No. 42 Minä pilasin kaiken

General Summary

Rieta saa irrotettua viimeisenkin kahleen, joka piteli outoa kaulakorua lohikäärmeen kaulassa. Sen jälkeen kaikki menee pieleen. Koru iskeytyy maahan ja shadar-kai huutaa hädissään. Lohikäärme ei ollut enää käskytettävissä. Olennon käsissä vankina ollut Laugh huutaa viimeisen kerran, kun terävät hampaat puraisevat tämän kahtia. Verta lentää kaikkialle, myös Rietan naamalle. Tämän jälkeen maailma on hiljainen. Luola värähtelee ja sen katosta tippuu kiviä, mutta mitään ei kuulu. Laughin osat lentävät erisuuntiin niin hitaasti. Tuntuu kun tuo näky kestäisi ikuisuuden. Lohikäärme sukeltaa maan sisään ja Rieta hyppää tämän selästä sivuun. Maa tärisee ja aina vaan suurempia lohkareita tipahtelee maahan. Silti on niin hiljaista. Pää tuntuu painavalta ja kyyneleet nousevat väkisinkin silmiin. Hän oli pilannut kaiken. Tuhonnut tulevaisuuden, tuhonnut tasapainon, tapattanut jälkeläisen, tapattanut Kerrin ja tuonut ystävänsä mukaan kuolemaan. Kaikki ympärillä tapahtuu hitaasti. Aivan kuin unessa, mutta pahassa sellaisessa. Juuri kuten niissä unissa, joissa yrität juosta, mutta et pääse eteenpäin. Hakkaavan sydämen pystyy kuulemaan. Mieli on täynnä ajatuksia ja ne kaikki tulevat päälle samaan aikaan. Katse on pitkällä kaukaisuudessa, mahdollisessa tuhossa. Kurkkua kuristaa, vaatteet tuntuvat ahdistavilta. Hän oli tuhonnut kaiken.
Eliana seisoo vain metrien päässä kivipilarin takana. Hänen äänensä kantautuu hiljaisuuden läpi. Rieta nostaa hiljaa katseensa Laughin runnellusta yläruumiista kohti ääntä.
”Me… tehty kaikki… Kerr”
Rieta tuijottaa Elianaa ymmärtämättä mitään.
”…tarvitaan kaikkia tai… luovuttaa.”
Niin, miksi jatkaa, kun kaikki on mennyttä?
”Oletko sinä luovuttaja?!”
Oliko Rieta luovuttaja? Olisiko hän tässä, jos hän olisi vain nostanut kätensä pystyyn ensimmäisten hankaluuksien tullessa eteen ja antanut muiden lannistaa? Ei, hän ei olisi tässä. Se vaikeampi elämä oli muokannut hänestä sellaisen, kun hän nyt oli. Niin hyvässä kuin pahassa. Kerr ei ollut antanut hänen koskaan luovuttaa. Luovuttaminen on heikoille. Me olimme vielä elossa, melkein kaikki. Joten ei, hän ei ollut luovuttaja. He tekisivät sen yhdessä, vaikka se veisi heidän henkensä.

Lumeen sekoittunut pöly laskeutuu hiljalleen maahan. He tekivät sen. He todellakin kukistivat lohikäärmeen. Rietan katsoessa ympärilleen, hän ei kuitenkaan näe Noamia missään. Ainoa paikka, missä hän voisi olla, on luhistunut maan tasalle.
”Noam?”

Report Date

03 May 2024