No. 34 Olento kapselissa
General Summary
Päätimme tänään käydä vilkaisemassa false hydran pesää ja sen mahdollisesti munimia munia. Niillekin olisi kaiketi hyvä tehdä jotain ennen, kun kaupungissa olisi taas kaaos päällä. Kukaan ei toisaalta muistaisi sitä kaaosta, mutta minä en aio enää taistella ensimmäistäkään laulavaa paskiaista vastaan saatikka satoja sellaisia vastaan. Vartijoista on ollut yhtä paljon hyötyä kuin tähänkin asti eli ei mitään. Tässä on mennyt jo useita päiviä eikä kukaan heistä ole voinut käydä tarkastamassa tilannetta. Meidänkö pitäisi hoitaa kaikki kaupungin asiat? Miksi täällä edes on vartijoita?
Kolo on mustan liman peitossa ja haisee kuolemalta. Ilmasto täällä on hyvin kosteaa ja mahdollisesti happopitoista. Tätä ilmaa ei kannattaisi hengittää ilman suojaa, mutta hiha on paras apu tähän hätään. False hydra on tehnyt tunnelinsa tämän hapon avulla. Thia osaa paikantaa muutaman ulostuloaukon kohdan. Yksi niistä on muurien ulkopuolella sijainneen telttakylän paikkeilla. Lähellä sitä taloa, jonka lähettyviltä löysimme ensimmäisen kerran tuota mustaa mönjää.
Jonkin aikaa kuljettuamme kohtaamme pienoisen esteen. Tunneli jatkuu viistoon alamäkeen ja tämä on täynnä mustaa nestettä. Haluaisin ajatella, että se on vettä, mutta pahoin pelkään, että se on jotain aivan muuta. Hetken aikaa toisiamme katseltuamme ilmoitan meneväni edeltä ja katsovani pääseekö sieltä eteenpäin. Toivon mielessäni, että reitti loppuisi siihen ja mitään munia ei ole, jonka jälkeen taputamme toisiamme selkään, hymähtelemme hyvästä työsuorituksesta ja palaamme takaisin kotiin. Pahoin kuitenkin pelkään, että asian laita ei ole näin. Hydra tuskin on tullut mistään portaalista tähän, vaan matka jatkuisi vieläkin pidemmälle.
Kaiken varalta sidomme köyden ympärilleni ja lähden matkaan. Tämä ”vesi” ei ole niin juoksevaa, kun haluaisin sen olevan. Ja tämä lemu! Voi helvetin perse mihin sotkuun onnistun itseni aina saamaan! Nyt sitten näyttääkin siltä, että köysi loppuu kesken ja minun pitäisi sukeltaa, että pääsisin eteenpäin. Voi vittu.
Pääsen ilman ongelmia toiselle puolelle, mutta nyt vasta tajuan ongelman suunnitelmassamme. Millä helvetillä minä viestitän toiselle puolelle, että he voivat tulla. Ja miten kerron heille, että niitä seinillä olevia toukkia on vedessäkin ja ne että NEPUREVATJAMINULLAONSELLAINEN KIINNIKÄDESSÄKUOLEVITUNPASKATOUKKAEIHELVETINVITTUMINÄVIHAANTÄTÄPAIKKAA!!!!!
Hetken vaateita kuivateltuani huomaan muut vedessä. Ensin Eliana nousee pinnalle, mutta Thiaa ja Noamia ei näy missään. Veden pinta alkaa väreillä kauempana ja huolestuneisuuteni kasvaa. Nuo ovat niitä toukkia. Ja niitä on aivan helvetisti. Vihdoinkin Noam kohoaa vedestä, mutta hän näyttää oudolta. Hetken väänneltyään hän työntää sormensa kyljessään olevaan haavaumaan ja tekee tulitaian sisäänsä. Niin, jokainen tyylillään. Erotamme vihdoin Thian, joka on lähtenyt uimaan väärään suuntaan. Huudamme häntä tulemaan ääntä kohden ja erittäin äkkiä. Juuri hänen päästessään kuivalle maalle, isot massat toukkia hyökkäävät kimppuumme. Onneksi kaikki on nopeasti ohi, mutta en voi kuitenkaan jäädä kuin miettimään: osuiko Noam minuun tahallaan?
Kuljettuamme jonkin aikaa, maasto muuttuu luonnollisemmaksi. Täältäkö false hydra tuli? Ilma muuttuu kuivemmaksi ja värikkäämmäksi. Luolan katossa välkehtii sinisiä ja vihreitä valoja, kiiltomatoja. Kaikkialla on hohtavia sieniä ja maastossa useita sinisen ja violetin sävyjä. Olimmeko me päätyneet Feywild:iin? Tämä oli siis Noamin kotiseutua. Hänen selkäänsä tarttui kymmeniä yökiitäjiä. Erilaisempia kuin Cleamondissa. Värikkäämpiä. Paikka selvästi tunnistaa kaltaisensa.
Hyvät uutiset: löysimme munat! Huonot uutiset: emme olleet paikalla ensimmäisinä. Paikka, jossa munat sijaitsevat on aukea luola ja sen pohjalla hääräilevät vähemmän iloisesti pari punanuttua, vähintään puoli tusinaa darklingeja ja kaksi elderiä. Munia näyttäisi olevan kiinni luolan seinämissä vielä noin seitsemäntoista kappaletta, mutta osa on ehditty viedä pois. Mikä minua huolestuttaa kaikista eniten, on luolan keskellä oleva noin kolmimetrinen muna, jonka sisällä liikkuu jokin. Ja nämä menninkäiset ovat irrottamassa sitä. Pohtikaamme asiaa hetken ja toimitaan vasta sitten.
Noam on muuttanut itsensä elderiksi ja hän keskustelee ison munan luona muiden eldereiden kanssa. Luolaa vastapäätä olevan tunnelin aukossa näkyy liikettä. Onko tuo, voi helvetti, ei se voi olla! Korred! Noamin on tultava pois tuolta ja aika helvetin vikkelään. Fey heilauttaa pitkää punottua tukkaansa kohti isoa munaa ja irrottaa sen kiinnittimistään yhdellä nykäisyllä. Samassa hetkessä Noamin valepuku katoaa. Ja taas mennään.
Taistelu on ohi ja muutun takaisin omaksi itsekseni. Helvetin elementaali fey. Tanssittaa nyt suurta liskoa sillä tavalla! Huomaan olevani vastatusten suuren munan kanssa ja olento sen sisällä katsoo suoraan minuun. Minä en halua olla tässä vieressä, jos se pääsee ulos tuolta, joten juoksen vastakkaiseen suuntaan ylös tasanteelle. Sieltä näen myös Thian, Elianan ja maassa makaavan Noamin. Thia häärii tämän ympärillä ja hänen parantava valonsa loistaa Noamin kehossa. Näin kun hän kaatui. Tusina darklingeja kävi hänen kimppuunsa. Eliana on huolissaan ja vain Elianan vuoksi toivon, että tuo pillipiipari nousee vielä jaloilleen, jonka hän näyttää onneksi tekevänkin.
Kun kaikki tuntuu olevan ohi, liiankin tutunkuuloinen valaanlaulu täyttää luolan. Se saa ihokarvani nousemaan pystyyn. Ääni tulee munasta, joka on hajoamassa palasiksi, kiitos kaiken taistelun. Juoksemme kaikki kohti uloskäyntiä, mutta voimmeko me jättää tuota olentoa tänne? Jos tekisimme niin, olisiko tämä seuraava olento, joka rellestäisi Cleamondissa? Olento pääsee lopulta vapaaksi ja jää hämmennyksissään kiemurtelemaan maahan. Saisiko siihen yhteyden? Minun on pakko koittaa. Puhun olennolle deep speachia ja tämä vastaa minulle! Sillä on nälkä, erittäin kova nälkä. Me olemme jo valmiiksi väsyneitä. Meistä ei olisi seuraavaan erään. Puhun olennolle lisää. Kysyn hänen tarkoituksestaan. Konsepti on aluksi tälle vastasyntyneelle vaikea, mutta hetken kuluttua tämä vastaa minulle: syödä, syödä kaikki. Ajatus on hullu, mutta sitä on yritettävä. Käännän Noamin ehdottaman ratkaisun olennolle ja yritämme olla kaikki mahdollisimman vakuuttavia.
”Sinun tarkoituksesi on syödä itsesi.”
Tunne, joka välittyy olennon silmistä, on sekoitus hämmennystä ja kauhua. Kuitenkin lopulta tämä alkaa syödä itseään. Näky, joka ei tule koskaan katoamaan verkkokalvoiltani. Kohta on taas hiljaista. Olemme pitkän aikaa hiljaa ja lepäämme. Ennen lähtöämme, tuhoamme kaikki jäljelle jääneet munat. Ne, jotka vietiin pois, no, ei muuta kuin perään vaan.
Kolo on mustan liman peitossa ja haisee kuolemalta. Ilmasto täällä on hyvin kosteaa ja mahdollisesti happopitoista. Tätä ilmaa ei kannattaisi hengittää ilman suojaa, mutta hiha on paras apu tähän hätään. False hydra on tehnyt tunnelinsa tämän hapon avulla. Thia osaa paikantaa muutaman ulostuloaukon kohdan. Yksi niistä on muurien ulkopuolella sijainneen telttakylän paikkeilla. Lähellä sitä taloa, jonka lähettyviltä löysimme ensimmäisen kerran tuota mustaa mönjää.
Jonkin aikaa kuljettuamme kohtaamme pienoisen esteen. Tunneli jatkuu viistoon alamäkeen ja tämä on täynnä mustaa nestettä. Haluaisin ajatella, että se on vettä, mutta pahoin pelkään, että se on jotain aivan muuta. Hetken aikaa toisiamme katseltuamme ilmoitan meneväni edeltä ja katsovani pääseekö sieltä eteenpäin. Toivon mielessäni, että reitti loppuisi siihen ja mitään munia ei ole, jonka jälkeen taputamme toisiamme selkään, hymähtelemme hyvästä työsuorituksesta ja palaamme takaisin kotiin. Pahoin kuitenkin pelkään, että asian laita ei ole näin. Hydra tuskin on tullut mistään portaalista tähän, vaan matka jatkuisi vieläkin pidemmälle.
Kaiken varalta sidomme köyden ympärilleni ja lähden matkaan. Tämä ”vesi” ei ole niin juoksevaa, kun haluaisin sen olevan. Ja tämä lemu! Voi helvetin perse mihin sotkuun onnistun itseni aina saamaan! Nyt sitten näyttääkin siltä, että köysi loppuu kesken ja minun pitäisi sukeltaa, että pääsisin eteenpäin. Voi vittu.
Pääsen ilman ongelmia toiselle puolelle, mutta nyt vasta tajuan ongelman suunnitelmassamme. Millä helvetillä minä viestitän toiselle puolelle, että he voivat tulla. Ja miten kerron heille, että niitä seinillä olevia toukkia on vedessäkin ja ne että NEPUREVATJAMINULLAONSELLAINEN KIINNIKÄDESSÄKUOLEVITUNPASKATOUKKAEIHELVETINVITTUMINÄVIHAANTÄTÄPAIKKAA!!!!!
Hetken vaateita kuivateltuani huomaan muut vedessä. Ensin Eliana nousee pinnalle, mutta Thiaa ja Noamia ei näy missään. Veden pinta alkaa väreillä kauempana ja huolestuneisuuteni kasvaa. Nuo ovat niitä toukkia. Ja niitä on aivan helvetisti. Vihdoinkin Noam kohoaa vedestä, mutta hän näyttää oudolta. Hetken väänneltyään hän työntää sormensa kyljessään olevaan haavaumaan ja tekee tulitaian sisäänsä. Niin, jokainen tyylillään. Erotamme vihdoin Thian, joka on lähtenyt uimaan väärään suuntaan. Huudamme häntä tulemaan ääntä kohden ja erittäin äkkiä. Juuri hänen päästessään kuivalle maalle, isot massat toukkia hyökkäävät kimppuumme. Onneksi kaikki on nopeasti ohi, mutta en voi kuitenkaan jäädä kuin miettimään: osuiko Noam minuun tahallaan?
Kuljettuamme jonkin aikaa, maasto muuttuu luonnollisemmaksi. Täältäkö false hydra tuli? Ilma muuttuu kuivemmaksi ja värikkäämmäksi. Luolan katossa välkehtii sinisiä ja vihreitä valoja, kiiltomatoja. Kaikkialla on hohtavia sieniä ja maastossa useita sinisen ja violetin sävyjä. Olimmeko me päätyneet Feywild:iin? Tämä oli siis Noamin kotiseutua. Hänen selkäänsä tarttui kymmeniä yökiitäjiä. Erilaisempia kuin Cleamondissa. Värikkäämpiä. Paikka selvästi tunnistaa kaltaisensa.
Hyvät uutiset: löysimme munat! Huonot uutiset: emme olleet paikalla ensimmäisinä. Paikka, jossa munat sijaitsevat on aukea luola ja sen pohjalla hääräilevät vähemmän iloisesti pari punanuttua, vähintään puoli tusinaa darklingeja ja kaksi elderiä. Munia näyttäisi olevan kiinni luolan seinämissä vielä noin seitsemäntoista kappaletta, mutta osa on ehditty viedä pois. Mikä minua huolestuttaa kaikista eniten, on luolan keskellä oleva noin kolmimetrinen muna, jonka sisällä liikkuu jokin. Ja nämä menninkäiset ovat irrottamassa sitä. Pohtikaamme asiaa hetken ja toimitaan vasta sitten.
Noam on muuttanut itsensä elderiksi ja hän keskustelee ison munan luona muiden eldereiden kanssa. Luolaa vastapäätä olevan tunnelin aukossa näkyy liikettä. Onko tuo, voi helvetti, ei se voi olla! Korred! Noamin on tultava pois tuolta ja aika helvetin vikkelään. Fey heilauttaa pitkää punottua tukkaansa kohti isoa munaa ja irrottaa sen kiinnittimistään yhdellä nykäisyllä. Samassa hetkessä Noamin valepuku katoaa. Ja taas mennään.
Taistelu on ohi ja muutun takaisin omaksi itsekseni. Helvetin elementaali fey. Tanssittaa nyt suurta liskoa sillä tavalla! Huomaan olevani vastatusten suuren munan kanssa ja olento sen sisällä katsoo suoraan minuun. Minä en halua olla tässä vieressä, jos se pääsee ulos tuolta, joten juoksen vastakkaiseen suuntaan ylös tasanteelle. Sieltä näen myös Thian, Elianan ja maassa makaavan Noamin. Thia häärii tämän ympärillä ja hänen parantava valonsa loistaa Noamin kehossa. Näin kun hän kaatui. Tusina darklingeja kävi hänen kimppuunsa. Eliana on huolissaan ja vain Elianan vuoksi toivon, että tuo pillipiipari nousee vielä jaloilleen, jonka hän näyttää onneksi tekevänkin.
Kun kaikki tuntuu olevan ohi, liiankin tutunkuuloinen valaanlaulu täyttää luolan. Se saa ihokarvani nousemaan pystyyn. Ääni tulee munasta, joka on hajoamassa palasiksi, kiitos kaiken taistelun. Juoksemme kaikki kohti uloskäyntiä, mutta voimmeko me jättää tuota olentoa tänne? Jos tekisimme niin, olisiko tämä seuraava olento, joka rellestäisi Cleamondissa? Olento pääsee lopulta vapaaksi ja jää hämmennyksissään kiemurtelemaan maahan. Saisiko siihen yhteyden? Minun on pakko koittaa. Puhun olennolle deep speachia ja tämä vastaa minulle! Sillä on nälkä, erittäin kova nälkä. Me olemme jo valmiiksi väsyneitä. Meistä ei olisi seuraavaan erään. Puhun olennolle lisää. Kysyn hänen tarkoituksestaan. Konsepti on aluksi tälle vastasyntyneelle vaikea, mutta hetken kuluttua tämä vastaa minulle: syödä, syödä kaikki. Ajatus on hullu, mutta sitä on yritettävä. Käännän Noamin ehdottaman ratkaisun olennolle ja yritämme olla kaikki mahdollisimman vakuuttavia.
”Sinun tarkoituksesi on syödä itsesi.”
Tunne, joka välittyy olennon silmistä, on sekoitus hämmennystä ja kauhua. Kuitenkin lopulta tämä alkaa syödä itseään. Näky, joka ei tule koskaan katoamaan verkkokalvoiltani. Kohta on taas hiljaista. Olemme pitkän aikaa hiljaa ja lepäämme. Ennen lähtöämme, tuhoamme kaikki jäljelle jääneet munat. Ne, jotka vietiin pois, no, ei muuta kuin perään vaan.
Report Date
31 May 2025
Comments