No. 36 Feywilds
General Summary
Me tarvitsimme sen kiven. Minä tiedän sen. Mutta se oli minun lahjani hänelle. Se oli viimeinen kerta, kun hän sai minulta mitään. Minä suorastaan vihaan tuota drowta. Kroonia näytti kiinnostavan se onnenkivi erityisen paljon ja se oli fiksu vaihtokauppa. Mutta se sattuu. Me olemme päässeet yllättävän helpolla tänne asti niiden luolassa tapahtuneiden ongelmien jälkeen. Tämä kuitenkin tuntuu kaikista pahimmalta mitä olemme nyt kokeneet. Pääsimme virvatulien ohi ja todennäköisesti väistimme ihmissudet, jos Dazionin kertomat pitää paikkansa. Tuon Noamin käsissään pitelemän kiven avulla he pääsisivät pois täältä. Nyt sen ympärille vain pitäisi rakentaa kompassi. Hmm, kukakohan sen voisi tehdä?
”Rieta, voisitko sinä auttaa?”
Sävy on anova. Hän tietää, että minä olen tällä hetkellä ainut, joka voi rakentaa faerie gate kompassin. Astelen aivan hänen eteensä tuijottaen häntä silmiin ja otan kiven sanomatta sanaakaan. Haluan keskittyä tähän rauhassa ja kävelen hieman sivummalle. Elianan närkästyneen sarkastinen huuto siitä, kuinka ehdottomasti kannattaisi kävellä syvemmäs metsään saa vereni kiehumaan. Halusin vain hieman kauemmaksi teistä, mutta totta, syvemmällä metsässä olisi kaikki paljon paremmin, ja sen myös teen ilmaisten tämän huutaen takaisin Elianalle. Minä haluan nyt olla yksin!
Kuljettuani hetken aikaa saavun kauniiseen kirkkaanvihreään ikimetsään. Kiipeän suuren kaatuneen puun rungon päälle, istun alas ja hengitän. Etsi sisäinen rauha. Kiehun niin herkästi yli ja monet asiat menevät vieläkin ihoni alle. Luulisi elämän jo kasvattaneen minusta paksunahkaisemman. Kaikki asiat olivat levällään. Eliana vihaa minua, koska minä en pidä Noamista, temppelillä asiat ovat huonosti eikä sielut pääsee lepäämään, joku selvittelee kuningattaren jälkeläisiä ja Kerr on jossain mutta missä? Meillä on vain neljä päivää jäljellä Surumessuun, jonka aikana voisimme selvittää edes osan asioista, mutta ei ole varmaa pääsemmekö takaisin edes tämän vuoden puolella saatikka kuuden tai kymmenen.
Hengitä. Rauhoitu.
Tämä paikka on upea ja täällä on niin rauhallista. Muut ovat turvassa nuotion luona. Voisin hyvin käyttää täällä enemmänkin aikaa. Dazionilla ja Kroonilla olisi varmasti paljon kerrottavaa heille, eivätkä he huomaisi ajan kulumista. Edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta.
Sisään ja ulos. Yhtä tämän kaiken kanssa.
No niin, mikä sinä oikein oletkaan? Pieni kiiltävä kivi. Magneettinen? Ehkäpä, mutta ei tavallisella tavalla. Maaginen? Ehdottomasti. Hmm, tässä paikassa tahtoo ottaa tuon suunnan. Jotain kannattelemaan, mutta ei liian painavaa. Hieman tukevampi kehys. Hetkinen, onko tuo, Noam.. Ja hengitä, muista se sisäinen rauha ja autuus. Tämä paikka on kaunis on kaunis todella kaunis.
Minä tiedän mitä tarvitsen, mutta täällä en tiedä mitä ne ovat. Teen listan Noamille ja keräämme tarvikkeet yhdessä. Kuin ihmeen kaupalla en kurista tuota miestä ja kompassikin valmistuu kuin itsestään. Kävelemme takaisin, kun Eliana viestittää Noamille hagin olevan paikalla. Kuinka tämä paska voi aina osua meidän tuulimyllyymme? Kuinka?! Kiroan tätä helvetin tilannetta ja sitä kuinka saamattomia Cleamondin vartijat ovat. Suurimmalta osalta harmia olisi vältytty jo kuusi vuotta sitten, jos se helvetin vartija vain olisi kuunnellut minua, mutta ei! Miksi kukaan nyt tieflingiä kuuntelisi?! No kuulkaapa, siinä teille oikein makoisa tilanne ja vähemmän asukkaita, kun kaikki on perkele syöty! Ja taas kerran se olemme me, jotka lähetetään hakemaan jotain helvetin mahdollisia false hydran munia jostain Feywildsista, jossa kärpäsen toukan katse voi tappaa ja virvatulet kuiskuttelevat korvaan! Ja tämä vitun hag! Vetäköön käteensä koko ämmä saatana ja jättäköön meidät rauhaan!
Noam sulkee suuni kädellään ja siinä vaiheessa olen jo valmis tappamaan hänet. Hänen mukaansa minun pitäisi kutsua tätä meidän hagia ja mahdollisesti pääsisimme hänen luokseen. Helvetin huono idea, jos minulta kysytään, mutta mikäs siinä. Mikä voisi mennä enää pahemmin pieleen?!
”Oi hag, hag, missä olet? Olemme täällä näin ja tahdomme tulla tykösi. Hag! Kuuletko sinä?! Täällä ollaan! Tule ja hae meidät!”
Raivoamiseni aikana yltyneet tuulenpuuskat katoavat ja maisemakin tuntuu muuttuvan. lehvästöissä lentelee turkoosin värisiä yökiitäjiä ja massiivisen kannon luota astelee meidän luokse pieni täti. Täti tervehtii meitä ja varsinkin Noamia erittäin iloisesti. He tuntevat toisensa?
”Hei täti.”
???
”Sinun tätisi on hag?!”
”Rieta, voisitko sinä auttaa?”
Sävy on anova. Hän tietää, että minä olen tällä hetkellä ainut, joka voi rakentaa faerie gate kompassin. Astelen aivan hänen eteensä tuijottaen häntä silmiin ja otan kiven sanomatta sanaakaan. Haluan keskittyä tähän rauhassa ja kävelen hieman sivummalle. Elianan närkästyneen sarkastinen huuto siitä, kuinka ehdottomasti kannattaisi kävellä syvemmäs metsään saa vereni kiehumaan. Halusin vain hieman kauemmaksi teistä, mutta totta, syvemmällä metsässä olisi kaikki paljon paremmin, ja sen myös teen ilmaisten tämän huutaen takaisin Elianalle. Minä haluan nyt olla yksin!
Kuljettuani hetken aikaa saavun kauniiseen kirkkaanvihreään ikimetsään. Kiipeän suuren kaatuneen puun rungon päälle, istun alas ja hengitän. Etsi sisäinen rauha. Kiehun niin herkästi yli ja monet asiat menevät vieläkin ihoni alle. Luulisi elämän jo kasvattaneen minusta paksunahkaisemman. Kaikki asiat olivat levällään. Eliana vihaa minua, koska minä en pidä Noamista, temppelillä asiat ovat huonosti eikä sielut pääsee lepäämään, joku selvittelee kuningattaren jälkeläisiä ja Kerr on jossain mutta missä? Meillä on vain neljä päivää jäljellä Surumessuun, jonka aikana voisimme selvittää edes osan asioista, mutta ei ole varmaa pääsemmekö takaisin edes tämän vuoden puolella saatikka kuuden tai kymmenen.
Hengitä. Rauhoitu.
Tämä paikka on upea ja täällä on niin rauhallista. Muut ovat turvassa nuotion luona. Voisin hyvin käyttää täällä enemmänkin aikaa. Dazionilla ja Kroonilla olisi varmasti paljon kerrottavaa heille, eivätkä he huomaisi ajan kulumista. Edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta.
Sisään ja ulos. Yhtä tämän kaiken kanssa.
No niin, mikä sinä oikein oletkaan? Pieni kiiltävä kivi. Magneettinen? Ehkäpä, mutta ei tavallisella tavalla. Maaginen? Ehdottomasti. Hmm, tässä paikassa tahtoo ottaa tuon suunnan. Jotain kannattelemaan, mutta ei liian painavaa. Hieman tukevampi kehys. Hetkinen, onko tuo, Noam.. Ja hengitä, muista se sisäinen rauha ja autuus. Tämä paikka on kaunis on kaunis todella kaunis.
Minä tiedän mitä tarvitsen, mutta täällä en tiedä mitä ne ovat. Teen listan Noamille ja keräämme tarvikkeet yhdessä. Kuin ihmeen kaupalla en kurista tuota miestä ja kompassikin valmistuu kuin itsestään. Kävelemme takaisin, kun Eliana viestittää Noamille hagin olevan paikalla. Kuinka tämä paska voi aina osua meidän tuulimyllyymme? Kuinka?! Kiroan tätä helvetin tilannetta ja sitä kuinka saamattomia Cleamondin vartijat ovat. Suurimmalta osalta harmia olisi vältytty jo kuusi vuotta sitten, jos se helvetin vartija vain olisi kuunnellut minua, mutta ei! Miksi kukaan nyt tieflingiä kuuntelisi?! No kuulkaapa, siinä teille oikein makoisa tilanne ja vähemmän asukkaita, kun kaikki on perkele syöty! Ja taas kerran se olemme me, jotka lähetetään hakemaan jotain helvetin mahdollisia false hydran munia jostain Feywildsista, jossa kärpäsen toukan katse voi tappaa ja virvatulet kuiskuttelevat korvaan! Ja tämä vitun hag! Vetäköön käteensä koko ämmä saatana ja jättäköön meidät rauhaan!
Noam sulkee suuni kädellään ja siinä vaiheessa olen jo valmis tappamaan hänet. Hänen mukaansa minun pitäisi kutsua tätä meidän hagia ja mahdollisesti pääsisimme hänen luokseen. Helvetin huono idea, jos minulta kysytään, mutta mikäs siinä. Mikä voisi mennä enää pahemmin pieleen?!
”Oi hag, hag, missä olet? Olemme täällä näin ja tahdomme tulla tykösi. Hag! Kuuletko sinä?! Täällä ollaan! Tule ja hae meidät!”
Raivoamiseni aikana yltyneet tuulenpuuskat katoavat ja maisemakin tuntuu muuttuvan. lehvästöissä lentelee turkoosin värisiä yökiitäjiä ja massiivisen kannon luota astelee meidän luokse pieni täti. Täti tervehtii meitä ja varsinkin Noamia erittäin iloisesti. He tuntevat toisensa?
”Hei täti.”
???
”Sinun tätisi on hag?!”
Report Date
31 May 2025
Comments