#7 The Dreamlands Express - osa I

11.1. Torstai, 1923, Pariisi
Tutkijat F. Scott Fizgerald, Jacob Frant, Maximilian Schmidt ja Nicholas Jeremy Stivers matkaavat takaisin Pariisiin Hotellille, mukanaan patsaan vasen käsi.

12. - 13.1 Perjantai ja Lauantai, 1923, Pariisi
Tutkijat viettävät viimeiset vapaapäivät Pariisissa kukin omalla tahollaan.
Maximilian opettelee Ranskaa, sekä käy myymässä sormukset.
Randall harjoittelee virkkaamista paikallisissa kahviloissa. (spothidden+)
Frant hommasi kirjoja tulevalle matkalla, sekä nauttii kaupungin elämyksistä. Hän myös palkkaa nuoren herra Remin mukaan matkalle.
Stivers varautuu tulevaan matkaan hankkimalla paikallisia herkkuja ja samalla kehittää Ranskankielen taitoaan.
Francis ottaa selvää kansantaruista, paikallisessa kirjastossa, millä voisi olla yhteyttä aikaisimpiin tapahtumiin. Ja saakin selville Varjoseuraajista. Hän käy myös lähetystössä harjoittelemassa Italiaa.
Sawyer oli käynyt kuvaamassa lisämateriaalia elokuvaansa. Käydessään läpi filmejä hän oli huomannut jotain outoa tummaa savua Maximilianin ympärillä, mielisairaalan puistossa kuvatuissa kohdissa.


13.1. Lauantai ilta, 1923, Pariisi
Illan aikana lähdetään kohti rautatieasemaa ja matkalle kohti Lausanne, Sveitsi.
Kun saavuttiin lähemmäksi asemaa, niin matkaaminen hieman hidastui, koska paikalle oli saapunut useita ihmisiä. Syy tälle paljastui, kun kuuluisa sopraano, Caterina Cavallaro saapui myöskin paikalle.
Hän myös nousi samaiseen Orient Express -junaan, millä tutkijatkin matkustavat.

Tutkijat asettuvat hytteihinsä, sekä sattuvat törmäämään "tuttuun" henkilöön, Walter Partridgeen Lontoolaiseen junaharrastelijaan, jonka he olivat tavanneet pikaisesti jo aiemmin (Lontoon asemalla?). Tästä tutkijat valmistautuvat illalliselle.

Ilta jatkuu aina salonkivaunuun, missä nti Cavallaro valaisee vaunun, sekä myöhemmin esittää aarian yleisölle. Herra Frant, joka oli jäänyt baaritiskin äärelle saakin hetkenpäästä seuraa hänestä.
Maximillian ottaa Remin puhutteluun ja kertoo kuinka hänen elämänsä tulee olemaan vaarassa, jos ei jää seuraavalla asemalla pois kyydistä. Remi säikähtää tästä silminnähden (hiukset vaalentuvat) sekä kompuroi tiensä pois vaunusta.
Frant jutellessaan nti Cavallaron kanssa, saa kutsun Milanon oopperaan. Neiti myös suosittelee hotellia, johon hän voi myös varata herrasmiehille huoneet etukäteen. Hän on halukas esittelemään kaunista kotikaupunkiaan.
Lopulta itsekukin lähtee kohti hyttejään, yön alkaessa jo painaman mieltä sekä silmiä.
Maximilian jää vielä hetkeksi nauttimaan juomaa ja päättää tarttua mukanaan kantamaansa Raamattuun. Sodasta tulleiden veritahrojen värittimillä sivuilla hänen katseensa osuu ilmestyskirjan kohtaan,

"Pimeys peittää maan ja yön varjot kulkevat kansojen yllä.
Mutta ne, jotka valvovat, näkevät totuuden tähden nousevan horisontin takaa."
– Ilmestyksen kirja 13:12

Francis herää siihen kun jokin kylmä kuono tökkää hänen kasvojaa.
Hän herää vieraasta paikasta, puutarhapenkillä makaessaan.
Paikka mistä hän herää on kuin keskiaikaisesta kaupungista, kivisineen ja ahtaineen katuineen.
Myöhemmin paikalta löytyy loputkin tutkijat, sekä useita kissoja, jotka loikkivat katoilta, sivukujilta ja rakennuksista. Kissat näyttävät matkaavan samaansuuntaan katua pitkin alas.
(osa taisi astua häntien päälle)
Tutkijat seuraavat kissoja jonkinsortin asemalle. Aseman seinässä lukee, "Ulthar". Asema poikkeaa normaaleista asemista, asemalaituri vaikuttaa olevan usean metrin korkeudella maasta. Eikä maassa näytä olevan raiteita, ainoastaan polun tapainen kulkuväylä. Kissat muodostavat jonon messinkisen portin lähelle, minkä vieressä lukee, "Vain kissoille." Asemalla on myös kolme muuta henkilöä. Pienen tuttavuuden jälkeen saadaan selville että he ovat; “Mac” Mackenzie, Madame Bruja ja Monsieur Karakov. Mac kuvailee paikkaa Unimaailmaksi. Paikka mikä on todellisuuden toisella puolen ja minne voi matkustaa vain unessa.
"Henri, hän osaa kertoa tarkemmin."
Ja hetken päästä polun toiselta suunnalta alkaa kuulumaan jyrinää, sekä maa tuntuu tärisevän jalkojen alla.
Polkua pitkin vyöryy lonkromainen olento, se levittää ulokkeita kuin jalkoja ja siirtyy kohti asemalaituria.
"Älkää olko huolissanne, Henri on täällä", sanoo sinisen valkoiseen pukuun pukeutunut hahmo, jonka kasvoja peittää valkoinen lintunaamio.
Matkustajien "juna" on saapunut.
Kissat ja muut matkustajat nousevat kyytiin, mutta Francis huomaa että yhden mustan kissanpennun olevan vaikeuksissa kyytiin nousemisessa, hänen emonsa katselee junaolennon kyydistä.
Francis auttaa kissanpennun vaunuun, ja saa kissoilta hyväksyvän katseen, sekä sanat, "Kiitos ihminen."

Henri selittää Unimaailmaa, sekä tarjoaa tutkijoille hopeiset liput, joilla pääsee maailman äärelle.
Äärellä on tyhjyys, minne voi "heittää" huolensa, mikä ikinä se onkaan se katoaa lopullisesti, kun sen lopulta heittää pois.
Frant kokeilee myöhemmin luoda oman "matkatavaransa"/taakkansa, mutta se ei aivan ilmeenny sellaisena kuin hän sen kuvitteli. Taskukello, mitä hän yritti luoda, uppoutuu osittain hänen kädensisäänsä.
Henri tarjoutuu kuitenkin korjaamaan tilanteen ja opastamaan uusia matkaajia Unimaailmassa, sekä opettamaan heille Unien salaisuuksia.

Mutta sitä ennen on aika herätä.

Tutkijat palaavat Orient Express -junaan, mikä on saapumassa Lausanneen, lumisateen saattelemana.