkoi nopesti matkaansa. Runsas lumentulo onneksi peitti jäljet nopeasti ja seurue leirityi syvemmälle metsään, kuullen samalla kaukaisia torven töräytyksiä. Seuraavana päivänä seurue jatkoi matkaansa kohti edessä näkyvää rauniolinnaa ja sen läheisyydessä olevaa pikkukylää.

Myrbec käytti hyväkseen druidin Wild Shape -ominaisuutta ja muuntui näädäksi. Tuona aikana hän onnistui pujahtamaan rauniolinnan alueelle rikkoutuneen muurin kohdalta. Sisällä hän kiersi nopeasti linnoituksen keskellä kohoavan temppelin sekä linnan. Läheisestä kylästä tulleet työmiehet kulkivat temppeliin.
Linnan pihalla puolestaan Myrbec havaitsi mustiin pukeutuneen hahmon, joka liikkuin päärakennukseen. Musta korppi myös kierteli alueella.
Tämän jälkeen Myrbec palasi seurueen luo ja ryhmä päätti pohtia seuraavia siirtojaan.

Keskiviikko 24.joulukuuta

Seurue saapui ensimmäiseen barbaarikylään. Kylän päällikkö Teim ei ollut paikalla, joten seurue jäi saatettiin odottamaan häntä pieneen majaan. Heidän tuomansa lahjat otettiin vastaan. Odottaessa Myrbecille tarjoiltiin paikallista vahvaa alkoholia, ja Rudi puolestaan teki majan seinälle pieniä illuusioita säikäyttäen paikallisia naisia ja lapsia. Illan mittaan kylän päällikkö Teim saapui ja seurue pääsi tapaamaan häntä. Teim totesi, että Thradulf on heimon laillinen päällikkö. Päälliköksi hän tuli vastikään, kun edellisen päällikön Adalwulf Longfangin poika Shinoras kuoli metsästysretkellä. Shinoraksesta oli koulutettu seuraavaa heimopäällikköä, mutta hän ei halunnut ottaa vastuuta niin kauan kuin hänen isänsä oli elossa, sillä Adalwulf oli hyvä päällikkö.
Shinoraksen kuoltua Thradulf, Adalwulfin kuolleen veljen poika, sai muiden kyläpäälliköiden tuen taakseen ja otti heimon johdettavakseen, sillä Adalwulf oli jo hyvin vanha. Thradulfin otettua heimo johdettavakseen vaihtui myös kylän shamaani. Shamaanina toimii nyt ulkopuolinen, Magnus. Koko heimon toiminta on myös muuttunut Thradulfin tultua johtoon ja rauhanomainen rinnakkaiselo Cold Woodin laitamien kylien välillä on päättynyt. Kaikki eivät ole kuitenkaan asiaan tyytyväisiä. Shinoraksen kuolema epäilyttää, mutta Thradulfin johtajuus on vahva. Heimon lakien mukaan hänet voidaan syrjäyttää vain kaksintaistelussa.
Teim kertoi myös, että Thradulf rakennuttaa jotain metsässä olevalle rauniolle, noin 1.5 päivänmatkan päässä kylästä pohjoiseen, jossa hän myös viettää paljon aikaansa. Seurue päätti suunnata kohti raunioita levättyään yön rauhallisesti barbaarikyläläisten vieraana.

Tiistai 23.joulukuuta

Seurue lepäsi Kuolleen Örkin solassa edellisen, vaikean taistelun päätteeksi. Myrbec myös jakoi muulle seurueelle tarinansa kotikylästään, jossa fomoriaanit hyökkäsivät kylään ja jossa Myrbec myös menetti tajuntansa ja heräsi jossain aivan muualla.
Seuraavana päivänä he jatkoivat matkaa kohti Mutefordin kylää. Muutaman päivän matkan jälkeen seurue saapui kylän laitamille. Aivan kylän ulkopuolella he näkivät puun, jossa roikkui hirtettynä kolme barbaarisotilasta. Puusta roikkui myös muita, vanhempia, jo rispaantuneita naruja. Jatkuva pieni usva tuntui leijuvan uneliaan kylän ja pohjoisessa näkyvän metsän yllä. Myös kylän majatalossa, Nälkäisessä Karhussa, oli unelias ja hiljainen tunnelma. Majatalonpitäjä, yksisilmäinen AnTdres tarjosi ryhmälle huoneet ja ravintoa sekä opasti mistä löytyy Matiaksen kyläkauppa sekä vaatturi Winstonin verstas. Andres kertasi edellisten viikkojen tapahtumia barbaarien hyökkäyksistä, joiden kohteena on olleet hieman eristyneemät tilat, jotka on ryöstetty ja poltettu.
Majatalosta ryhmä suuntasi ostoksille Winstonin ja Matiaksen luo. Osoittautui, että myös Matiaksella oli vain yksi silmä. Hän ei juurikaan halunnut kertoa siitä ja sanoi sen olleen tapaturma menneisyydessä. Muuten Matias mielellään tarinoi hieman alueen historiasta. Edelliset pitkät vuodet metsän barbaariheimojen kanssa on eletty sulassa sovussa, ja heidän kanssaan on ollut kirjoittamaton sopimus siitä että heimot saavat metsästää rauhassa metsässä, ja samalla jättävät pohjoiset kylät rauhaan. Matias on itse käynyt kauppaa heimojen kanssa, ja on kuljettanut heille kylän sepän tekemiä tarvikkeita vastikeeksi turkiksista ja elänitennahoista. Matias tiesi, että Punaisten Tiikerien heimoa johtaa Adalwulf Longfang, joka hänen tietämänsä mukaan on kyllä kunniallinen ja sanansa mittainen. Ryhmä kävi myös kääntymässä alueen paronin, Vernon Aldworthin luona. Vernon on noin 45-vuotias, vahvarakenteinen mies. Yllään hänellä oli komea nahkahaarniska sekä paksu turkisviitta.
Vernon vahvisti aiemmin kuultua barbaarien toimista ja kertoi enemmänkin heidän historiastaan, sillä heillä on ollut vuosisatojen aikana paljon tekemistä heidän kanssaan. Vernonin esi-isien tiedossa on ollut, että joskus aikoinaan barbaarit ovat olleet paljon nykyistä avoimempia, ja heidät tunneettin paremminkin vain Uthgardeina eikä niinkään erilaisina barbaariheimoina. Oli jopa muutaman sadan vuoden ajan liitto Uthgardien ja pohjoisten magiankäyttäjien kanssa, ja he yhdessä olivat elintärkeässä roolissa torjumassa massiivista örkkien invaasiota pohjoisen vuorilta. Joskus vuoden 1150 aikohin tämä liitto menetti merkitystään, magiankäyttäjät suuntasivat mielenkiintonsa muihin asioihin ja Uthgardit vetäytyivät omiin oloihinsa muuttuen nykyisiksi perinteitä kunnioittaviksi erilaisiksi heimoiksi. Cold Wood kasvoi, vanhoja kyliä ja linnoja pohjoisessa hylättiin ja metsä valtasi ne. Samalla alettiin puhua metsän valtiattarista, jotka hallitsivat metsän itäosaa. Paroni kertoi lisäksi, että hänellä on kyllä syvä perimmäinen kunnioitus barbaareja kohtaan, vaikkakaan hän ei voi hyväksyä heidän nykyisiä toimiaan ja sitä varten vastatoimet ovat olleet ankarat. Hän kertoi nuoruudessaan toimineensa Silverymoonin suurherttuan Frederick Tempestin hovissa ja tämän kruunajaisissa, joissa mukana oli myös herttuan henkivartiokaarti joka koostui pääsääntöisesti lojaaleista barbaarisotureista. Barbaariongelman perimmäisistä syistä Vernon ei osannut kertoa mistä ne voisivat johtua. Hän muisti, että kylän partio olisi raportoinut kylän läpi kulkeneesta ja majatalossa majoittuneesta kolmesta muukalaisesta, jonka jälkeen ongelmat olisivat alkaneet, mutta yksi yhteen hän ei voinut tapahtumaa vetää.
Metsän valtiattarista Vernon mainitsi sen olleet alueella jo pitkä perinne. Valtiattarilta kyläläiset kävivät pyytämässä apua viljelykseen, sairauksiin, naimaonneen ja melkein kaikkeen mahdolliseen vieden heille lahjoja päivämatkan päässä olevalle lahja-aukiolle. Kaikki tietävät, että lahja-aukiolle vietävältä polulta ei saa poiketa, eikä metsään mennä tätä pidemmälle jos ei halua jäädä sille tielleen.
Myrbeciä katsoessaan Vernon kertoi, että lapsuudestaan hän muistaa hyvin isänsä Cynen neuvonantajan, Giles Lightootin, maahisen. Giles oli ollut metsän valtiattarista erittäin kiinnostunut, mutta hän jäi sille tielleen. Seurue tarjosi paronille yhtä ratkaisumahdollisuutta barbaariongelmaan. He tarjoituivat matkustamaan barbaariheimon luo neuvottelemaan Adalwulfin kanssa kylän kauppiaan Matiaksen kanssa, ja tarjoutuivat viemään paronilta tuliaisina heimojen tarvitsemia tarvikkeita. Palkkioksi paroni ehdotti muun muassa maata Mutefordin kylästä, sillä maata heillä on ja he tarvitsevat uusia tulokkaita pitääkseen kylän elinvoimaisena.
Illalla Rudi esiintyi Nälkäisessä Karhussa. Esitys oli hyvä ja ihmiset tyytyväisiä. Esityksen aikana Myrbec tunsi kuinka jonkun käsi käy pitkin hänen taskujaan. Myrbec otti kädestä kiinni, ja hänen takanaan oli nuori, likainen poika. Myrbec vei pojan sivummalle kuultavaksi. Poika sanoi Elvan, iäkkään naisen kertoneen että on ihan ok viedä heiltä joilla näyttää olevan paljon. Myrbec antoi pojalle 10 hopearahaa, ja pyysi kertomaan Elvalle, että tämä jäisi kylään seuraavan kerran kun tulee.
Seuraavana aamuna seurue lähti kauppias Matiaksen kanssa etenemään kohti Punaisten Tiikerien lähintä kylää metsässä. Matka kulki Ambergaten kylän läpi, josta he suuntasivat metsään kohti pohjoista. Metsä osoittautui hyvin tiiviiksi, jopa vaikeakulkuiseksi. Myrbec onnistui tulkitsemaan koko luonnon alueella voivan pahoin, olevan ravinnon, valon ja lämmön puutteessa. Ilmeisesti tämä sama tila on vallinnut jo erittäin kauan. Viimein 23. pvä joulukuuta, jossain kauempana puiden takana näyttää aukeavan suurempi avoin tila, jossa vaikuttaa olevan hieman astusta. Matiaksen mukaan siellä olisi Punaisten Tiikerien lähin kylä.

Tiistai 16. joulukuuta

Taistelu Kuolleen Örkin solassa naispuolisia soittajia vastaan jatkui. Lumoutuneina Nerinoa ja Rudi lähestyivät soittoa, ja Myrbec sekä Cain jatkoivat taistelua. Taistelu kääntyi vähitellen seurueen eduksi ja Nerinoa ja Rudi onnistuivat karistamaan soiton lumouksen mielestään. Harpyijoista kaksi jäi seurueen jalkoihin ja loput yrittivät pakoon, mutta huonoin tuloksin. Nerinoa ampui toisen tulisena pallona alas taivaalta, ja viimeistä Cain ampui raskaalla varsijousella selkään.
Yövyttyään solassa päivä valkeni ankaraan kylmyyteen. Iltapäivän mittaan seurue kuuli ylhäältä rinteestä tamaraa tömistelevää, hidastempoista TUM TUM TUM TUM -ääntä joka lähestyi. Ryhmä nälkäisiä peikkoja oli tulossa alas rinnettä. Muistelleen kotikyläänsä hyökänneitä fomoriaaneja Myrbec ampaisi ratsullaan täyteen laukkaan kohti itseään monta kertaa suurempia peikkoja. Alkoi ankara taistelu. Molemmin puolin rintamaa seurasi onnistumiset epäonnistumisia. Myrbec jopa kävi kuoleman porteilla saatuan ankaran iskun yhdeltä peikolta. Rudi kuitenkin onnistui parantamaan tätä, ja kuoleman porteilta hevosen selästä herännyt Myrbec ampaisi karhuksi muuttuen viimeisten peikkojen kimppuun. Puolet peikoista joutuivat Rudin hypnoottisen laulun lumoihin nähden mitä ihmellisimpiä värimaailmoita. Viimein taistelu päättyi seurueen voittoon, mutta hinta oli ollut kova. Cain menetti vasemman korvansa, ja Myrbec olisi henkensä lisäksi menettänyt toisesta kätensä ranteesta, jos ei olisi ollut muuntuneena karhuksi. Mutta kaikki ovat valmiina kohti uusia koitoksia Cold Woodissa.

Maanantai 15.joulukuuta

Seurue jatkaa keskustelua Samuelin kanssa. Hän sanoo lähtevänsä viikon päästä matkaan, ja hänet voi tavata Deerwaterin kylässä tai jättää viestiä sinne majataloon. Ja jos on kiinnostusta Myrkulin lapseksi, niin Deerwaterissa kyllä löytää henkilöitä jotka voivat kertoa asiasta enemmän.
Seurue pähkii seuraavaa liikeettä, ja päättää lähteä kohti Cold Woodin metsää sillä Many-Arrowsin linnake on aika vaarallinen tuhansine örkkeineen ja useine eri klaaneineen. Matkalla Sundabarin laaksossa seurue törmää metsästysretkellä olevaan gnollilaumaan, joka kuitenkin kellistyy helposti bardin hypnoottiseen loitsuun.
Rauvin-vuoriston alueelle seurue kuulee edestään kaunista laulua. Rudin on aivan pakko päästä näkemään soittoa ammatillisista syistä. Paljastuu että soittajat ovat alastomia, naispuolisia, siivekkäitä soittajia joilla on mukanaan käytännölliset kielisoittimet. Soitto on lähes kauneinta mitä kukaan seurueesta kuullut, lukuunottamatta Rudin aivan napakymppiä Sundabarissa.
Seurue yrittää selvittää mitä naispuoliset soittajat oikein haluavat. He jatkavat soittoaan, seurueen jäsenet lähestyvät vaivihkaa, Myrbec ampuu jäisellä nuolella ja Rudi kuiskaa kivuliaasti yhden korvaan. Tilanne jää siihen, että Rudi ja Nerinoa ovat lumoutuneet musiikista, ja kaksi soittajaa juuri herätettiin puolestaan Rudin hypnoottisesta loitsusta. Lievä kauhun tasapaino on läsnä.

Torstai 11.joulukuuta

Everlundissa Rudi kävi tapaamassa Trovionia, joka tarvitsi rahaa kartanon ylläpitoon. Uneksivan Lohikäärmeen majatalossa Myrbec sai viimein uutisia, että Zapharaa olisi nähty Rauvin-jokilaakson kylissä. Tämän jälkeen seurue lähti matkaan kohti Sundabaria. Matka taittui nopeasti Lhuvenheadin ja Jalantharin kylien läpi.
Jalantharissa seurue kuuli, että Zapharaa tosiaan on nähnyt kylässä ja sen majatalossa Kiekuvassa Kukossa joitakin päiviä sitten, ja hän on käynyt ainakin pariin otteeseen. Majatalossa hän on puhunut paikallisille ihmisille, kertonut tarinoita menneisyydestä. Majatalonpitäjälle oli jäänyt mieleen tarina kostajista, jotka kiertävät maata kostaen läheisten ja tuttujen kokemia vääryyksiä Yön Ruhtinaan nimissä. Samalla majatalonpitäjä kertoi joitakin ihmisiä, miehinä, naisia ja lapsia, kadonneen kylästä.
Matka taittui tämän jälkeen Kuun solan läpi kohti Sundabaria. Toisena matkapäivänä nälkäinen wyvern hyökkäsi ryhmän kimppuun, mutta lyhyen taistelun jälkeen matka jatkui ongelmitta. Rauvincrossin jälkeen ryhmä saapui viimein 10.joulukuuta Sundabariin. Baldiverin majatalossa seurue jäi odottamaan Samuelia. Uutiset örkeistä oli saapunut myös Sundabariin. Silverymoonin sola oli nyt lumen peitosssa ja kulkukelvoton seuraavaan kevääseen saakka. Pohjoisesta Cold Valesta, Sundabarin hallintoalueen pohjoisosista kuului myös uutisia levottomista barbaareista. Cold Valen lähettyvillä asustaa kolme Uthgardien barbaariheimoa, Siivekäs Hevonen, Punainen Tiikeri sekä Musta Leijona.
Seuraavana päivänä Samuel viimein saapui Baldiverin majataloon, jossa seurue yöpyi ja oli viimeksi tavannut Samuelin. Ryhmä vetäytyi keskustelemaan suuren salin alkoviin, jossa he saivat keskustella rauhassa. Keskustelun aluksi Samuel osoitti pöytää ja sanoi muutaman sanan, jolloin hetken ajan hänen kämmenestään tuli kimalteleva valo joka laajeni suureksi palloksi ja katosi ja Samuel sanoi, että nyt voimme keskustella rauhassa.
Keskustelun aikana seurue kertoi suorittamastaan tehtävästä ja löytämistään esineistä, välttäen mainitsemasta löydettyä kruunun osaa. Nerinoa huomasi, että hänellä oli vaikeuksia yrittää sanoa valheita, mutta onnistui kuitenkin. Keskustelun aikana Samuel kutsui itseään Myrkulin lapseksi. Hän kertoi kruunun palasista, että ne eivät ole mitä tahansa osasia, vaan pitävät sisällään Myrkulin tietouden. Hän itse on viimeisiä Myrkulin papistosta, joka Myrkulin kuoltua siirtyi sankoin joukoin kannattamaan Cyriciä. Cyric tunnetaan Valheiden Prinssinä, Hulluna Jumalana, Mustana Aurinkona.
Cyricin papisto on kuitenkin erittäin sekasortoinen. Se on vannoutunut nostattamaan yhteenottoja, kiistoja, murhia, tappoja ja jännitteitä Cyricin nimessä. Myös jäsenet kiistelevät keskenään ja puukottavat toisiaan selkään. Vain vahvimmat pärjäävät.
Samuel ja hänen kumppaninsa eivät tunne ryhmän kanssa mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja kaipaavat takaisin vanhoja hyviä aikoja. He ovat löytäneet keinon, jolla Myrkul on mahdollista tuoda takaisin jumalten kerhoon, mutta se ei ole helppo. Sitä varten tarvitaan monimutkainen rituaali. Rituaalissa tarvitaan kaikki kruunun osaset sekä mahdollisimman monta muuta voimallista esinettä ja paljon jalokiviä. On myös matkattava toiselle tietoisuuden tasolle, pois materiaalisesta maailmasta, hakemaan Myrkulin jäänteitä. Samuel kertoi, että kruunun osasia on yhteensä neljä. Yksi on nyt seurueen hallussa, toinen on Samuelin kumppaneiden hallussa. Kolmas on syvällä Many-Arrowsin linnoituksen uumenissa. Neljäs on jossain Cold Woodin ytimessä.

Sunnuntai 30.marraskuuta

Seurue jatkoi matkaa Silverymooniin taisteltuaan laahustavaa läjää vastaan. Seuraavan päivän matka sujui rivakasti, mutta illan mittaan seurueen leiriydyttyä hevoset alkoivat osoittaa levottomuuden merkkejä. Cain nopeasti huomasi tarkalla hajuaistillaan tuulen mukana leijailevan epämiellyttävän hajun. Pimeässä parhaiten näkevä Nerinoa näki kauempana olevan puun vierellä seisovan hahmon, joka lähti tulemaan äänettömästi ryhmää kohti. Hahmo näytti olevan lähes täysin keskittynyt Cainiin ja tilanne äityi taisteluksi. Hahmon silmät leimusivat kostonhimoa ja Cainilta meni suorastaan jalat alta. Hahmon varusteet olivat repaleiset, iho kalvakka ja kurkku revitty auki.
Myrbec tunnisti henkilön nuoreksi maantierosvoksi, jonka he päästivät läheisellä tiellä vapaaksi, mutta jokin karu kohtalo ilmeisesti kohtasi häntä.
Taistelu oli kuitenkin nopeasti ohi. Rosvo sai paljon iskuja joka puolelta ja epäluonnollisesta voimakkuudestaan huolimatta hän ei mahtanut ryhmälle mitään.
Seuraavana päivänä ryhmä saapui Silverymooniin. Cain suuntasi ostamaan uutta ratsua ja varusteita, ja muut kävivät tapaamassa Viisasten Arkistossa Oswealdia. Osweald tunnisti ryhmällä mukana olevan esineen osaksi Sarvikruunua, jonka viimeinen tiedetty kantaja oli Myrkul, kuoleman jumala, joka Jumalten sodan aikana oli muiden jumalten tavoin tuomittu kulkemaan kuolevaisena maan päällä. Kuoleman jumala kuitenkin kohtasi itse kuoleman Waterdeepin yllä käydyn taistelun seurauksena, ja kruunu vieri alas hänen päästään pudoten maahan, mennen kappaleiksi jonka jälkeen palaset katosivat.
Silverymoonissa oli myös muuta kuhinaa, ja paikallinen sotaväki oli majoittunut kaupungin ulkopuolelle. Muurien ympärille kohosi myös rakennustelineitä ja näytti että muureja ollaan vahvistamassa ja huoltamassa. Viimeisimmät uutiset muualta kertoivat herttuan sotilaspartion palanneen monen viikon retkeltä pohjoisesta vuorilta, jossa he olivat löytäneet massiivisen örkkileirin, jossa örkit selvästi olivat varustautumassa johonkin.
Ryhmä palasi takaisin Everlundiin pohtien samalla seuraavia siirtojaan Samuel Grimmin suhteen. Cain myös viimein sai haarniskansa valmiiksi. Everlundissa Rudi sai viestin Trovionilta, kartanonsa hoitajalta joka halusi tavata.

Maanantai 24. marraskuuta

Seurue tutki loput Nerinoan luolaston yläosista Eldan tuhon jälkeen. Muutamasta suuresta kammiosta löytyi ruostuvia aseita sekä suurikokoisia hyönteisiä, jotka kuitenkin jättivät seurueen rauhaan. Aivan luolaston pohjoisosista paljastui syvälle maan uumeniin jatkuva reitti joka muuttui käyvätän toisella puolella syväksi kuiluksi. Kaukana jossain kuilun pohjalla ja suuren kammion toisella puolen oli erotettavissa paljon pieniä, heikosti hohtavia sinertäviä valonlähteitä.
Luolastosta tultuaan seurue mietti mitä seuraavaksi, ja päätyivät suurinpiirtein seuraavaan ohjelmaan: ensiksi he matkustavat Silverymoonin Viisasten Kirjastoon tekemään tutkimusta löydetystä elektrumista valmistetusta esineestä, jossa on kiinni sarven muotoinen jalokivi. Toiseksi he palaavat takaisin Everlundiin hakemaan Cainin haarniskaa, joka viimein on valmis. Viimeiseksi suunnitteilla oli matkustaa Sundabariin tapaamaan Samuelia, mutta jäi vielä auki lähettikö seurue Everlundista jo viestikorpin Samuelille vai eivät.
Everlundin ja Silverymoonin välillä seurue päätti seurata joen rantaa sen sijaan, että olisivat matkanneet tietä pitkin. Toisena matkapäivänä aivan äkkiyllättäen kärjessä kulkevan Cainin hevosta kohti tuli kaksi iskua heidän ohittaessaan suurta, lahoavaa puunrunkoa, haavoittaen hevosta pahasti ja heittäen Cainin hevosen selästä. Tuo lahoava puunrunko osoittautui liikkuvan! Alkoi tiukka taistelu, jossa Rudi joutui aivan henkihieveriin ja tuo lahoava puukasa suorastaan imaisi Cainin hevosen sisäänsä. Raivoisasti taistellen seurue onnistui kukistamaan tuon luonnottoman kuvatuksen, ja Cainin viiltävät iskut ja Myrbecin kuunsäde lopulta tekivät tehtävänsä ja laahustava läjä oli vain ikävä muisto. Mutta niin oli myös Cainin hevonen.

Perjantai 21. marraskuuta 1366, Eldan tuho

Taistelu Eldan kanssa jatkui. Nerinoa paljasti vielä toistaiseksi piilossa olleen puolensa. Epätoivoisella hetkellä Nerinoa alkoi suorastaan hohtaa arkaanista energiaa ja hänen kädestään sinkosi kolme polttavaa sädettä suoraan Eldan kehoon polttaen tämän lähes karrelle. Elda onnistui vielä halvaannuttamaan Myrbecin, mutta tilanne alkoi laueta Nerinoan loistavasti ajoitetulla esiintulolla. Tilannetta hieman hämmensi jostain tyhjästä ilmestyneet, pelästyneen oloiset flumph-olennot. He kuitenkin pakenivat niin nopeasti kuin pääsivät. Lopulta ihmissuden muotoon muuttunut Cain kynsi Eldan kuoliaaksi, joka kuolintuskissaan päästi itseensä kertyneen maagisen energian ja räjähti aivan pieniksi kappaleiksi aiheuttaen Cainille vahinkoa.
Metelin saattelemana syvemmältä luolastosta saapui viiden duergar-kääpiön partio. Seurue pysytteli piilossa, kun kääpiöt hajaantuivat. Tilanne kuitenkin kärjistyi nopeasti pian sen jälkeen kun Myrbec astui esiin piilostaan. Kääpiöt komensivat Myrbeciä, mutta Nerinoa ampui ensimmäisen laukauksen ja taistelu alkoi. Taistelun alettua osa kääpiöistä kasvoi moninkertaiseksi. Pienen alkujännityksen jälkeen he eivät kuitenkaan voineet mitään seurueen yhteyspelille. Näkymättömäksi muuttunut duergar-kääpiökään ei onnistunut pääsemään karkuun.
Taistelun jälkeen seurue pääsi tutkimaan tarkemmin Eldan vartioimaa alttaria ja sen aarteita.

Perjantai 21. marraskuuta 1366, Nerinoan tornin luolastossa

Seurue tutki gnollien leirin ja löysi rojujen joukosta pussukan, johon gnollien ryhmä oli kerännyt kaiken löytämänsä arvotavaran. Tämän jälkeen he tutkivat päälinnan raunioita ja lopuksi suunnistivat Nerinoan kunnostaman tornin ensimmäiseen kerrokseen. Nerinoan kotona asiat olivat suurinpiirtein kuten ennenkin. Vähäiset tavarat olivat enemmän tai vähemmän paikoillaan. Jälkiä oli kuitenkin siellä täällä kertomassa siitä, että kotona on käyty.
Tornin ruokailutilassa oli suuri takka, jonka vieressä oli nokinen leijonanpääpatsas. Cain tutki patsaan ja löysi nopeasti, että patsaan silmää painamalla takan peräseinä aukesi ja avautui pitkä ja syvä käytävä alas maan sisään. Seurue lähti tutkmaan ummehtunutta luolastoa. Monen mutkan ja kilometrien jälkeen he ylittivän maanalaisen joen ja saapuivat suureen avaraan tilaan. Pieni valonkajo maassa olevista laavalähteistä valaisi ympäristöä. Suuren kammion perällä oli korotettu alttari, jonka ääressä leijaili jokin aivan toisesta maailmasta oleva olento, jolla oli useita erilaisia lonkeroita ja muita ulokkeita.
Rohkeasti seurue lähestyi olentoa, joka kuitenkin heräsi ja huomasi seurueen. Alkoi taistelu, jonka aikana olennon useista silmistä sinkoili erivärisiä säteitä osuen hahmoihin. Säteet joko polttivat mieltä, saattoivat uneen, työnsivät pois päin olennosta, lamaannuttivat lihakset, käristivät kaikkea mihin osui sekä vielä jokin tuntematon ominaisuus.

Perjantai 21.marraskuuta 1366 jatkoa

Seurue siirtyi syvemmälle linnan raunioihin Cockatrice-lintujen luota. Aivan sisäpihaan saavuttaessa Myrbec kuuli korkeammalta muurien takaa nopeaa tepastelua, joka meni poispäin. He lähtivät selvittämään asiaa, ja ensimmäisenä liikkunutta Myrbecia kohti ammuttiin kaksi nuolta, jotka menivät kuitenkin ohi.
Päälinnan luokse oli majoittunut kuuden gnollin seurue. Valtavan kokoisia gnolleja tavataan High Forestissa silloin tällöin. He elävät pimeimmässä metsässä ja tekevät toisinaan ryöstöretkiä metsän ulkopuolelle. Gnollit lähinnä tuhoavat ja syövät kaiken minkä havaitsevat. Heidän lähes ainoa tarkoituksensa on tehdä tuhoa.
Päälinnan tornissa alkoi raskas taistelu. Taistelun aikana Emrys haavoittui pahasti. Myrbec käytti molemmat muodonmuutoskykynsä taistellessaan karhuna. Nerinoa antoi tulitukea muurin suojasta. Rudi harhautti gnolleja taitavilla illuusioillaan ja tuli tukemaan Emrysiä ja Myrbeciä. Rudi onnistui pistämään useamman pahasti haavoittuneen gnollin hengiltä ja taistelu alkoi vähitellen kääntymään seurueen hyväksi, peruuttamattomasti sen jälkeen kun Rudi ampui gnolliseurueen päällikön kevyellä varsijousellaan.
Aivan taistelun lopussa Nerinoa kuuli nopeasti lähestyviä askelia takaataan. Nerinoa vetäytyi torniin muiden suojaan ja viritti varsijousensa ja jäi odottamaan. Muurin takaa ilmestyi valtava hahmo ja Nerinoa laukoi, mutta ohi. Onneksi kuitenkin, sillä saapuja oli Cain, joka toi Emrysille viestin Sundabarista. Emrys joutui poistumaan takaisin Sundabariin, mutta Cain tuli tilalle.

Perjantai 21. marraskuuta 1366

Seurue lähti matkaan Sundabarista eteläistä reittiä kohti Everlundia. Rauvincrossin ja Jalantharin välillä seurueen valmistautuessa yöpuulle maastossa yksinäinen nälkäinen manticore otti seurueen kohteekseen. Taistelu ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Bardin kuiskaama Dissonant Whispers sekä Emryksen taidokas miekanisku jumalaisten apujen saattelemana teki manticoren saalistusretkestä lyhyen.
Jalantharista matkaan tarttui tynnyrillinen kuuluisaa paikallista juomaa, Jalantharin keltaista. Loppumatka Everlundiin sujui rauhallisissa merkeissä. Rudi esiintyi majataloissa, mutta Sundabarin raivokkaan taidokkaan esityksen jälkeen inspiraatio ei ollut täysin kohdillaan ja esiintymiset sujuivat aivan rutiinilla ilman suurempia fanfaareja.
Everlundissa seurue tapasi Vanhinten Neuvoston Kayl Moorwalkerin, jolle he raportoivat Malvinin kohtalon. Samalla he saivat tietää örkkien tekevän enemmänkin tiedusteluretkiä pohjoisesta etelään aina Rivermootin ja Moonlandsin välisellä alueella. Kayl kertoikin, että tiedot örkkien liikkeistä ja päämääristä ovat kullanarvoisia. Samoin hän mainitsi, että vähitellen ollaan herättämässä mielenkiintoa kadonneeseen Mithral Hallin kääpiövaltakuntaan, josta viimeksi on kuultu joskus yli 150 vuotta sitten. Koko pohjoisen alueen riippuvaisuus kääpiöiden Adbarin kaivosvaltakunnan rautamalmeista ja arvometalleista on akilleen kantapää ja uusi raudanlähde olisi varsin arvokas.
Everlundista seurue jatkoi matkaa suoraan High Forestin metsään. Muutaman päivän matkan jälkeen he saapuivat Nerinoan tuttuun kotipaikkaan, ikivanhaan rauniolinnaan. Rauniolinnan vanhan vartiotornin huipulla oli kaksi cockatricea, jotka seurue onnistui hämäämään kahdella karhuilluusiolla, ja parhaillaan ovat kävelemässä heidän ohitseen.

Maanantai 10.marraskuuta 1366

Hyvin nukutun yön jälkeen Rudi kävi kääntymässä Viisasten Arkistosta ja sai tietoa Samuelin Kyyneleestä sekä lykantropiasta. Myrbec puolestaan osti hopeoidun tikarin. Tämän jälkeen seurue lähti matkaan kohti Sundabaria.
Matka sujui ripeästi Silverymoonin solassa olevasta kevyestä lumesta huolimatta. Matkan aikana seurue pysähtyi Khelbiin, Hawk's Nestiin ja Auvandelliin sekä yöpyi joitakin öitä taivasalla ennen Sundabariin saapumista.
Sundabar osoittautui varsin hyvin linnoitetuksi kaupungiksi. Kaupungin ympäri kiersi 10m korkea paksu mustasta basaltista valmistettu muuri. Kaupungin keskellä kohoaa korkea linna, jonka torneissa näkyy katapultteja sekä ballistoja. Tornien huipuilla liehuu kaupungin punakeltainen viiri. Kaikkialla näkyy paljon kiveä ja vain vähän vihreää. Puita on kaupungissa erittäin vähän muuten kuin polttopuina, joita tuodaan kaukaakin . Seurueen saavuttua kaupunkiin Cain päätti lähteä takaisin Everlundiin, silä hänen oli palattava sovittamaan haarniskaansa. Myrbec ja Rudi puolestaan suuntasivat Päällystakki ja Kolpakko -nimiseen majataloon, joka tunnetaan kaupungin kalleimpana. Majatalon tiskillä oli ruuhkaa ja ihmiset tungeksivat, ja Rudin ja Myrbecin nauttiessa juomiaan Rudi tunnisti ihmisten joukosta miellyttävän oloisen nuoren 180cm pitkän tummatukkaisen miehen, jonka ympärillä ihmiset näyttivät tungeksivan. Rudi tunnisti miehen Emrykseksi, joka pian liittyi Rudin ja Myrbecin seuraan.
Kuulumisten vaihdon jälkeen seurue kävi yöpuulle.
Aamulla seurue sai tietää, että Samuel Grimm olisi Baldiverin majatalossa, jonne seurue seuraavaksi suunnistikin. Hiljaisesta ja elegantista majatalosta Samuel löytyikin nopeasti ja Emrys suuntasi keskustelemaan hänen kanssaan. Nopeasti selvisi että Samuel on innokas historianharrastaja. Hän keräilee vanhoja esineitä ja on erityisesti kiinnostunut High Forestin haltioiden historiasta ja haluaa kerätä heidän jälkeensä jättämiä esineitä. Esineiden lisäksi Samuel on kiinnostunut keräämään jalokiviä. Hän myös sanoi etsivänsä elektrum-metallista valmistettun esineen kappaleita. Metallikappaleissa saattaa olla kiinnitettynä jalokiviä. Keskustelun tauottua seurue päätti ottaa Samuelin tarjouksen vastaan ja auttaa häntä etsimään muinaisjäännöksiä High Forestista, erityisesti lähellä Olostin's Holdia.

Lauantai 1.marraskuuta 1366

Seurue kokoontui Viheltävään Hirveen vietyään Gabelin tyrmään. Majatalossa Cain kertoi historiastaan muulle seurueelle heidän kuunnellessaan kiinnostuneina. Seurue keskusteli myös seuraavista vaiheista mitä he haluavat tehdä. Maistuvan päivällisen jälkeen seurue kävi keskustelemassa Amran ja Jakobin kanssa siitä miten toimia Gabelin kanssa seuraavana yönä. Tämän hälkeen he palasivat takaisin Gabelin tyrmään ja haastattelivat Gabelia.
Gabel oli ihmeissään siitä mitä on tapahtunut, ja vähitellen hänelle alkoi valjeta totuuden oikea laita. Gabel muisteli missä vaiheessa hänen tilanteensa alkoi huonontua, ja muisti puolisen vuotta sitten tavanneensa kuuden hengen seurueen kylän ulkopuolella matkalla kohti Cold Woodia. Seurueen jäsenistä yksi oli nainen ja loput miehiä, ja seurueen kuvaus vastasi kovin samaa josta Jakob oli aiemmin kertonut. Gabel muisti keskustelleensa eniten Tristanin kanssa, joka oli vahvin mies jonka oli koskaan nähnyt. Tapaamista seuraavana päivänä Gabel oli herännyt puruhaava selässään, mutta ei muistanut tapahtuneesta yhtään mitään.
Amran kanssa seurue sopi siitä, että Quaervarrin kylässä tehdään etsintäkuulutus Jakobin ja Gabelin mainitsemasta seurueesta ja että etsintäkuulutusta laajennetaan myös lähikyliin. Amra lupasi lähettää heti viestiä sekä Silverymoonin, Everlundin että Sundabarin suuntiin. Seuraavana aamuna seurue lähti kohti Silverymoonia Gabel mukanaan. Matkan aikana seurue keskusteli Nerinoan kanssa sitä, kun Zaphara oli hänet vanginnut. Nerinoa muisti, että Zaphara oli ilmestynyt hänen kotiinsa High Forestissa ja halunnut tutkia sitä. Nerinoa ei ollut tähän suostunut. Seuraavana yönä Zaphara oli tunkeutunut hänen kotiinsa, mutta Nerinoa oli menettänyt näkönsä Zapharan osoittaessa häntä sormellaan.
Iltapäivällä seurue saapui Silverymooniin Kirkaan Miekanterän majataloon. Rudi kävi keskustelemassa Utrummin konservatoriossa opettajansa kanssa Eramista, lykantropiasta ja Samuelin kyyneleestä. Opettaja kertoi, että Eram kärsii pahoista painajaisista. Samoin Eram oli kertonut, että aiemmin löytynyt miekka ikäänkuin kutsui häntä vielä luokseen. Samuelin kyynel puolestaan oli kuulunut aikoinaan kuuluisalle bardille, noin 450 vuotta sitten. Hän ohjasi Rudi käymään Viisasten Arkistosta, josta mahdollisesti löytyisi tarkempaa informaatiota soittimesta ja Samuelista. Samoin sieltä todennäköisesti löytyy lisätietoa lykantropiasta.
Rudi saapui Eramin kanssa takaisin Kirkkaan miekanterän majataloon. Seurue päätti, että seuraavat askeleet olisivat siirtyä Viisaten Arkiston kautta kohti Sundabaria, mahdollisesti etsien seppää joka hopeoisi seurueen aseet.

Perjantai 31.lokakuuta 1366 koko päivä

Seurue jutteli hetken aikaa Jakobin ja Amran kanssa, kunnes Cain ilmestyi paikalle. Cain kertoi, että peto oli päässyt karkuun. Ryhmä päätti, että nukutaan ensin yö kunnolla ja tavataan aamulla Viheltävässä Hirvessä.
Aamulla aamiaisen yhteydessä seurue päätti, että jäljitetään petoa, ja Jakob tulee mukaan. Matkan varrella Cain, Rudi ja Myrbec ryhtyivät keskustelemaan Jakobin kanssa Malvinista. Paljastui, että Jakob tekee työtä Ringille ja että Malvin oli ostanut heiltä toimeksiantoja ja Jakob oli näitä tehtäviä suorittanut. Jakob ei kuitenkaan aivan suoraan vastaillut kysymyksiin ja Cain meinasi välillä hiiltyä, mutta pahemmilta vältyttiin.
Jakob kertoi myös, että Malvin oli menettänyt Ringin luottamuksen diileineen, ja että Malvinista ei tarvitse enää huolehtia, hän on siirtynyt paremmille metsästysmaille. Malvinin sijaan Jakob oli enemmän huolissaan hänen naisystävästään Zapharasta ja tämän vieraista, jotka nostattivat Jakobille kylmiä väreitä. Vieraina oli ollut viisi miestä:

yksi oli pukeutunut täysin mustiin asusteisiin ja hänellä oli mukanaan lemmikkikorppi, joka usein notkui olkapäällä

yksi miehistä oli äärimmäisen vahvan ja jäntevän oloinen, jopa isompi kuin Cain. Hänellä oli yllään tumma paksu kaapu jonka etuosassa oli jonkinlainen hopeanvärinen tunnus. Miehellä oli kasvojen reunassa jonkinlainen pitkä arpi. Vyöllä oli pitkämiekka

Vanhimman näköinen miehistä oli pukeutunut tumman ruskeaan, risaiseen kaapuun jota oli osin parsittu tökeröstikin. Hän jutteli usein Zapharan kanssa ja Zaphara oli myös esitellyt hänelle (ja Jakobille) Malvinin kartanosta löytämää "legendaarista soitinta", Samuelin kyyneltä. Jakob ei tuntenut soittimen historiaa. Jakob muisti miehen nimeksi Samuel

Yhdellä miehistä oli suuri kahdenkäden miekka. Yllä oli kolhiintunut metallinen rintapanssari, jonka pääll tumma paksu hupullinen viitta

Yhdellä miehistä oli kasvojen edessä kasvonaamio, joka paljasti vain silmät. Päällä oli musta huppu ja pitkä viitta. Kehon peitii hieno ja taitavasti koristeltu panssari, joka oli koottu tarkasti muotoon leikatuista pienistä metallilevyistä. Mies kantoi mukanaan suurta metallista valmistettua sauvaa, jonka toisessa päässä oli piikikäs pallo

Seurue jatkoi tämän jälkeen yöllisten jälkien jäljittämistä, kunnes saapui Jakobin tuntemalle metsästysmajalle. Mökin edessä makoili neljä sutta nauttien loppusyksyn/alkutalven auringonpaisteetsta. Seurue onnistui lähestymään tuulen alta herättämättä susia. Rudi varmuuden vuoksi nukutti pienemmät sudet, jonka jälkeen Jakob yhdellä varsijousen vasamalla surmasin suurimman suden. Loput sudet kohtasivat loppunsa nopeasti. Mökin sisältä löytyi sängystä makaamasta alaston, noin 40-vuotias pahasti alkoholilta haiseva punakka mies. Cain herätti tämän painamalla soihdun miehen munaskuihin. Herätys kävi sukkelasti. Tätä ennen Myrbec oli toki sitonut miehen kädet käsiraudoilla. Seurue kuulusteli miestä hetken, mutta totesi että hän oli vielä hyvin sekaisin nautitusta alkoholista. Jakob tunnisti kyllä miehen, jonka nimi oli Gabel Martin. Seurue päätti viedä Gabelin kylän tyrmään selviämään, jonka jälkeen he miettivät seuraavia kuvioita.

Perjantai 31.lokakuuta 1366 aikainen aamuyö

Seurue valmistautuu käymään yöpuulle Rudin hienon esityksen jälkeen. Ennen sitä he kuitenkin pyörähtävät kylän ulkopuolella haukkaamassa hieman raitista ilmaa. Cain jää kylän ulkopuolelle hieman pidemmäksi aikaa, palaten majataloon siinä yhdentoista aikoihin. Joskus puolenyön jälkeen koko seutu herää, kun jostain ulkpuolelta kuuluu verenhimoista ulvontaa, ja kaikki ihmettelevät mitä tapahtuu. Ääni alkaa lähestyä kohti majataloa, jolloin samanlaista ulvomista alkaa kuulua Myrbecin ja Cainin huoneesta. Seurue valmistautuu ja pian alakerran suuren salin ikkuna menee rikki. Valtava suuri kaksin jaloin kävelevä susipeto tulee ikkunasta sisään. Alakertaan kerääntynyt rohkea metsästäjä lyö sutta nuijalla, ja aavistuksen Rudin avustamana susi pakenee takaisin ikkunasta ulos, ilmestyen hetken päästä takaisin ikkunan taakse.
Myrbec muuntuu suureksi ruskeaksi karhuksi ja onnistuu puremaan sekä raapimaan suurta sutta, mutta huomaa ettei se aiheuta vahinkoa. Samoin Nerinoan loistavasti ampuma varsijousen vasama vain kimpoaa suden paksusta nahasta.
Susi kuitenkin saa tuta Rudin kuiskauksen voiman, ja suuren tuskan saattelemana kääntyy kannoillaan. Rudi, Myrbec ja Nerinoa näkevät, kuinka susi juoksee pois. He näkevät vilaukselta myös toisen suuren hahmon, joka liikkuu vikkelästi suden jäljessä. Samalla kohti majataloa saapuu kaksi hahmoa, noin 30-vuotias mies sekä Amra Silvanuksen temppelistä. Mies esittäytyy "Olen Jakob".

Torstai 30.lokakuuta 1366 illalla

Seurue jatkoi matkaansa Silverymoonista Quaervarriin. Kauniiden maisemien jälkeen iltapäivällä viiden aikaan he saapuivat kylän laitamille, jossa aavistuksen hermoilevat vartijat kyselivät heiltä muutaman tarkentavan kysymyksen. Lopulta heidät opastettiin Viheltävään Hirveen. Majatalo ja metsästysmaja on kylän vanhimpia rakennuksia ja on samalla arvostetuin, ja yksi koko pohjoisen Faerunin parhaimpia metsästysmajoja. Majatalossa Adda, iäkkäämpi tarjoilija toi seurueelle juotavaa ja syötävää. Rudi soitti hänelle niin kauniit sulosävelet, että he saivat ylläpidon ilmaiseksi esiintyvänä taiteilijana.
Seurue tapasi majatalossa myös Magdan, vanhan ennustajaeukon joka luki seurueen jäsenille heidän kohtaloaan. Samalla hän myös ennusti synkkää tulevaisuutta, jossa kevät ei välttämättä tuo lohtua pitkään ja mustaan talveen, ja tuo mukanaan tulta ja kuolemaa ruusujen kera. Nerinoa tiedusteli Addalta Jakobista, ja hän kertoikin Jakobin olevan yksi kylän parhaimpia metsästäjiä. Edellisen kerran Jakob on nähty Viheltävässä Hirvessä alkuviikosta jonkin tuttavansa kera.
Rudin valmistautuessa illan esitykseensä Cain, Myrbec ja Nerinoa kävivät kyläkaupassa ostamassa köyttä ja rannekahleita. Samalla vanha kauppias kertoi, että kylässä ei viimeaikoina ole ollut kovin hyvää metsästysonnea, sillä jokin peto vaanii lähistöllä. Kylän druidin Amra Clearwaterin ylläpitämän Tammitalon yksi oppilas, Thom, oli löytynyt kuolleena noin kuukausi takaperin. Tämän lisäksi metsästäjät ovat löytäneet metästä saaliseläimiään kadonneina, tai eläimiä raadeltuna aina silloin tällöin.
Myrbec vieraili myös tapaamassa ja tutustumassa Amraan, joka oli noin 60-vuotias naispuolinen druidi. Amra kyseli Myrbeciltä josko hän tunsi Giles Lightfootia, toista maahista, joka joskus aikoinaan on opettanut Amraa täällä Moon Woodissa.
Illan päätteeksi Cain, Myrbec ja Nerinoa palasivat takaisin Viheltävään Hirveen, jossa Rudi piti hienon tunnin mittaisen esityksen.

Torstai 30.lokakuuta 1366

Seurue jatkoi matkaa Everlundista kohti Quaervarria Jacobin kirjeen vihjeen perusteella.
Ensimmäisenä matkapäivänä iltapäivällä seurue erotti tiellä makaavan jonkin hahmon, jota Cain lähti tutkimaan. Tilanne kuitenkin nopeasti paljastui kehnoksi väijytysyritykseksi, sillä väijyttäjät olivat piiloutuneet umpisurkeasti. Väijytys kuivui nopeasti kokoon ja kaksi väijyttäjistä jäi lopulta kiinni. Toinen heistä osoittautui Eramiksi, nuoreksi mieheksi johon Rudi ja Emrys törmäsivät Byfieldin pienessä kylässä matkalla Waterdeepistä kohti Everlundia.
Seurue otti Eramin mukaansa, ja lähetti pelastumisestaan onnellisen nuoren Joen takaisin kohti Everlundia. Cain antoi hänelle mukaan surmaamiensa kolmen väijyttäjän päät...
Toisen matkapäivän päätteeksi seurue päätyi Silverymoonin suureen ja kauniiseen kaupunkiin. Rudi vei Eramin mukanaan Utrummin musiikkikonservatorioon opettajalleen, jossa pyysi opetajaansa ottamaan Eramin huostaansa, vähän katsomaan tämän perään ja samalla tutkimaan minkä takia Eram hänen perässään oikein vielä tulee ja miksi hän vielä haluaa saada Eoledin miekan haltuunsa.
(Rudi, Emrys & Eram; Byfieldin pienessä kylässä olivat epäkuolleet pääseet valloilleen, ja Rudin, Emrys sekä vankkurikaravaani jonka mukana he kulkivat päätti tehdä asialle jotain. Lopulta syylliseksi paljastui Eoled-niminen mies, jolla oli kaksi oppipoikaa, Eram sekä Hiliam. Eoled oli löytänyt pohjoisen kääpiöiden takoman kauniin miekan, joka kuitenkin osoittautui kirotuksi. Ilmeni, että miekka pystyi viestimään Eoledille ja vaikuttamaan tämän mieleen, ja vaikutti myös hänen oppipoikiinsa. Samoin epäkuolleiden nouseminen näytti liittyvän miekan voimiin. Emrys otti miekan säilöönsä, ja monen mutkan jälkeen viskasi sen keskelle Rauvin-jokea upeassa kaaressa.).
Kolmas matkapäivä valkeni aurinkoisissa merkeissä, ja edessä on viimeinen etappi matkalla kohti Quaervarria.

Tiistai 28. lokakuuta 1366

Seurue on takaisin Everlundin kaupungissa vauhdikkaan kahden päivän retken jälkeen. Seurue sai Everlundin neuvostolta tehtäväkseen tutkia entisen kaupungin neuvoston jäsenen, Malvin Dragan kartanon. Mies paljastettiin rikolliseksi, mutta häntä ei ole saatu kiinni.
Everlundin armeijan partio oli ottanut Malvinin kartanon haltuun, mutta menetti sotilaita kellarista tulleessa räjähdyksessä ja pyysi lisäapua.
Seurue saapui kartanolla sunnuntaina yöllä, ja nopeasti huomasi että asiat eivät olleet hyvin. Kartanon pihalta löytyi useita kuolleita sotilaita, eikä muita sotilaita ollut paikalla. Kartanon sisältä löytyi juhliva örkkipartio, jonka seurue päästi hengiltä. Yläkerrasta löytyi tuoliin sidottu kaunis Nerinoa-neitonen, joka kertoi Zapharan, Malvinin naisystävän vangineen hänet kotoaan.
Kartanon kellarista löytyi lisää kuolleita sotilaita kellarin sisäänkäynniltä, johon joku oli asettanut Glyph of Warding -loitsuja. Kellari osoittautui Dragomirin perheen vanhaksi sukuhaudaksi, joka joskus on kartanon omistanut. Kellarista löytyi myös tietoa perheestä kahden kirjan muodossa, joista toinen kertoi yleisesti perheestä ja toinen Morgane Dragomirista. Kellarissa oli myös kaksi luurankoa jotka hyökkäsivät seurueen kimppuun, mies sekä nainen. Lisäksi ennen suurinta hautaa heidän kimppuunsa hyökkäsi jokin salakavala henki, joka hetkellisesti aiheutti Cainissa vahvan heikkouden tunteen.
Kartanolta seurue tutki poispäin johtavia jälkiä, jotka johtivat syvemmälle SIlverwoodiin. Jälkiä seuraamalla seurue päätyi metsän keskelle perustettuun tuoreeseen örkkileiriin. Uhkarohkeudella, viekkaudella ja taktikoimalla seurue onnistui kukistamaan örkkileirin ja vangitsemaan leirin kaksi päällikköä ja saattamaan heidät vankeina takaisin Everlundiin.
Seurue nautti hyvin ansaitut yölevot, ja päätti seuraavaksi jatkaa kartanolta kirjan välistä löytyneen kirjeen vihjeiden tutkimista. Kirje oli päiväämätön ja osoitettu Malvinille. Sen sisältö oli lyhyesti:
"Tavataan Quaervarrissa, Viheltävässä Hirvessä. Jakob"