No. 65 Pysyvää on vain muutos
General Summary
Luolan kattoa koristavat kristallit kimaltelevat kuin tuhannet tähdet yötaivaalla. Aurelsphyr hengittää rauhallisesti Rietan takana, kietoneena käden tämän alastoman vartalon ympärille. On kovin rauhallista. Ehkä jopa liian rauhallista. Rietan maatessa vielä hereillä, hän kuuntelee hiljaisuutta osaamatta täysin rentoutua. On kovin kauan siitä, kun hänen velvollisuuksiin kuului vain temppelin puutarhan hoito, itsensä harjoittaminen ja hautajaissaattueen päälaulajana olo. Sitten hänet vedettiin tuosta tutusta ja turvallisesta elämästä seikkailuihin, joista osa on melkein päättynyt todella huonosti. Kuinka voikin olla mahdollista, että heillä neljällä oli koko maailman paino harteillaan?
Kuitenkin tällä hetkellä Rieta halusi vain unohtaa tuon kaiken. Hän halusi tämän yön jatkuvan ikuisesti. Ei velvollisuuksia, eikä pelkoa. Hän halusi pysyä tuon miehen sylissä ja unohtaa maailman. Rieta ei vielä koskaan ollut tuntenut sellaista läheisyyttä, kun mitä nyt tuon haavoittuneet lohikäärmeen kanssa. Yhdeksi illaksi hän oli aiemmin vain muille kelvannut. Ja myös yhdeksi illaksi hän oli muita kelpuuttanut. Nopeaa, säheltävää, merkityksetöntä seksiä. Täällä nuo kaksi olivat olleet yhtä, hengittäneet samaan tahtiin ja antaneet toisillensa kaiken. Aurelsphyrin kosketus oli ollut varma ja lempeä. Se oli miehen kosketus ja jotain aivan muuta kuin miehen alkujen lääppivät yritykset.
Rieta ei olisi uskaltanut liikahtaa, jottei mies heräisi. Se tarkoittaisi hitaan aamun loppua ja lähtöä takaisin Cleamondiin. Miksi juuri heillä oli suurin vastuu?
---
Vaatekaappi liikahtaa jälleen kerran sivuun ja matkalaiset saapuvat tuttuun makuuhuoneeseen. Huoneessa on kuitenkin yllättävän kylmä. Tavaroitakaan ei ole yhtä paljon kuin ennen. Huoneeseen on kuitenkin ilmestynyt nojatuoli ja pieni pöytä. Pöydällä on lasi ja tyhjä sherrypullo, Ambrosante é Tiamat, hyvää vuosikertaa, pyöreää ja hilloista Eliana osaa kertoa. Pitäisikö olla huolissaan, että joku osaa pelkästä tuoksusta kertoa nämä asiat. Ehkä Elianalla olisi ollut hyvä ura sommelierenä.
Lapset ovat ihmeissään, kun tuttu koti on muuttunut kylmäksi hylätyksi kartanoksi. Rieta aistii paikassa painostavaa surua. Lastenhuoneeseen viety tuoli oli käännetty sänkyä kohden. Oliko herra Barksdale istunut tässä suremassa kadonneita lapsiaan?
Ajattelitko minua koskaan äiti ja koskiko silloin sinun sydämeesi?
Talo on todellakin tyhjä. Joku kuitenkin käy vielä talolla. Siitä on todisteena askellettu kapea polku talolle ja takaisin. Tällä kertaa aikaa oli kulunut noin kaksi ja puoli kuukautta. Se oli parempi kuin kuusi vuotta. Siltikin on uskomatonta todistaa, kuinka nopeasti asiat muuttuvat. Kerran niin kaunis ja hyvin pidetty kartano oli enää tyhjä kuori entisestään.
Samaa pystyi sanomaan neljän matkalaisen kodista. Ibizella oli vallannut talon täydessä voimassaan. Talo oli lohduton näky, aivan kuin herra Barksdalen kartanokin. Pysyvää on vain muutos. Joskus se oli helpottava tieto, toisinaan se repi sydämestä. Mitä talon muille asukkaille oli tapahtunut?
Thia katosi sisälle taloon. Hänen oli saatava nähdä Ibizellan tekemä hävitys. Muut eivät estäneet, heidän olisi saatava lapset lämpimään. Philipin ja Violetin talon savupiipusta nousi ohut juova savua. He olisivat siis kotona?
Belen Ambarin asiat eivät enää olleet samalla tolalla. He olivat menneet sotkemaan menneisyyttä. Thia oli tarkoittanut hyvää, mutta Eliana oli ollut oikeassa. Heidän ei olisi pitänyt sekaantua mihinkään ja jättää asiat niin kun ne silloin olivat. Kaikki eivät voi voittaa. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Millainen olisi tämä nykyhetki? Parempi orvoilla vai ilman?
---
Thia oli viipynyt talossa jo hyvän tovin. Kun muut saapuivat paikalle, tämä istui olohuoneen sohvalla pidellen viestikiveä verisissä käsissään. Hän odottaisi viestiä Orikilta. Orik ei välttämättä enää vastaisi, mutta sitä tietoa Rieta ei hennonut Thialle sanoa. Thia ei myöskään suostunut menemään lämpimään. Hän oli repinyt Ibizellaa niin paljon palasiksi kuin vain oli pystynyt. Hän kuitenkin haluaisi puhua tuon kasvin kanssa. Pyytää muun muassa anteeksi. Huomenna. Huomenna he voisivat tehdä tuon. Nyt heidän kuitenkin olisi mentävä kellariin ja kohdattava tekojensa seuraukset. Ibizella oli tappanut Grummockin tämän suojellessa nelikon ”vierasta”. Nyt he molemmat roikkuivat kellarin seinällä muumioituneina, kiinni piikikkäissä köynnöksissä. Eliana loihti ja kysyi äitipuoleltaan viisi kysymystä.
Itsekkäät syyt. Siinä kaikki. Itsekkäiden syiden takia useampi henkilö oli menettänyt sen, mitä voisi olla nyt. Parempi elämä muiden kustannuksella. Henkilöiden itsekeskeisyys ja pahuus ei koskaan lakkaisi hämmästyttämästä Rietaa. Eliana purki oman pahan olonsa Eilistraen ruumiiseen tuhoten tuon lähes kokonaan. Ehkä tässä kaikessa oli kuitenkin jotain hyvää. Äitipuolen kirous oli poissa ja Elianan isä etsi nyt oikeaa vaimoaan. Ehkä heillä oli nyt todellinen mahdollisuus löytää nuo kaksi. Sitä Rieta ei kuitenkaan vielä sanoisi. Nyt ei olisi sopiva hetki.
Noamin on myös pakko keventää sydäntään. Hän tietää, että täti ei ole kuollut. Jokin hänessä aistii sen. Eikä se ole ainut asia, joka herättää huolta. Elianan ja Rietan huoli osoittautuu oikeaksi. Ibizella on kasvattanut juurensa Cleamondin alle. Kellarin seinän suuresta aukosta kulkee juuria niin pitkin viemärijärjestelmää kuin kohti Valzidran laboratoriota. Kun lumet sulaisivat, koko kaupunki olisi taas vaarassa, kun tuo köynnös heräisi horroksestaan.
Muut puhuvat talon polttamisesta, kun Rieta katselee surullisena tuhoutunutta kirjastoa. Ei vielä! Ehkä jotain voisi vielä säästää? Rieta oli kertonut Aurelsphyrille, kuinka heillä oli talossaan kirjasto ja, että hän voisi joskus tulla vierailemaan ja lukemaan. Osa kirjoista on vieläkin pöydällä. Rieta ei ehtinyt sijoittaa niitä hyllyihin ennen heidän yllättävää lähtöään Feywildiin.
Thialla ei ole kaikki hyvin. Hän tiuskaisee Noamille, ettei ole mikään lapsi. Ei tietenkään. Toisaalta he kaikki olivat pitäneet Thiaa lapsena. Pienenä naiivina olentona, jota on täytynyt suojella maailman vaaroilta. Hän oli kasvanut, sitä ei käy kieltäminen. Ehkä olisi hyvä, että he lepäisivät. Ehkä huomenna asiat olisivat paremmin. Päivä oli ollut kaikille henkisesti raskas. Se mitä Aurelsphyr kertoi, huolestutti Rietaa. Se mitä Violet ja Philip kertoivat, huolestutti Rietaa. Suru ja henkinen väsymys oli käsinkosketeltavaa. Talon kunnostus maksaisi maltaita ja missä heidän rahansa edes olisivat? Lattialautojen välissä, välikatossa, kellarissa, joka ikisessä kolossa, jonka Ibizella oli taloon repinyt?
Kuuluu kova kolahdus, kun luukku lattiassa pamahtaa voimalla auki. Köynnös tarttuu Noamiin ja vetää hänet takaisin kellariin.
Kuitenkin tällä hetkellä Rieta halusi vain unohtaa tuon kaiken. Hän halusi tämän yön jatkuvan ikuisesti. Ei velvollisuuksia, eikä pelkoa. Hän halusi pysyä tuon miehen sylissä ja unohtaa maailman. Rieta ei vielä koskaan ollut tuntenut sellaista läheisyyttä, kun mitä nyt tuon haavoittuneet lohikäärmeen kanssa. Yhdeksi illaksi hän oli aiemmin vain muille kelvannut. Ja myös yhdeksi illaksi hän oli muita kelpuuttanut. Nopeaa, säheltävää, merkityksetöntä seksiä. Täällä nuo kaksi olivat olleet yhtä, hengittäneet samaan tahtiin ja antaneet toisillensa kaiken. Aurelsphyrin kosketus oli ollut varma ja lempeä. Se oli miehen kosketus ja jotain aivan muuta kuin miehen alkujen lääppivät yritykset.
Rieta ei olisi uskaltanut liikahtaa, jottei mies heräisi. Se tarkoittaisi hitaan aamun loppua ja lähtöä takaisin Cleamondiin. Miksi juuri heillä oli suurin vastuu?
---
Vaatekaappi liikahtaa jälleen kerran sivuun ja matkalaiset saapuvat tuttuun makuuhuoneeseen. Huoneessa on kuitenkin yllättävän kylmä. Tavaroitakaan ei ole yhtä paljon kuin ennen. Huoneeseen on kuitenkin ilmestynyt nojatuoli ja pieni pöytä. Pöydällä on lasi ja tyhjä sherrypullo, Ambrosante é Tiamat, hyvää vuosikertaa, pyöreää ja hilloista Eliana osaa kertoa. Pitäisikö olla huolissaan, että joku osaa pelkästä tuoksusta kertoa nämä asiat. Ehkä Elianalla olisi ollut hyvä ura sommelierenä.
Lapset ovat ihmeissään, kun tuttu koti on muuttunut kylmäksi hylätyksi kartanoksi. Rieta aistii paikassa painostavaa surua. Lastenhuoneeseen viety tuoli oli käännetty sänkyä kohden. Oliko herra Barksdale istunut tässä suremassa kadonneita lapsiaan?
Ajattelitko minua koskaan äiti ja koskiko silloin sinun sydämeesi?
Talo on todellakin tyhjä. Joku kuitenkin käy vielä talolla. Siitä on todisteena askellettu kapea polku talolle ja takaisin. Tällä kertaa aikaa oli kulunut noin kaksi ja puoli kuukautta. Se oli parempi kuin kuusi vuotta. Siltikin on uskomatonta todistaa, kuinka nopeasti asiat muuttuvat. Kerran niin kaunis ja hyvin pidetty kartano oli enää tyhjä kuori entisestään.
Samaa pystyi sanomaan neljän matkalaisen kodista. Ibizella oli vallannut talon täydessä voimassaan. Talo oli lohduton näky, aivan kuin herra Barksdalen kartanokin. Pysyvää on vain muutos. Joskus se oli helpottava tieto, toisinaan se repi sydämestä. Mitä talon muille asukkaille oli tapahtunut?
Thia katosi sisälle taloon. Hänen oli saatava nähdä Ibizellan tekemä hävitys. Muut eivät estäneet, heidän olisi saatava lapset lämpimään. Philipin ja Violetin talon savupiipusta nousi ohut juova savua. He olisivat siis kotona?
Belen Ambarin asiat eivät enää olleet samalla tolalla. He olivat menneet sotkemaan menneisyyttä. Thia oli tarkoittanut hyvää, mutta Eliana oli ollut oikeassa. Heidän ei olisi pitänyt sekaantua mihinkään ja jättää asiat niin kun ne silloin olivat. Kaikki eivät voi voittaa. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista. Millainen olisi tämä nykyhetki? Parempi orvoilla vai ilman?
---
Thia oli viipynyt talossa jo hyvän tovin. Kun muut saapuivat paikalle, tämä istui olohuoneen sohvalla pidellen viestikiveä verisissä käsissään. Hän odottaisi viestiä Orikilta. Orik ei välttämättä enää vastaisi, mutta sitä tietoa Rieta ei hennonut Thialle sanoa. Thia ei myöskään suostunut menemään lämpimään. Hän oli repinyt Ibizellaa niin paljon palasiksi kuin vain oli pystynyt. Hän kuitenkin haluaisi puhua tuon kasvin kanssa. Pyytää muun muassa anteeksi. Huomenna. Huomenna he voisivat tehdä tuon. Nyt heidän kuitenkin olisi mentävä kellariin ja kohdattava tekojensa seuraukset. Ibizella oli tappanut Grummockin tämän suojellessa nelikon ”vierasta”. Nyt he molemmat roikkuivat kellarin seinällä muumioituneina, kiinni piikikkäissä köynnöksissä. Eliana loihti ja kysyi äitipuoleltaan viisi kysymystä.
Itsekkäät syyt. Siinä kaikki. Itsekkäiden syiden takia useampi henkilö oli menettänyt sen, mitä voisi olla nyt. Parempi elämä muiden kustannuksella. Henkilöiden itsekeskeisyys ja pahuus ei koskaan lakkaisi hämmästyttämästä Rietaa. Eliana purki oman pahan olonsa Eilistraen ruumiiseen tuhoten tuon lähes kokonaan. Ehkä tässä kaikessa oli kuitenkin jotain hyvää. Äitipuolen kirous oli poissa ja Elianan isä etsi nyt oikeaa vaimoaan. Ehkä heillä oli nyt todellinen mahdollisuus löytää nuo kaksi. Sitä Rieta ei kuitenkaan vielä sanoisi. Nyt ei olisi sopiva hetki.
Noamin on myös pakko keventää sydäntään. Hän tietää, että täti ei ole kuollut. Jokin hänessä aistii sen. Eikä se ole ainut asia, joka herättää huolta. Elianan ja Rietan huoli osoittautuu oikeaksi. Ibizella on kasvattanut juurensa Cleamondin alle. Kellarin seinän suuresta aukosta kulkee juuria niin pitkin viemärijärjestelmää kuin kohti Valzidran laboratoriota. Kun lumet sulaisivat, koko kaupunki olisi taas vaarassa, kun tuo köynnös heräisi horroksestaan.
Muut puhuvat talon polttamisesta, kun Rieta katselee surullisena tuhoutunutta kirjastoa. Ei vielä! Ehkä jotain voisi vielä säästää? Rieta oli kertonut Aurelsphyrille, kuinka heillä oli talossaan kirjasto ja, että hän voisi joskus tulla vierailemaan ja lukemaan. Osa kirjoista on vieläkin pöydällä. Rieta ei ehtinyt sijoittaa niitä hyllyihin ennen heidän yllättävää lähtöään Feywildiin.
Thialla ei ole kaikki hyvin. Hän tiuskaisee Noamille, ettei ole mikään lapsi. Ei tietenkään. Toisaalta he kaikki olivat pitäneet Thiaa lapsena. Pienenä naiivina olentona, jota on täytynyt suojella maailman vaaroilta. Hän oli kasvanut, sitä ei käy kieltäminen. Ehkä olisi hyvä, että he lepäisivät. Ehkä huomenna asiat olisivat paremmin. Päivä oli ollut kaikille henkisesti raskas. Se mitä Aurelsphyr kertoi, huolestutti Rietaa. Se mitä Violet ja Philip kertoivat, huolestutti Rietaa. Suru ja henkinen väsymys oli käsinkosketeltavaa. Talon kunnostus maksaisi maltaita ja missä heidän rahansa edes olisivat? Lattialautojen välissä, välikatossa, kellarissa, joka ikisessä kolossa, jonka Ibizella oli taloon repinyt?
Kuuluu kova kolahdus, kun luukku lattiassa pamahtaa voimalla auki. Köynnös tarttuu Noamiin ja vetää hänet takaisin kellariin.
Report Date
31 May 2025
Comments