#6 Poissy - Les Fleurs Du Mal
10.1. Keskiviikko, 1923, Pariisi
Hetken aikaa mietittiin jospa olisi vielä käytävä mielisairaalan kellareissa, mutta sen tuumittiin olevan liian vaarallista mahdolliseen hyötyyn nähden.
Roberta Randall päätti että menisi hotelliin pakkaamaan ja valmistelemaan asioita seuraavaa matkaa varten. Arthur Sawyer päätti liittyä neidin seuraan.
Muut tutkijat päättivät lähetä junalla kohti Poissya, tutkimaan jos Comten vanhalta kartanolta löytyisikin jotain.
11.1. Torstai, Poissy
Tutkijat F. Scott Fizgerald, Jacob Frant, Maximilian Schmidt ja Nicholas Jeremy Stivers saapuivat maalaiskaupunkiin, minkä elämä tuntui verkkaiselta Pariisin sykkeeseen tottuneena.
Ilta alkoi ja hämärtää, joten pienellä opastuksella löydettiin mukava majatalo, Auberge de la Seine.
Matkalla majataloon nähtiin myös Apteekkarin asunto, jonka kyljessä oli kyltti "Pharmacie de la Gare, English Chemist".
(Paikallisten kanssa oli hieman kieli ongelmia, kukaan ei osannut englantia.) Majatalon isäntä, Gustave Duval, otti kulkijat iloisesti vastaan, nautittiin iltapalaa, osalle maistui myös hieman vahvammat yömyssyt.
Kaikille päätettiin ottaa omat huoneet, hra Stivers varautui myös lämpimillä kuumavesipulloilla ja varaamalla huoneensa takan hormin vierestä, koska pakkanen tuntui kiristyvän. Maximilian Schmidt ei tuntunut löytävän unta vaan kylmyys piti hereillä.
Hän päätti lähteä käymään alakerrassa, mistä ehkä löytäisi lämmikettä.
Kevyt hiillos oli enää takassa ja alakerta oli uhkaavan punainen hehkusta. Myyntitiskin takaa Max löysi pullon, mutta samalla kylmyys tuntui leviävän hänen ympärillään. Ikkunaan näytti alkavan muodostumaan kuuraa, joka hiljallee peittäisi koko ikkunan, myös rakennuksen sisäpuolelle alkoi muodostumaan huurretta.
Tummaa savua alkoi myös leviämään ikkunan raoista sisälle, niistä alkoi muodostumaan jotain mustaa hahmoa.
Max viskasi pullon ikkunaa kohti, mutta sen lentorata jäi liian lyhyeksi.
Musta hahmo vaikutti matkivan "ihmisen" muotoa ja se kommunikoi Maxille, samalla kun lähestyi häntä.
"Quis es?"
"Quid vis?"
"Que cherches-tu ?"
Musta hahmo katosi, kun ylhäältä saapui majatalon isäntä, jota Max melkein löi.
Aamupalalla Max kertoi kokemuksestaan, Hra Stivers osasi kääntää kysymykset, mitkä olivat Latinaa ja Ranskaa.
"kuka olet?", "mitä haluat?" ja "mitä etsit?"
Tämän jälkeen päätettiin lähteä etsimään Comten vanhaa kartanoa.
Päätettiin käydä ensin paikallisen apteekkarin luona. Maxilla oli myös omia tarpeita asioida siellä, tiedon lisäksi, hän osti Morfiinia,
sekä kyseli Kloroformia, jota apteekkarilla ei ollut.
Monsieur Esperandieu kertoi että kyseiselle tontille oli rakennettu myöhemmin kartano, jonka nykyään omistaa Tohtori Christian Lorien perheineen.
Matkalla Lorienin kartanolle, nähtiin paikallisia nähtävyyksiä, joista vakuuttavin oli Poissyn Kirkko: Collégiale Notre-Dame de Poissy. Sen edessä oli kerääntynyt porukkaa jonoksi, he olivat tulleet noutamaan kirkon seinään kaiverretusta tekstistä kultahitusia, joilla huhuttiin olevan pyhä parantavavaikutus, kun sen sekoittaa juomaan ja nauttii.
(pääasiallisesti tulehduksiin ja kuumeeseen.) Max osti eräältä yhden pienen pullon.
Kirkossa muiden ihastellessa maalauksia ja koristeita, Max istui kirkon taaimmaiselle puiselle penkkiriville ja hiljaa mielessään pyysi vastauksia tai edes merkkiä.
Katedraalin ikkunasta paistoi auringonvaloa, joka ympäröi hänet, kuin viestinä jostain.
Saavuttiin Lorienin kartanolle, jota ympäröi kivinen muuri, minkä seinää pitkin kasvoi (nyt lakanneita) ruusukyönnöksiä.
Pihamaalla oli nuori työttlapsi leikkimässä, joka alkoi huutamaan, "père. père." Talosta saapui Tohtori itse. Hän kutsui tutkijat lämmittelemään ja nauttimaan juotavaa.
Käytiin keskustelu paikan historiasta ja mahdollisista oudoista tapahtumista. Mitään suoraltaan, hän ei osannut kertoa, mutta perheenjäseniä yhdisti outo sattuma, molemmilla vanhemmista oli vasenkäsi kipeytynyt.
Tohtorin oma käsi oli jo arpia lukuunottamatta paremmassa kunnossa (hän oli saanut tulehduksen käteensä, raapaistuaan sen ruusun piikkiin), mutta hänen vaimonsa oli vielä vuoteen omana, kärsien kivuliaasta niveltulehduksesta.
Nuori lapsi könysi Jacob Frantin syliin. seurauksena lopulta oli, että Frantin laskiessa tyttöä alas, pöydällä ollut kahvi kaatui molempien päälle.
Tyttö, Quitterie, huusi kuin kuoleva, vaikka Frant jonka päälle myös kahvia oli kaatunut tunsi että kahvi oli jo lähes haaleaa.
Quitterien vasen käsi oli silminnähden täynnä palorakkuloita. Tohtori vei lapsen yläkertaan äitinsä viereen lepäämään.
Sillä aikaa takan päältä löydettiin kirje, mikä oli lähetetty Sveisistä, Lausannesta.
50, Rue St. Etienne Lausanne, Sveitsi Kenelle se saattaa koskea,
Ymmärrän, että olen teille täysin tuntematon ja että tämä kirje voi hyvinkin olla teille merkityksetön. Nimeni on Edgar Wellington, ja tutkin patsasta, joka tunnetaan yleisimmin nimellä Sedefkar Simulacrum.
Sain äskettäin haltuuni vanhan käärön, joka tarjoaa kiehtovan kuvauksen kyseisestä esineestä. Tämä herätti kiinnostukseni, ja pyrin nyt jäljittämään patsaan historian.
Tutkimukseni ovat johtaneet minut teidän osoitteeseenne. Nimi saattaa olla teille merkityksetön, mutta tutkimusteni kautta olen saanut selville, että taideteoksen viimeinen tunnettu sijainti oli talossa, joka sijaitsi maallanne 1700-luvun lopulla.
Patsas oli ainutlaatuinen arabialainen artefakti, joka katosi vuoden 1789 tapahtumissa. Sen viimeinen omistaja oli saksalainen aatelismies, joka aikanaan asui siellä, missä te nykyään asutte.
Pyydän teiltä, että jos olette kuulleet paikallisia tarinoita kyseisestä esineestä tai ehkä löytäneet minkäänlaisia jälkiä vanhasta talosta ja sen esineistöstä maallanne, olisitteko niin ystävällinen ja kirjoittaisitte minulle yhteenvedon mahdollisista tiedoista.
Pahoittelen tämän pyynnön kummallista luonnetta, mutta tunnen velvollisuudekseni seurata kaikkia jäljellä olevia johtolankoja. Toivon, ettei tämä aiheuta teille suurta vaivaa.
Kunnioittavasti, Edgar Wellington
Tohtori halusi että tutkijat jäisivät vielä päivälliselle, hän lupasi etsiä vanhoja Comten kartanon piirroksia, jos niistä paljastuisi jotain.
Ja havaittiin että kartanon lähellä olevan lammen vierellä tosiaankin olisi mahdollisesti piilossa oleva kulkureitti entisen kartanon kellariin.
Pihalta kuului huutoa, minne tyttö oli halunnut vielä mennä leikkimään. Kaikkien saavuttua ulos, nähtiin että talon pääportin edessä ja kulkutiellä oli useita kuolleita rottia.
Vaikutti että ne olivat kierrelleet aikansa taloa, nimenomaan olohuoneen ja keittion äärellä, kunnes olivat mystisesti kuolleet.
Tohtori pyysi tutkijoilta apua niidne hävittämisessä. Samalla kun rottien ruhoista päästiin eroon, tutkijat päättivät myös kokeilla onneaan kellarin kulkureitin löytämisen kanssa.
Ja hetken kuluttua se löytyikin, maahan hautautuneena, lumen ja juurien kätkössä.
Max loukkasi vasemman kätensä raivaustyössä. Astuttiin alas suljettuun kellariin. Kellarissa oli yksi pääkäytävä, josta haarautui useita kammioita. Tutkijat mitään pelkäämättä kävivät jokaisen läpi. Löydettiin useita kidutuslaitteita ja muita Comten perversioiden innottamia välineitä ja niiden ääreltä löytyi luita, kalloja, kuolleita kahleissa, sekä kaksi luutunutta ruumista toisiaan syleillen, heillä oli vielä kihlasormukset sormissaan ja ajantuhonneet kihlajaisasut päällään.
Pääkäytävän perältä löydettiin outoa hehkua, saavuttiin suureen kammioon, missä kivisiä seiniä peitti ruusuköynnökset, ja ruusut olivat kukassaan, satoina erivärisinä kukintoina.
Ruusut hohtivat väriään kammiossa ja valaisivat ympäristöä. Näkyi että köynnökset varsinkin niissä olevat piikit erittivät mustaa tervamaista ainetta, huomattiin myös että köynnösten seassa oli useita kuolleita, nyt jo pelkkinä luurankoina.
Ruusut ja köynnökset kasvoivat näiden ympärillä ja sisällä. Hra Stivers huomasi jotain erikoista luiden keskeltä, hehkuva esine, joka paljastui patsaan vasemmaksi kädeksi.
Sen pintaan oli tehty kaiverruksia ja kuvioita jotka pitivät himmeää hehkua. Kun käsi poistettiin seinämästä, kaikki ruusut lakastuivat, niiden hehku katosi ja terälehdet satoivat tutkijoiden päälle.
Tutkijat olivt löytäneet ensimmäisen palan Sedefkar Simulacrum -patsaasta, hra Stives lupasi pitää hyvää huolta siitä, kenenkään muun ei tarvitse vaivata itseään moisen kanssa.
Max tunsi polttavaa kipua vasemmassa kädessään.
Tutkijat kertoavat Tohtorille, mitä kartanon alapuolelta löytyi. Samalla rappusia alas laskeutui Tohtorin sairas vaimo, joka kertoi että hänen olonsa parantui kuin.. ihmeen vaikutuksesta.
Tutkijat alkoivat suunnittelemaan paluuta Pariisiin ja matkasta kohti seuravaa kohdetta.
Taivas heidän yläpuolellaan alkoi tummumaan, musta korppiparvi lähti lentoon kartanon kiviaidalta, lumimyrsky oli lähestymässä..
tai jotain vielä pahempaa.
Hetken aikaa mietittiin jospa olisi vielä käytävä mielisairaalan kellareissa, mutta sen tuumittiin olevan liian vaarallista mahdolliseen hyötyyn nähden.
Roberta Randall päätti että menisi hotelliin pakkaamaan ja valmistelemaan asioita seuraavaa matkaa varten. Arthur Sawyer päätti liittyä neidin seuraan.
Muut tutkijat päättivät lähetä junalla kohti Poissya, tutkimaan jos Comten vanhalta kartanolta löytyisikin jotain.
11.1. Torstai, Poissy
Tutkijat F. Scott Fizgerald, Jacob Frant, Maximilian Schmidt ja Nicholas Jeremy Stivers saapuivat maalaiskaupunkiin, minkä elämä tuntui verkkaiselta Pariisin sykkeeseen tottuneena.
Ilta alkoi ja hämärtää, joten pienellä opastuksella löydettiin mukava majatalo, Auberge de la Seine.
Matkalla majataloon nähtiin myös Apteekkarin asunto, jonka kyljessä oli kyltti "Pharmacie de la Gare, English Chemist".
(Paikallisten kanssa oli hieman kieli ongelmia, kukaan ei osannut englantia.) Majatalon isäntä, Gustave Duval, otti kulkijat iloisesti vastaan, nautittiin iltapalaa, osalle maistui myös hieman vahvammat yömyssyt.
Kaikille päätettiin ottaa omat huoneet, hra Stivers varautui myös lämpimillä kuumavesipulloilla ja varaamalla huoneensa takan hormin vierestä, koska pakkanen tuntui kiristyvän. Maximilian Schmidt ei tuntunut löytävän unta vaan kylmyys piti hereillä.
Hän päätti lähteä käymään alakerrassa, mistä ehkä löytäisi lämmikettä.
Kevyt hiillos oli enää takassa ja alakerta oli uhkaavan punainen hehkusta. Myyntitiskin takaa Max löysi pullon, mutta samalla kylmyys tuntui leviävän hänen ympärillään. Ikkunaan näytti alkavan muodostumaan kuuraa, joka hiljallee peittäisi koko ikkunan, myös rakennuksen sisäpuolelle alkoi muodostumaan huurretta.
Tummaa savua alkoi myös leviämään ikkunan raoista sisälle, niistä alkoi muodostumaan jotain mustaa hahmoa.
Max viskasi pullon ikkunaa kohti, mutta sen lentorata jäi liian lyhyeksi.
Musta hahmo vaikutti matkivan "ihmisen" muotoa ja se kommunikoi Maxille, samalla kun lähestyi häntä.
"Quis es?"
"Quid vis?"
"Que cherches-tu ?"
Musta hahmo katosi, kun ylhäältä saapui majatalon isäntä, jota Max melkein löi.
Aamupalalla Max kertoi kokemuksestaan, Hra Stivers osasi kääntää kysymykset, mitkä olivat Latinaa ja Ranskaa.
"kuka olet?", "mitä haluat?" ja "mitä etsit?"
Tämän jälkeen päätettiin lähteä etsimään Comten vanhaa kartanoa.
Päätettiin käydä ensin paikallisen apteekkarin luona. Maxilla oli myös omia tarpeita asioida siellä, tiedon lisäksi, hän osti Morfiinia,
sekä kyseli Kloroformia, jota apteekkarilla ei ollut.
Monsieur Esperandieu kertoi että kyseiselle tontille oli rakennettu myöhemmin kartano, jonka nykyään omistaa Tohtori Christian Lorien perheineen.
Matkalla Lorienin kartanolle, nähtiin paikallisia nähtävyyksiä, joista vakuuttavin oli Poissyn Kirkko: Collégiale Notre-Dame de Poissy. Sen edessä oli kerääntynyt porukkaa jonoksi, he olivat tulleet noutamaan kirkon seinään kaiverretusta tekstistä kultahitusia, joilla huhuttiin olevan pyhä parantavavaikutus, kun sen sekoittaa juomaan ja nauttii.
(pääasiallisesti tulehduksiin ja kuumeeseen.) Max osti eräältä yhden pienen pullon.
Kirkossa muiden ihastellessa maalauksia ja koristeita, Max istui kirkon taaimmaiselle puiselle penkkiriville ja hiljaa mielessään pyysi vastauksia tai edes merkkiä.
Katedraalin ikkunasta paistoi auringonvaloa, joka ympäröi hänet, kuin viestinä jostain.
Saavuttiin Lorienin kartanolle, jota ympäröi kivinen muuri, minkä seinää pitkin kasvoi (nyt lakanneita) ruusukyönnöksiä.
Pihamaalla oli nuori työttlapsi leikkimässä, joka alkoi huutamaan, "père. père." Talosta saapui Tohtori itse. Hän kutsui tutkijat lämmittelemään ja nauttimaan juotavaa.
Käytiin keskustelu paikan historiasta ja mahdollisista oudoista tapahtumista. Mitään suoraltaan, hän ei osannut kertoa, mutta perheenjäseniä yhdisti outo sattuma, molemmilla vanhemmista oli vasenkäsi kipeytynyt.
Tohtorin oma käsi oli jo arpia lukuunottamatta paremmassa kunnossa (hän oli saanut tulehduksen käteensä, raapaistuaan sen ruusun piikkiin), mutta hänen vaimonsa oli vielä vuoteen omana, kärsien kivuliaasta niveltulehduksesta.
Nuori lapsi könysi Jacob Frantin syliin. seurauksena lopulta oli, että Frantin laskiessa tyttöä alas, pöydällä ollut kahvi kaatui molempien päälle.
Tyttö, Quitterie, huusi kuin kuoleva, vaikka Frant jonka päälle myös kahvia oli kaatunut tunsi että kahvi oli jo lähes haaleaa.
Quitterien vasen käsi oli silminnähden täynnä palorakkuloita. Tohtori vei lapsen yläkertaan äitinsä viereen lepäämään.
Sillä aikaa takan päältä löydettiin kirje, mikä oli lähetetty Sveisistä, Lausannesta.
50, Rue St. Etienne Lausanne, Sveitsi Kenelle se saattaa koskea,
Ymmärrän, että olen teille täysin tuntematon ja että tämä kirje voi hyvinkin olla teille merkityksetön. Nimeni on Edgar Wellington, ja tutkin patsasta, joka tunnetaan yleisimmin nimellä Sedefkar Simulacrum.
Sain äskettäin haltuuni vanhan käärön, joka tarjoaa kiehtovan kuvauksen kyseisestä esineestä. Tämä herätti kiinnostukseni, ja pyrin nyt jäljittämään patsaan historian.
Tutkimukseni ovat johtaneet minut teidän osoitteeseenne. Nimi saattaa olla teille merkityksetön, mutta tutkimusteni kautta olen saanut selville, että taideteoksen viimeinen tunnettu sijainti oli talossa, joka sijaitsi maallanne 1700-luvun lopulla.
Patsas oli ainutlaatuinen arabialainen artefakti, joka katosi vuoden 1789 tapahtumissa. Sen viimeinen omistaja oli saksalainen aatelismies, joka aikanaan asui siellä, missä te nykyään asutte.
Pyydän teiltä, että jos olette kuulleet paikallisia tarinoita kyseisestä esineestä tai ehkä löytäneet minkäänlaisia jälkiä vanhasta talosta ja sen esineistöstä maallanne, olisitteko niin ystävällinen ja kirjoittaisitte minulle yhteenvedon mahdollisista tiedoista.
Pahoittelen tämän pyynnön kummallista luonnetta, mutta tunnen velvollisuudekseni seurata kaikkia jäljellä olevia johtolankoja. Toivon, ettei tämä aiheuta teille suurta vaivaa.
Kunnioittavasti, Edgar Wellington
Tohtori halusi että tutkijat jäisivät vielä päivälliselle, hän lupasi etsiä vanhoja Comten kartanon piirroksia, jos niistä paljastuisi jotain.
Ja havaittiin että kartanon lähellä olevan lammen vierellä tosiaankin olisi mahdollisesti piilossa oleva kulkureitti entisen kartanon kellariin.
Pihalta kuului huutoa, minne tyttö oli halunnut vielä mennä leikkimään. Kaikkien saavuttua ulos, nähtiin että talon pääportin edessä ja kulkutiellä oli useita kuolleita rottia.
Vaikutti että ne olivat kierrelleet aikansa taloa, nimenomaan olohuoneen ja keittion äärellä, kunnes olivat mystisesti kuolleet.
Tohtori pyysi tutkijoilta apua niidne hävittämisessä. Samalla kun rottien ruhoista päästiin eroon, tutkijat päättivät myös kokeilla onneaan kellarin kulkureitin löytämisen kanssa.
Ja hetken kuluttua se löytyikin, maahan hautautuneena, lumen ja juurien kätkössä.
Max loukkasi vasemman kätensä raivaustyössä. Astuttiin alas suljettuun kellariin. Kellarissa oli yksi pääkäytävä, josta haarautui useita kammioita. Tutkijat mitään pelkäämättä kävivät jokaisen läpi. Löydettiin useita kidutuslaitteita ja muita Comten perversioiden innottamia välineitä ja niiden ääreltä löytyi luita, kalloja, kuolleita kahleissa, sekä kaksi luutunutta ruumista toisiaan syleillen, heillä oli vielä kihlasormukset sormissaan ja ajantuhonneet kihlajaisasut päällään.
Pääkäytävän perältä löydettiin outoa hehkua, saavuttiin suureen kammioon, missä kivisiä seiniä peitti ruusuköynnökset, ja ruusut olivat kukassaan, satoina erivärisinä kukintoina.
Ruusut hohtivat väriään kammiossa ja valaisivat ympäristöä. Näkyi että köynnökset varsinkin niissä olevat piikit erittivät mustaa tervamaista ainetta, huomattiin myös että köynnösten seassa oli useita kuolleita, nyt jo pelkkinä luurankoina.
Ruusut ja köynnökset kasvoivat näiden ympärillä ja sisällä. Hra Stivers huomasi jotain erikoista luiden keskeltä, hehkuva esine, joka paljastui patsaan vasemmaksi kädeksi.
Sen pintaan oli tehty kaiverruksia ja kuvioita jotka pitivät himmeää hehkua. Kun käsi poistettiin seinämästä, kaikki ruusut lakastuivat, niiden hehku katosi ja terälehdet satoivat tutkijoiden päälle.
Tutkijat olivt löytäneet ensimmäisen palan Sedefkar Simulacrum -patsaasta, hra Stives lupasi pitää hyvää huolta siitä, kenenkään muun ei tarvitse vaivata itseään moisen kanssa.
Max tunsi polttavaa kipua vasemmassa kädessään.
Tutkijat kertoavat Tohtorille, mitä kartanon alapuolelta löytyi. Samalla rappusia alas laskeutui Tohtorin sairas vaimo, joka kertoi että hänen olonsa parantui kuin.. ihmeen vaikutuksesta.
Tutkijat alkoivat suunnittelemaan paluuta Pariisiin ja matkasta kohti seuravaa kohdetta.
Taivas heidän yläpuolellaan alkoi tummumaan, musta korppiparvi lähti lentoon kartanon kiviaidalta, lumimyrsky oli lähestymässä..
tai jotain vielä pahempaa.
Kommentit