No. 41 Kuolleista henkiin heränneet

General Summary

Temppeli oli nyt turvassa. Ainakin toistaiseksi. Lähestulkoon kaikki täällä oli oblexin vallan alla. Jos olisimme pyytäneet apua Reediltä tai Caiolta, olisimme joutuneet taistelemaan heitä vastaan. Salillinen palvojia meidän kimpussamme ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Morwen istuu nyt sellissä kahlittuna Noamin sukka suussaan. Vartijat meinasivat ottaa sen pois, mutta jättivät sen paikalleen huomautettuani, että taikoihin riittää pelkkä lausuttu loitsukin. Ylipapitar on kunnossa ja kaikki vapaita hallinnasta. Mutta he ovat heikkoja. Minä ja Thia jäimme temppeliin auttamaan heikoimpia, miten vain pystyimme. Eliana ja Noam palasivat talolle. Heistä ei olisi hyötyä täällä tämän kaiken jälkeen. Parempi, että he lepäävät. En voisi pyytää heiltä enempää, kuten en Thialtakaan, mutta hän haluaa auttaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, minulla on turvallinen olo täällä. Uhka ei varmasti olisi vieläkään täysin poissa, mutta nyt voin taas hengittää, aivan kuten muutkin täällä ja siitä on kiitos minun ystävilleni. Jopa Noamille ja hänen kirotulle korttipakalleen. Minä en tosin suostu vetämään sieltä yhtäkään korttia, vaikka henkeni olisi siitä kiinni.
Thia lukee tyytyväisenä kirjoja temppelin kirjastossa. Meillä täällä on valitettavan huono valikoima eläinaiheisista kirjoista, mutta ehkä kattaus pitää hänet jonkin aikaa tyytyväisenä. Nyt kun kaikki on rauhoittunut, voisin käyttää tätä. Sinne menivät minun kultani, mutta maksoin sen summan mieluusti, jos tämä pieni peili vain toimii. Muuten käyn työntämässä tämän takaisin Thalorionin pe… nenään ja vaadin rahani takaisin.
Rieta keskittyy peiliin ja pyytää tätä näyttämään hänelle Kerrin. Siinä samassa hänen silmänsä muuttuvat mustiksi ja hänen käsistään nousee mustaa harsomaista usvaa. Peili hänen edessään tuntuu suurentuvan ja pian hänen edessään avautuvat öiset lumisateiset Duskrose vuoret. Paksut talvivaatteet päällänsä, matkaa kaksi väsynyttä kulkijaa määrätietoisesti eteenpäin. Hetken taivallettuaan heidän ohitsensa liitää suuri varjo ja nämä kaksi syöksyvät piiloon. Näyttää kuin taivas salamoisi ja pian heidän lähellensä ilmestyy jotain suurta. Mies työntää tieflingin pois maata pitkin kulkevan salaman edestä ja huutaa tälle jotain. Sen jälkeen kuva katoaa ja Rieta istuu hetken aikaa tuijottaen peiliä, pystymättä liikkumaan. Kerr ja Laugh olivat elossa. Vaan kuinka kauan?
Kuinka minun pitäisi saada unta kaiken tämän tiedon jälkeen? Mielsi ja Thia yrittivät auttaa minua löytämään kirjoista oikeaa paikkaa, mutta turhaan. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Kaiken tämän ajan jälkeen, kun olen jo surrut ja saanut taas toivoa, olen vaarassa menettää oppi-isäni uudelleen. He saattavat olla jo kuolleita, kun minä vain makaan täällä tekemättä mitään. Niin käy kuin käy, mutta ei helvetti! Miten minä voisin antaa tällaisen käydä, jos pystyisin vaan mitenkään estämään sen. Mutta minä en pysty tekemään mitään. Naamanikin on vielä niin turvoksissa tämänpäiväisen jälkeen, että hyvä, että edes näen eteeni. Minä haluan auttaa heitä, mutta en voi. Voin vain rukoilla, että selviävät, kunnes pääsen heidän luoksensa.
Että sillä tavalla. Yksi yö kahdestaan talolla ja sen jälkeen voidaan tulla vittuilemaan ylipapittarelle? Mikä helvetti näitä kahta vaivaa?! Ylipapitar lupasi, että hän puhuu kuninkaalle tilanteesta ja auttaa puhdistamaan heidän nimensä lopullisesti. Mutta koska se ei tapahdu heti tällä punaisella sekunnilla niin aletaan kiukutella kuin joku helvetin pahainen kakara! Missä helvetin välissä Elianaa on alkanut kiinnostamaan mitä muut ihmiset hänestä puhuvat ja varsinkin joku saatanan ylimystö? He ovat vapaalla jalalla ja todettu syyttömiksi. Heillä ei tietääkseni ole hengenhätää, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Temppelissä vapauduttiin vasta eilen vuosia kestäneestä mielenhallinasta, joten pitäisikö ylipapittaren lähteä nyt heti juoksujalkaa linnaan, kun tässä on temppelin asiat päin vittua tällä hetkellä?! Vitun vitun vittu etten jaksa käsittää! Se ei ollut Rea Dai San, joka syytti teitä vaan oblex ja shadar-kait!
Vihani on laantunut. Kirjasto tekee sen. Kun saan uppoutua kirjoihin, unohdan kaiken muun ja keskityn vain käsilläni olevaan asiaan. Tiedonhakuun ja muistiinpanoihin. Olen lukenut aiemminkin näistä olennoista tai pikemminkin henkilöistä. Sen oli pakko olla sininen lohikäärme. Mitä hiekkadyynien asukki tekee lumihuippuisilla vuorilla, sitä en tiedä, mutta nyt ainakin minulla on arvokasta tietoa näistä lohikäärmeistä. Toivon vain, etten joutuisi kohtaamaan sellaista. Onko tämä sama yksilö, kun mistä Thalorion kertoi meille? Yksilö, joka on piinannut Hopealaaksoa? Vaikka kuinka koitan keskittyä tähän asiaan, mieleni palaa silti temppelin pihamaalle. Tuli sanottua aika pahasti. Niin kuin en arvostaisi kaikkea sitä, mitä he ovat eteeni tehneet ja mitä he ovat sen takia joutuneet kokemaan. Päinvastoin. Minä arvostan sitä todella paljon, enemmän kuin he uskovatkaan. Ehkä olisi pitänyt ennemmin kysyä Elianalta mikä häntä vaivaa ja miksi tämä asia on niin tärkeä hänelle? Mutta minä en kysynyt. Sen sijaan minä satutin. Vittu, että minä vedän hyvin.
Neljä henkilöä katsoo intensiivisesti Thian peiliin. Vanhempi mies lohduttaa tiefling naista. Tämä on suurin piirtein Rietan ikäinen. Sähköiset kalterit ritisevät hiljaa taustalla. Kaltereiden toisella puolella, koristelluissa vaatteissa seisova shadar-kai käskee henkilöä nimeltä Thoranax hankkiutumaan eroon ylimääräisestä painolastista. Kalterit katoavat ja yliprameaan kaapuun pukeutunut mies alkaa muuttaa muotoaan. Vain hetki ja vangit tuijottavat sinistä lohikäärmettä silmiin.
”Menemmekö me?” Rieta ei ehdi vastata, kun Noam taikoo portaalin, joka vie heidät suoraan peilin tapahtumien luokse. Lohikäärme hymyilee ilkeästi tyhjästä saapuvalle ryhmälle ja sanoo: ”Lisää syötävää.”

Report Date

03 May 2024