#11 Lausannen jäähyväiset/Red Blood Fez - 1893 II
General Summary
15.1. Maanantai, 1923, Lausanne, Gare de Lausanne
Tutkijat saapuvat Lausannen juna-asemalle, Gare de Lausanne. Asemalaiturit kuhisevat matkustajia, ja sieltä täältä erottuu punaisiin fesseihin pukeutuneita turkkilaisia miehiä. Virkavaltaa vältellen ryhmä etenee kohti Orient Express -junaa, kunnes Nicholas Jeremy Stivers tuntee yllättäen potkun sääressään.
Potkun takana on ylimielinen ja huonokäytöksinen poika, Roger Whipsnade, Lord Palfrey , joka alkaa heti aiheuttaa ongelmia. Stivers onnistuu kuitenkin kääntämään tilanteen edukseen ja lupaa pojalle tikkarin palkaksi, jos tämä kantaa hänen laukkunsa vaunuun. Tikkari tosin jää toistaiseksi maksamatta.
Kun tutkijat ovat saaneet asetuttua hytteihinsä ja tunteet ovat hieman tasaantuneet, he siirtyvät ravintolavaunuun nauttimaan kevyttä ruokaa ja raskasta juomaa. Yhtäkkiä heidän viereensä ilmestyy kuin tyhjästä tuttu mies – Duc Jean Floressas des Esseintes.
Hän syyttää tutkijoita suunnitelmiensa pilaamisesta ja vaatii heitä luovuttamaan esineensä – pergamentin tai ehkäpä käden? Tutkijat kieltäytyvät. Herttua ei väittele pitkään, vaan toteaa heidän tulevan vielä katumaan päätöstään. Hän tekee hitaasti ympyrän liikkeen päänsä yläpuolella – ja polttava rengas putoaa hänen ympärilleen. Herttua katoaa heidän silmiensä edestä, jättäen jälkeensä vain kattuneen tuolin ja mustan, tuhkaisen renkaan sen ympärille.
Viskien lämmin jälkimaku vielä huulillaan, tutkijat avaavat Professori Smithin Päiväkirja - 1893 . Sivujen kellastunut paperi huokuu menneiden aikojen salaisuuksia, ja sitä lukiessaan he huomaavat ympäristönsä vähitellen muuttuvan. Ravintolavaunun metallinen kolke vaimenee, ja sen tilalle hiipii kaasulamppujen himmeä valo, hevosten kavionkopse kadulla, etäinen kellon kilahdus sumuisessa Lontoossa.
He eivät huomaa tarkkaa hetkeä, mutta silmänräpäyksessä he eivät enää ole 1920-luvun Orient Expressissä – he ovat mielikuvituksessaan astuneet vuoteen 1893.
Kommentit