No. 35 Lohikäärmekilpikonna ja taikaharppu
General Summary
Olimme seuranneet munavarkaiden jälkiä pidemmän aikaa, mutta matkantekomme loppui seinään. Tällä tarkoitan aivan konkreettista seinää. Jäljet johtivat seinän sisään, mutta emme tienneet miten päästä läpi. Siinä vaiheessa, kun seinä alkoi haista mädiltä kanamunilta, tajusimme tuijottavamme jonkin olennon takapuolta. Tukitun aukon toiselta puolelta kuului pehmeää soitantaa. Olento liikahti hieman ja Noam pääsi taikomaan hiljaisuuden soittimen ympärille. Meidän olisi ehkä kuitenkin pitänyt antaa sen soida ja olla savet korvissa, sillä kun soitanta loppui, tuo olento heräsi. Voin kertoa, että meitä vastapäätä seisoi hyvin unenpöppöröinen ja vihainen lohikäärmekilpikonna. Onneksi täällä ei ollut vettä. Muuten olisimme olleet kusessa. Paitsi, että Thian rauhoitteluyrityksistä huolimatta, peto karjua ja äkkiä jostain ylhäältä alkoi valua vettä luolaan. Valuminen on kyllä vähättelyä. Sitä tuli vesiputouksen lailla ja luola alkoi täyttyä huimaa vauhtia. Juoksin seinää pitkin niin pitkälle ylös, kunnes näin seinämässä sileän ja karkean rajan. Vesi luultavammin yltäisi vain siihen asti, missä oli sileää.
Thia muuttui kotkaksi ja otti Noamin kantoonsa. He ilmeisesti tavoittelivat luolan keskellä vesiputouksen alle jäänyttä leijuvaa soitinta. Eliana oli kuitenkin vielä alhaalla. Koitin saada hänen huomionsa ja hän hiippailikin onnistuneesti luokseni, sillä pedon katse oli tiukasti liimautunut lentävään kotkaan. Sidoin köyden seinämään ja viitoin Elianaa kiipeämään luokseni. Katsoin avuttomana, kun Elianan liukkaat kengät luisuivat kallion seinämässä useammin kuin kerran ja lopulta tämä pienoislohikäärme huomasi Elianan. Tätä jatkui alle minuutin, mutta se tuntui tunneilta. Kiitos Thian, lensimme luolan katossa olevan reiän kautta ulos turvaan. Saimme nauttia vielä jonkin aikaa hiljaisuudesta, sillä Noam pähkäili, miten hänen uusi soittimensa toimii. Lopulta hän näytti meille vihreää valoa ja saimme alkaa kaapimaan savia pois korvistamme.
Thia oli jo aikaisemmin lentänyt näiden todella suurten puiden ylle katsomaan missä olimme. Hänen mukaansa olemme saarella, joka liikkuu. Jota ympäröi muita saaria, jotka myöskin liikkuvat. Saarilla olevat puut näyttävät myös liikkuvan. Kaikki liikkuu ja kaikki tuntuu olevan myös tolkuttoman suurta. Hienoa. Montakohan vuotta me tällä kertaa menettäisimme?
Thia muuttui kotkaksi ja otti Noamin kantoonsa. He ilmeisesti tavoittelivat luolan keskellä vesiputouksen alle jäänyttä leijuvaa soitinta. Eliana oli kuitenkin vielä alhaalla. Koitin saada hänen huomionsa ja hän hiippailikin onnistuneesti luokseni, sillä pedon katse oli tiukasti liimautunut lentävään kotkaan. Sidoin köyden seinämään ja viitoin Elianaa kiipeämään luokseni. Katsoin avuttomana, kun Elianan liukkaat kengät luisuivat kallion seinämässä useammin kuin kerran ja lopulta tämä pienoislohikäärme huomasi Elianan. Tätä jatkui alle minuutin, mutta se tuntui tunneilta. Kiitos Thian, lensimme luolan katossa olevan reiän kautta ulos turvaan. Saimme nauttia vielä jonkin aikaa hiljaisuudesta, sillä Noam pähkäili, miten hänen uusi soittimensa toimii. Lopulta hän näytti meille vihreää valoa ja saimme alkaa kaapimaan savia pois korvistamme.
Thia oli jo aikaisemmin lentänyt näiden todella suurten puiden ylle katsomaan missä olimme. Hänen mukaansa olemme saarella, joka liikkuu. Jota ympäröi muita saaria, jotka myöskin liikkuvat. Saarilla olevat puut näyttävät myös liikkuvan. Kaikki liikkuu ja kaikki tuntuu olevan myös tolkuttoman suurta. Hienoa. Montakohan vuotta me tällä kertaa menettäisimme?
Report Date
31 May 2025
Comments