Venaxus

Ainoasta tunnetusta toisesta maailmasta, Venaxuksesta, on nykyään jäljellä vain Hiilloskruunuksi kutsuttu rengas Aventionin ympärillä. Maailma tuhoutui Uhrauksessa, jossa Mitreide sinkosi suunnattoman tuhovoiman planeetan lävitse räjäyttäen sen kappaleiksi. Venaxusta hallitsevat jumalankaltaiset olennot suojelivat luomuksiaan, ja heidän mahtinsa ansiosta osa planeetan kappaleista jäi pinnaltaan melko ehjinä kiertämään Aventionia, ja niillä elävät olennot säästyivät tuholta. Suurin osa Venaxuksen massasta ja eliöistä kuitenkin hajosi tomuksi ja sinkoutui Tyhjyyteen. 
Ehjänä planeettana Venaxus oli jonkin verran Aventionia pienempi; sen halkaisija oli noin kaksi kolmasosaa Aventionin halkaisijasta. Vettä sen pinnalla oli paljon vähemmän, mutta pienten merien lisäksi maata halkoivat pohjattoman syvät, valtavat rotkot, joita täytti sinertävä usvamainen aine. Venaxuksen kasvillisuus oli enemmän punaista kuin vihreää, ja maa oli yleisväritykseltäänkin pääsääntöisesti punertavaa ja Aventionin maaperää tummempaa. Korkeuserot olivat hyvin suuria, ja hyvin monet eläinlajit pystyivät joko lentämään ilmassa tai leijumaan rotkojen usvassa. Siinä missä Aventionin merissä on elänyt suunnattoman suuria eläimiä, liitivät Venaxuksen suurimmat jättiläiset ilmojen halki. 
Venaxuksen hyökätessä planeetta tuli lähimmillään vain noin tuhannen mailin päähän Aventionin pinnasta - maailmat selvisivät tästä ehjinä vain niiden mahtavien hallitsijoiden voimien ansiosta. Maailmojen sodan vuosikymmenten aikana miljoonat venaxuslaiset siirtyivät kotimaailmastaan Aventioniin, mutta tiettävästi yksikään Aventionin ihminen ei koskaan käynyt toisessa maailmassa. Kerrotaan, että jotkut Aventionia puolustaneista titaaneista lensivät toistuvasti vastaiskuun Venaxuksen pinnalle, mutta heidän kohtalostaan ei ole varmuutta. Suhteellisen pienen välimatkan ansiosta Venaxuksen pinnan muodot kuitenkin pystyttiin näkemään varsin tarkkaan, ja vieraasta maailmasta piirrettiin karttojakin - nykyään nämä toki ovat hyödyttömiä.

Fauna & Flora

Venaxus oli tiettävästi koti lukemattomille erilaisille lajeille, joista monet olivat ajattelevia ja tietoisia kuten ihmisetkin. Koska yksikään ihminen ei koskaan astunut Venaxuksen kamaralle, valtaosaa näistä olennoista ei ole ihmissilmä nähnyt, ja maailmansa särkyessä ne hävisivät iäksi. Ne lajit, joihin Aventionin asukkaat ehtivät törmätä, olivat poikkeuksetta vihamielisiä, ja siksipä tätä massasukupuuttoa ei pidetä kovinkaan suurena menetyksenä. Osa Venaxuksen kansoista kuitenkin selviytyi hengissä Uhrauksesta; jotkut näistä pakenivat Aventionin pinnalle ja ovat siten jokseenkin tuttuja ihmisille, mutta Kekäleillä arvellaan edelleen elävän lukuisia täysin tuntemattomia lajeja.
Venardien uskotaan olleen maailmansa hallitseva laji. Nämä metallinhohtoiset kaksi kertaa ihmisen mittaiset jätit hyökkäsivät Aventioniin ensi aallossa valtavina armeijoina ja osoittautuivat lähestulkoon voittamattomiksi taistelussa. Vain Mitreiden voimakkaimmat palvelijat kykenivät pitämään puoliaan venardeja vastaan. Miehittäjiksi näistä kuitenkaan ei ollut; tietäjät eivät edelleenkään tunne tarkkaa syytä tapahtumille, mutta Aventionin pinnalla venardit poikkeuksetta nopeasti sairastuivat ja kuolivat muutamassa viikossa. Ennen pitkää Venaxuksen ruhtinaat lopettivat näiden sotureiden lähettämisen hyökkäykseen. Kun heidän maailmansa tuhoutui, venardit eivät pystyneet sopeutumaan elämään Kekäleillä , vaan hävisivät tyystin – ainakin mikäli Venaxuksen pakolaisia on tässä uskominen.
Parhaiten tunnettu ja eniten ihmistä muistuttava venaxuslainen rotu ovat feruldit. He ovat Irgonin  pituisia mutta hintelämpiä, pitkäraajaisia ja epäinhimillisen notkeita. Feruldin kaula on pitkä, alaleuka kaksiosainen ja hampaat petomaisen suuret ja terävät. Hiusten ja parran sijasta näillä puna- tai mustanahkaisilla olennoilla on erilaisia sarvimaisia ulokkeita, ja paksut suonet risteilevät pitkin heidän vartaloaan hehkuen kuin laavavirrat. Feruldien ulkomuoto on pelottava, ja heidän mainettaan vielä pahentaa mieltymys ihmisveren makuun, mutta osa heistä on pystynyt asettumaan venaxuslaisille myötämielisten ihmiskansojen joukkoon. Magiassa feruldit ovat tuhoutuneen maailmansa voimallisimpia, ja he pystyvät oppimaan myös Aventionin elementtimagiaa hämmästyttävän nopeasti.
Sfinksit ovat hyvin tuttuja Korodonissa, jossa heillä on jopa oma valtakuntansa, Ur-Malaketh. Lentotaitoisina näillä olennoilla oli tärkeä asema hyökkäyksessä Aventioniin, ja siipiensä ansiosta he onnistuivat pelastautumaan maailmansa tuholta sankoin joukoin. Sfinksin pitkää alaruumista kannattelee neljä jalkaa, ja koholla olevassa ylävartalossa on lisäksi kaksi pitkää käsivartta. Nahkaiset siivet ovat kiinni keskimmäisessä raajaparissa, ja olennon lentoa tasapainottaa pitkä nivelikäs pyrstö. Pää tuo mieleen suuren kissapedon, ja sitä koristavat pitkät, paksut hiusmaiset ulokkeet. Sfinksit ovat jänteviä, ketteriä ja pelottavan nopeita tappajia, mutta ihmisten onneksi heidän siipensä eivät yleensä jaksa kannatella heitä Aventionin painovoimassa kovinkaan hyvin, ja suurin osa heistä kykenee lähinnä liitämään.
Vortiaanit ovat toinen tunnettu siivekäs Venaxuksen rotu. He eivät ole yhtä sotaisia kuin sfinksit, ja hyökkäyksessä heitä käytettiin vain harvoin. Vortiaanin nahkaa peittävät pehmeät joustavat suomut, mutta pää nokkineen muistuttaa enemmän lintua kuin matelijaa. Majesteettisia siipiä vortiaanin selässä on neljä. Olento voi siipikynsillään kömpelösti tarttua esineisiin, joten käsivarret mukaan luettuina sillä on jopa kuusi tarttumaraajaa. Jalkoja on kaksi, ja kynsien sijaan ne päättyvät kaviomaisiin jalkateriin. Koska nämä taitavat lentäjät omien sanojensa mukaan olivat maailmassaan enimmäkseen Venardien alistamia, ovat he ihmisille verraten myötämielisiä. Vortiaaneilla on erityinen suhtautuminen kuolemaan; he uskovat sielunsa olevan kuolematon, ja ruumiin menehtyessä sielu siirtyy kuoriutumattomaan vortiaanin munaan, josta yksilö syntyy uudelleen kaikkine aiemman elämän muistoineen ja kokemuksineen.
Septrit ovat runsaslukuisin venaxuslainen rotu Aventionissa. Tavattoman sopeutumiskykyisinä olentoina he ovat nopeasti pystyneet levittäytymään ympäri uutta kotimaailmaansa. Useimmissa ihmismaissa septrejä pidetäänkin vitsauksena, joka pyritään hävittämään armotta. Septrillä on pehmeä limainen nahka, suuri kita, pitkä kieli ja valtavat ulkonevat silmät kuin sammakolla, mutta muut piirteet vaihtelevat suuresti. Jo munassa ollessaan syntymätön septri alkaa sopeutua ympäristöönsä; se mitä munaa kantava emo näkee ja kokee, määrittää jälkeläisen fyysiset ja henkiset ominaisuudet. Luolissa ja ihmiskaupunkien viemäreissä piileskelevät septrit ovat pienikokoisia, ketteriä ja hämärään sopeutuneita, kun taas metsien septrit ovat suurempia ja vahvempia, ja rannikkoseutujen lajitoverit kiduksilla varustettuja taitavia uimareita. Ne harvat septrit, jotka saavat alusta asti kehittyä ihmisten seurassa, ovat kaikkein ihmismäisimpiä ja älykkäimpiä. Useimpien ihmisten mielikuva tyypillisestä septristä kuitenkin on suolla lymyävä tai viemäreiden saastassa rypevä pullea, ahne ja inhottava sammakkoeläin.

Luokka

Planet