#5 Pariisi, je t’aime
9.1. tammikuu 1923, Pariisi, Katakombit
Katakombeiin ilmestyy 3 kaapuihin pukeutunutta kultistia, kahdella heistä on uhriveitset ja taaempana oleva henkilö piirtää ilmaan kuviota soihdullaan.
Nuori herra Frant hidastaa yhtä kultistia, heittämällä maasta poimimansa kallon hänen päähänsä.
Hra Stivers, Sawyer ja Schimdt pakenevat syvemmälle katakombeihin rautaportin läpi.
Soihtuaan liikuttava kultisti saa rituaalinsa valmiiksi ja käytävät valaiseva valo kulkee tutkijoiden ylitse, samalla Hra Stivers havaitsee tuttuja "hahmoja" sivusilmästään, samoja näkyjä kuin Moulin Rougen esityksessä.
Fizgerald, Frant ja nti. Randall kohtaavat kultistit, paljastuu että kaikkie kultistien kasvot ovat samat kuin Cuylerille.
Kultistit surmataan ja heidän ruumiinsa jätetään Pariisin alle.
(Palatanaan hotellille, Randall antaa viilletyn takkinsa aulavahdille korjattavaksi.
Seuraava yö on paranoian ja pelon täyttämä.
Frant ja Randall olivat saaneet viillot uhriveitsistä, joiden jättämät jäljet aiheuttavat pientä poltetta haavoissa.
10.1. tammikuu 1923, Pariisi, The Balmoral
Aamulla kokoonnutaan hotellin ravintolaan aamupalalle.
Päivän lehdessä on maininta edellisillan tapahtumista;
Le Figaro - 10. tammikuuta 1923
Kolme identtisen näköistä miestä löydetty kuolleena Pariisin katakombeista
Pariisin poliisi tutkii hämmentävää tapausta, jossa kolmen miehen ruumiit löydettiin syvältä katakombien sokkeloista.
Uhrien kasvot ovat hämmästyttävän samanlaiset, mikä on herättänyt epäilyksiä heidän henkilöllisyydestään ja mahdollisista kaksois- tai jopa kolmossisaruksista.
Paikalliset viranomaiset ovat tyrmistyneitä löydöksestä ja pitävät tapausta erittäin poikkeuksellisena.
Tarjoilija toimittaa tutkijoille sähkeen, joka todennäköisesti on James Beddowsilta;
"Tutkin Deutschen Orderin asiakirjoja STOP Vahvistettu, että patsas voidaan tuhota vain, kun se on koottu STOP Tarvitaan Sedefkarin kääröt STOP"
Aamupalalta lähdetään katsomaan mitä Remi Vangeim on tällä kertaa saanut selville. Kirjaston tutkimushuoneista hänet löydetään ja saadaan tietää seuraavat asiat; Lucien Rigaultin päiväkirja, kesäkuu 1789
"Kaksi yötä myöhemmin kuninkaan sotilaat hyökkäsivät kreivin huvilaan pysäyttääkseen hänen ylilyöntinsä. Poltettuaan huvilan he toivat kreivi Fenalikin kuninkaan edustajan eteen, joka määräsi minut paikalle antamaan mielipiteeni. Kreivi Fenalik huusi ja vääntelehti; oli selvää, että hän oli hullu. Aatelismiehenä ja hulluna häntä ei voitu teloittaa, joten ehdotin, että armelias kuningas voisi sijoittaa Fenalikin Charentoniin. Kuninkaan edustaja päätti ilmeisesti toimia tämän ehdotuksen mukaisesti ja järjesti Fenalikin sinne vietäväksi. Myöhemmin kuningas ilmaisi hyväksyntänsä, ja päätöksestä tehtiin pysyvä. Viimeisin tieto, jonka hänestä sain, oli, että hänet oli lukittu kellariin, koska hän oli hyökännyt muiden potilaiden kimppuun."
Vangeim myös muistaa nähneensä muutaman päivän takaisesta sanomalehdestä artikkelin, joka liittyi Charentonin sairaalaan.
TOHTORI ETIENNE DELPLACE
Suremme suuresti arvostetun johtajamme, tohtori Etienne Delplacen, menetystä. Hän oli korkeimpien ammatillisten standardien mies ja todellinen uranuurtaja neurologian alalla. Hänen traaginen kuolemansa on valtava isku. Me sairaalassa välitämme syvimmät osanottomme hänen perheelleen, toivoen, että he ajan myötä voivat löytää lohtua surussaan. Tohtori Delplacea jäävät kaipaamaan Charentonin yhteisö, koko Pariisi, Ranskan loistava kansakunta ja sivistyneet ihmiset kaikkialla.
– Tohtori François Leroux, vt. johtaja.
Näiden tietojen pohjalta lähdetään tutkimaan mitä Charentonin mielisairaalasta löytyy lisää.
Paikalla sairaalan uusi johtaja Dr. Leroux auttoi tutkijoita avuliaasti, sen mitä tietää asioista.
Vanhat tiedot Fenalikista ovat kadonneet.
Tutkijat näkevät laatikon jossa lukee "E. Delplace~Evènements 1923"
Madame Rogniat, Tohtorin sihteeri, pitää vain hämätä toisaalle.
Randall pyytää apua haavoihinsa, jotka aiheuttavat kipua.
Laatikon sisältä löytyy tapaturmaan kuolleen Dr. Delplacen päiväkirja.
**Tohtori Delplacen päiväkirja, otteita**
**MERKINTÄ:** Eilen illalla tapahtui järkyttävä tapaus. Mieshoitaja, nimeltään Guimart, 4. osastolta, meni kellareihin ilman lupaa ja sai siellä kivuliaan haavan oikeaan käsivarteensa. Sen jälkeen hän romahti. Toinen hoitaja, P. Mandrin, tutki Guimartin poissaoloa ja löysi hänet lopulta lattialta, vakavan sokin tilassa. Hoito oli nopeaa ja tehokasta, mutta tajuihinsa palattuaan tänä aamuna Guimart alkoi hourailla, että häntä oli hyökännyt kuollut mies. Toistaiseksi olen sijoittanut hänet huoneeseen 13 ja ilmoittanut hänen vuokranantajalleen hänen heikentyneestä tilastaan. Valitettavasti Guimartin mukana oli toinen mies, tuntematon tälle laitokselle, ja hän oli vakavassa fyysisessä kunnossa. Monet vakavat kysymykset odottavat vastauksia.
---
**MERKINTÄ:** Aloin kuulustella Guimartia tuntemattomasta miehestä. Onko hän potilas? Mikä on hänen nimensä? Kuinka kauan Guimart oli pitänyt häntä siellä alhaalla? Oliko Guimart pitänyt tuntemattoman miehen siellä pitkän aikaa? Oliko laasti, joka sulki huoneen, kovettunut tällaiseksi hänen ollessaan siellä? Oliko hänelle annettu ravintoa? Miten hän oli selvinnyt? Siirrän tuntemattoman miehen yksityiseen siipeeni ja käsittelen häntä toistaiseksi merkityksettömänä kulkurina, kunnes lisätodisteita löytyy.
---
**MERKINTÄ:** Vaikka tuntematon mies olisi sijoitettu uuteen vuoteeseen, hänen ulkonäkönsä on kammottava. Kun hänelle annetaan pieniä määriä lientä, hän oksentaa ne vain takaisin. Hän ei nauti ravintoa, mutta elää katatonisessa tilassa. Herättäisikö sähköshokki hänet?
---
**MERKINTÄ:** Useiden sopeutustoimien jälkeen tuntematon mies heräsi, mutta niin heikkona, ettei hän voinut liikkua. Hän valitti ja rukoili eri, hyvin vanhoilla muodoilla kreikkaa ja latinaa – tarinoita kaupungeista, jotka romahtivat, ja muista, synkemmistä asioista. Mikä mysteeri tämä mies onkaan! On melkein helpompi uskoa, että olemme löytäneet jonkinlaisen ryhmämuistin tai rodullisen muistin lähteen.
---
Päiväkirja päättyy vähäpätöisiin merkintöihin. Kaikki lainatut merkinnät on päivätty juuri ennen Delplacen kuolemaa.
Poistuessaan sairaalasta tutkijat innostuvat kuvaamaan Sawyerin johdolla pihamaata, Schimdt ottaa ensi askeleensa kohti tähteyttä.
Kuvauksen aikana kiireisen näköinen mies, jolla on tuore arpi poskessaan on törmätä tutkijoihin.
Paljastuu että hän on sairaalan henkilökuntaa, Paul Mandrin, tutkijat päättävät jututtaa häntä hetken läheisessä kahvilassa.
Hän on huolissaan toisen työntekijän, Guimartin, kohtalosta, joka löydettiin pahoinpideltynä kellarista.
Hän pelkää kellareissa olevan jotain pahaa.
Guimartilla oli perversioita, hän päästi "asukkaita" vapaaksi kellareihin ja metsästi heitä.. käyttäen heitä hyväkseen tavoilla, joita hän ei halua edes tietää.
Mies joka oli käynyt Guimartin päälle kiinnosti suuresti Dr. Delplacea, hän halusi tutkia häntä tarkemmin.
Sanotaan että Dr. Delplace olisi kuollut tapaturmaisesti viallisen sähköshokkilaitteen vuoksi.
Mandrin uskaa että tämä mies, jota Dr. Delplace tutki tappoi hänet omalla laitteellaan.
Tämä mysteeri potilas on mahdollisesti paennut tai ehkä hän lymyää vielä jossain sairaalan käytävissä.
Mandrin pelkää sairaalan johtajaa, tohtori Lerouxia, ja pyytää tutkijoita olemaan kertomatta hänelle tapaamisestaan.
Delplace oli kuolemaansa edeltävänä iltana kertonut Mandrinille,
"Jokaisessa meistä piilee avain koko rodulliseen muistiimme. Unissamme puhumme kieliä, joita emme ole koskaan oppineet. Pian minulla on todiste."
Katakombeiin ilmestyy 3 kaapuihin pukeutunutta kultistia, kahdella heistä on uhriveitset ja taaempana oleva henkilö piirtää ilmaan kuviota soihdullaan.
Nuori herra Frant hidastaa yhtä kultistia, heittämällä maasta poimimansa kallon hänen päähänsä.
Hra Stivers, Sawyer ja Schimdt pakenevat syvemmälle katakombeihin rautaportin läpi.
Soihtuaan liikuttava kultisti saa rituaalinsa valmiiksi ja käytävät valaiseva valo kulkee tutkijoiden ylitse, samalla Hra Stivers havaitsee tuttuja "hahmoja" sivusilmästään, samoja näkyjä kuin Moulin Rougen esityksessä.
Fizgerald, Frant ja nti. Randall kohtaavat kultistit, paljastuu että kaikkie kultistien kasvot ovat samat kuin Cuylerille.
Kultistit surmataan ja heidän ruumiinsa jätetään Pariisin alle.
(Palatanaan hotellille, Randall antaa viilletyn takkinsa aulavahdille korjattavaksi.
Seuraava yö on paranoian ja pelon täyttämä.
Frant ja Randall olivat saaneet viillot uhriveitsistä, joiden jättämät jäljet aiheuttavat pientä poltetta haavoissa.
10.1. tammikuu 1923, Pariisi, The Balmoral
Aamulla kokoonnutaan hotellin ravintolaan aamupalalle.
Päivän lehdessä on maininta edellisillan tapahtumista;
Le Figaro - 10. tammikuuta 1923
Kolme identtisen näköistä miestä löydetty kuolleena Pariisin katakombeista
Pariisin poliisi tutkii hämmentävää tapausta, jossa kolmen miehen ruumiit löydettiin syvältä katakombien sokkeloista.
Uhrien kasvot ovat hämmästyttävän samanlaiset, mikä on herättänyt epäilyksiä heidän henkilöllisyydestään ja mahdollisista kaksois- tai jopa kolmossisaruksista.
Paikalliset viranomaiset ovat tyrmistyneitä löydöksestä ja pitävät tapausta erittäin poikkeuksellisena.
Tarjoilija toimittaa tutkijoille sähkeen, joka todennäköisesti on James Beddowsilta;
"Tutkin Deutschen Orderin asiakirjoja STOP Vahvistettu, että patsas voidaan tuhota vain, kun se on koottu STOP Tarvitaan Sedefkarin kääröt STOP"
Aamupalalta lähdetään katsomaan mitä Remi Vangeim on tällä kertaa saanut selville. Kirjaston tutkimushuoneista hänet löydetään ja saadaan tietää seuraavat asiat; Lucien Rigaultin päiväkirja, kesäkuu 1789
"Kaksi yötä myöhemmin kuninkaan sotilaat hyökkäsivät kreivin huvilaan pysäyttääkseen hänen ylilyöntinsä. Poltettuaan huvilan he toivat kreivi Fenalikin kuninkaan edustajan eteen, joka määräsi minut paikalle antamaan mielipiteeni. Kreivi Fenalik huusi ja vääntelehti; oli selvää, että hän oli hullu. Aatelismiehenä ja hulluna häntä ei voitu teloittaa, joten ehdotin, että armelias kuningas voisi sijoittaa Fenalikin Charentoniin. Kuninkaan edustaja päätti ilmeisesti toimia tämän ehdotuksen mukaisesti ja järjesti Fenalikin sinne vietäväksi. Myöhemmin kuningas ilmaisi hyväksyntänsä, ja päätöksestä tehtiin pysyvä. Viimeisin tieto, jonka hänestä sain, oli, että hänet oli lukittu kellariin, koska hän oli hyökännyt muiden potilaiden kimppuun."
Vangeim myös muistaa nähneensä muutaman päivän takaisesta sanomalehdestä artikkelin, joka liittyi Charentonin sairaalaan.
TOHTORI ETIENNE DELPLACE
Suremme suuresti arvostetun johtajamme, tohtori Etienne Delplacen, menetystä. Hän oli korkeimpien ammatillisten standardien mies ja todellinen uranuurtaja neurologian alalla. Hänen traaginen kuolemansa on valtava isku. Me sairaalassa välitämme syvimmät osanottomme hänen perheelleen, toivoen, että he ajan myötä voivat löytää lohtua surussaan. Tohtori Delplacea jäävät kaipaamaan Charentonin yhteisö, koko Pariisi, Ranskan loistava kansakunta ja sivistyneet ihmiset kaikkialla.
– Tohtori François Leroux, vt. johtaja.
Näiden tietojen pohjalta lähdetään tutkimaan mitä Charentonin mielisairaalasta löytyy lisää.
Paikalla sairaalan uusi johtaja Dr. Leroux auttoi tutkijoita avuliaasti, sen mitä tietää asioista.
Vanhat tiedot Fenalikista ovat kadonneet.
Tutkijat näkevät laatikon jossa lukee "E. Delplace~Evènements 1923"
Madame Rogniat, Tohtorin sihteeri, pitää vain hämätä toisaalle.
Randall pyytää apua haavoihinsa, jotka aiheuttavat kipua.
Laatikon sisältä löytyy tapaturmaan kuolleen Dr. Delplacen päiväkirja.
**Tohtori Delplacen päiväkirja, otteita**
**MERKINTÄ:** Eilen illalla tapahtui järkyttävä tapaus. Mieshoitaja, nimeltään Guimart, 4. osastolta, meni kellareihin ilman lupaa ja sai siellä kivuliaan haavan oikeaan käsivarteensa. Sen jälkeen hän romahti. Toinen hoitaja, P. Mandrin, tutki Guimartin poissaoloa ja löysi hänet lopulta lattialta, vakavan sokin tilassa. Hoito oli nopeaa ja tehokasta, mutta tajuihinsa palattuaan tänä aamuna Guimart alkoi hourailla, että häntä oli hyökännyt kuollut mies. Toistaiseksi olen sijoittanut hänet huoneeseen 13 ja ilmoittanut hänen vuokranantajalleen hänen heikentyneestä tilastaan. Valitettavasti Guimartin mukana oli toinen mies, tuntematon tälle laitokselle, ja hän oli vakavassa fyysisessä kunnossa. Monet vakavat kysymykset odottavat vastauksia.
---
**MERKINTÄ:** Aloin kuulustella Guimartia tuntemattomasta miehestä. Onko hän potilas? Mikä on hänen nimensä? Kuinka kauan Guimart oli pitänyt häntä siellä alhaalla? Oliko Guimart pitänyt tuntemattoman miehen siellä pitkän aikaa? Oliko laasti, joka sulki huoneen, kovettunut tällaiseksi hänen ollessaan siellä? Oliko hänelle annettu ravintoa? Miten hän oli selvinnyt? Siirrän tuntemattoman miehen yksityiseen siipeeni ja käsittelen häntä toistaiseksi merkityksettömänä kulkurina, kunnes lisätodisteita löytyy.
---
**MERKINTÄ:** Vaikka tuntematon mies olisi sijoitettu uuteen vuoteeseen, hänen ulkonäkönsä on kammottava. Kun hänelle annetaan pieniä määriä lientä, hän oksentaa ne vain takaisin. Hän ei nauti ravintoa, mutta elää katatonisessa tilassa. Herättäisikö sähköshokki hänet?
---
**MERKINTÄ:** Useiden sopeutustoimien jälkeen tuntematon mies heräsi, mutta niin heikkona, ettei hän voinut liikkua. Hän valitti ja rukoili eri, hyvin vanhoilla muodoilla kreikkaa ja latinaa – tarinoita kaupungeista, jotka romahtivat, ja muista, synkemmistä asioista. Mikä mysteeri tämä mies onkaan! On melkein helpompi uskoa, että olemme löytäneet jonkinlaisen ryhmämuistin tai rodullisen muistin lähteen.
---
Päiväkirja päättyy vähäpätöisiin merkintöihin. Kaikki lainatut merkinnät on päivätty juuri ennen Delplacen kuolemaa.
Poistuessaan sairaalasta tutkijat innostuvat kuvaamaan Sawyerin johdolla pihamaata, Schimdt ottaa ensi askeleensa kohti tähteyttä.
Kuvauksen aikana kiireisen näköinen mies, jolla on tuore arpi poskessaan on törmätä tutkijoihin.
Paljastuu että hän on sairaalan henkilökuntaa, Paul Mandrin, tutkijat päättävät jututtaa häntä hetken läheisessä kahvilassa.
Hän on huolissaan toisen työntekijän, Guimartin, kohtalosta, joka löydettiin pahoinpideltynä kellarista.
Hän pelkää kellareissa olevan jotain pahaa.
Guimartilla oli perversioita, hän päästi "asukkaita" vapaaksi kellareihin ja metsästi heitä.. käyttäen heitä hyväkseen tavoilla, joita hän ei halua edes tietää.
Mies joka oli käynyt Guimartin päälle kiinnosti suuresti Dr. Delplacea, hän halusi tutkia häntä tarkemmin.
Sanotaan että Dr. Delplace olisi kuollut tapaturmaisesti viallisen sähköshokkilaitteen vuoksi.
Mandrin uskaa että tämä mies, jota Dr. Delplace tutki tappoi hänet omalla laitteellaan.
Tämä mysteeri potilas on mahdollisesti paennut tai ehkä hän lymyää vielä jossain sairaalan käytävissä.
Mandrin pelkää sairaalan johtajaa, tohtori Lerouxia, ja pyytää tutkijoita olemaan kertomatta hänelle tapaamisestaan.
Delplace oli kuolemaansa edeltävänä iltana kertonut Mandrinille,
"Jokaisessa meistä piilee avain koko rodulliseen muistiimme. Unissamme puhumme kieliä, joita emme ole koskaan oppineet. Pian minulla on todiste."
Kommentit