No. 32 Varjoja yössä
General Summary
Kuinka saamme selville, kuka on haudattu Korppikuningattaren temppelin pihamaalle? Entä miten saada palvojat ja ylipapitar pois temppelistä, jotta voimme tutkia hänen huoneensa? Järjestämällä suurenluokan harhautuksen. Enää tarvitsee vain saada kuningas myöntymään tähän ideaan. Kunnianhimoista? Ehkäpä, mutta tämä vaikuttaisi kaikista turvallisimmalta vaihtoehdolta.
Käyntimme kuninkaallisissa arkistoissa on mahtava! Voisin jäädä tänne tyydyttämään tiedonjanoani hyvinkin pitkäksi aikaa. Ja nuo kirjapallot! Minä haluan tuollaisen! Sitten Noamkaan ei enää voisi varastaa kaikkia kirjoja kirjastostamme. Meidän pitäisi keksiä ryhmällemme uusi nimi. Se oli kuninkaan ”kehotus”. Kieltämättä ”Keltanokat” ei ehkä sovi enää meidän nykyiseen tilanteeseemme. Meidän pitäisi myös päättää uusista sukunimistämme. Uusista? Eihän minulla ole vanhaakaan. Tämä kysymys saa minut pohtimaan entistä enemmän alkuperääni. Muiden mielestä minä olen Korppikuningattaren jälkeläinen, mutta itse en vain millään usko siihen. Eiköhän kaupungissa ole muitakin tieflingejä, joiden silmät ovat punaiset. Itse en tiedä äidistäni mitään, mutta Thia sanoi minun kertoneen hänestä Aurumissa. Että hänellä on violetti iho ja punaiset silmät. Ongelma on siinä, että minä en itse muista tätä. Päätän kuitenkin kysyä tietoa Lady Seraphina Duskmere:ltä samalla kun pyydän selvittämään tietoa suuresta puusta Anramin laidalla, mitä ei tosin enää ole. Ehkä saisin vastauksia pitkään minua askarruttaneisiin kysymyksiin. En kuitenkaan kerro kaikkia tietojani hänelle. Joku on jo tonkinut kiellettyjä arkistoja tämän asian tiimoilta. En halua herättää liikaa mielenkiintoa suuntaani. Niin, se nimiasia, eikö pelkkä Lady Rieta riittäisi heille?
Vierailumme arkkimaagi Thalorionin luona olikin sitten aika tapahtumarikas. Thia halusi korjata tämän ihmeellisen puhuvan metallikapistuksen toisen siiven, ilman tämän metallikapistuksen, joita modroneiksi myös kutsutaan, suostumusta. Siinä sitten painittiinkin rappusissa tovi ennen, kun Thia sai tämän paran paikattua. Sikäli se oli hyvä päätös, koska Spläts (kyllä, se on hänen nimensä) sai uutta vauhtia ja kipuaminen torniin alkoi sujua vauhdikkaammin. Thalorion oli torninsa huipulla meitä vastassa, mutta siirryimmekin portaalilla takaisin alas hänen työhuoneeseensa. Siellä vasta olikin kaikkea mielenkiintoista. Taidankin tulla hänen oppiinsa joksikin aikaa. Saisin vauhtia alkemian opintoihini! Olen myös kiinnostunut näistä pienistä modroneista. Kuinka hauskoja otuksia. Saisinkohan Thalorionilta sellaisen, jos pyytäisin? Modron onnistuu kyllä, kiitos false hydra tiedoistani, mutta kirjastopallo onkin sitten kalliimpi juttu. Ehkä tulevaisuudessa minullakin olisi vielä sellainen. En kuitenkaan halua riskeerata henkiämme sinisen lohikäärmeen tai beholderin vuoksi vain, jotta minä saisin itselleni jotain hauskaa. Elianan silmä onkin sitten mutkikkaampi juttu. Thian pelko osoittautui myös todeksi. Silmän avulla hag näkee meidän tekemisemme. Eliana on kuitenkin määrätietoinen ja haluaa, että Thalorion poistaa silmän. Minua huolestuttaa. Tuo ääneltään värisevä ja hintelä vanha velho ei saa minua vakuutetuksi, että toimenpide olisi turvallinen, mutta päätös on Elianan. Tuoli, jossa Eliana istuu, on myös modron. Tämä kiinnittää hihnat Elianan vartalon ja pään ympärille, jotta tämä ei pääsisi liikkumaan. Hänen päänsä yläpuolelle laskeutuu jonkinlainen mekaaninen laite, jossa on punainen rubiini. Laite käynnistyy ja rubiinin läpi kulkeva säde osuu hagin silmään. Eliana yrittää olla urhea, mutta häneen sattuu. Kaikki tämä näyttää pahalta. Yhtä nopeasti, kun se alkoikin, se myös loppuu. Silmä on poissa, mutta Eliana on menettänyt tajuntansa. Tappoiko tuo hölmö vanhus Elianan?! Onneksemme meillä on Thia mukana. Melkein jo iskin tuolta velholta tajun kanveesiin.
Nyt olisi aikamme käynnistää suunnitelmamme ensimmäinen vaihe. Mahdollisen surumessun järjestäminen Cleamondin asukkaille. Tähän vain tarvitsemme kuninkaan suostumuksen. Pyydämme kuninkaalta audienssia ja yllätykseksemme hän ottaa meidät vastaan. Selitän asiamme hänelle ja hän suostuu tähän. Hän ihmettelee tosin, miksi tuhlaamme hänen aikaansa näihin asioihin, kun hänen palvelijansa voisivat hoitaa nämä asiat, mutta olemme kuulemma viihdyttävää seurattavaa. Mitä vain teidän korkeutenne, jotta saan totuuden esiin. Hän allekirjoittaa määräykset Helmin temppeliin, Korppikuningattaren temppeliin ja Sopusoinnun temppeliin. Surumessu järjestettäisiin viiden päivän päästä. Viemme määräykset ensin Helmin ja Sopusoinnun temppeleihin. Tämän jälkeen lähdemme toimittamaan määräystä Korppikuningattaren temppelille. Ajatus vuorelle nousemisesta hirvittää. Ehkä saamme jätettyä määräyksen yliseremoniamestarille ylipapittaren sijaan.
Ennen kun pääsemme perille, Eliana sanoo näkevänsä silmälapullaan paljon henkiä kulkemassa kohti temppeliä. True sight silmälapussa, haluaisin itsekin nähdä tämän omilla silmilläni, mutta minun tarvitsisi perehtyä ensin sen toimintaan ennen, kun voisin käyttää sitä. Sitä paitsi meillä ei ole aikaa. Mutta tieto niin monista sieluista kulkemassa ilman johdatusta.. Joku ei tee työtänsä. Nämä sielut tuntuvat kerääntyvän Elianan ja minun ympärillemme. Päätän rukoilla Korppikuningattaren ohjausta näille yksin vaeltamaan jätetyille sieluille. Eliana sanoo tämän toimivan ja määrän hitaasti vähenevän.
Paikalle saapuu kuitenkin jotain painostavampaa. Varjoista saapuu tiellemme… varjoja? Ne eivät halua meidän jatkavan matkaamme. Ovatko ne kenties estämässä sielujen pääsyn kuningattaren luokse? Sitä en salli, en minun temppelini mailla. Ensimmäinen varjo kulkee lävitseni ja tunnen voimieni heikkenevän. Mitä nämä tekevät meille?! Sielujen täytyy jatkaa eteenpäin, minä en voi epäonnistua tehtävässäni! Seison enää tahdonvoimalla pystyssä. Osa on jo kukistettu, mutta aivan liian monta on vielä jäljellä. Näen sivusilmälläni Noamin kaatuvan maahan. Ennen kun ehdin iskeä uudestaan, äänet ympäriltäni katoavat, kylmä tuuli kulkee lävitseni ja kaadun kohti maata.
Käyntimme kuninkaallisissa arkistoissa on mahtava! Voisin jäädä tänne tyydyttämään tiedonjanoani hyvinkin pitkäksi aikaa. Ja nuo kirjapallot! Minä haluan tuollaisen! Sitten Noamkaan ei enää voisi varastaa kaikkia kirjoja kirjastostamme. Meidän pitäisi keksiä ryhmällemme uusi nimi. Se oli kuninkaan ”kehotus”. Kieltämättä ”Keltanokat” ei ehkä sovi enää meidän nykyiseen tilanteeseemme. Meidän pitäisi myös päättää uusista sukunimistämme. Uusista? Eihän minulla ole vanhaakaan. Tämä kysymys saa minut pohtimaan entistä enemmän alkuperääni. Muiden mielestä minä olen Korppikuningattaren jälkeläinen, mutta itse en vain millään usko siihen. Eiköhän kaupungissa ole muitakin tieflingejä, joiden silmät ovat punaiset. Itse en tiedä äidistäni mitään, mutta Thia sanoi minun kertoneen hänestä Aurumissa. Että hänellä on violetti iho ja punaiset silmät. Ongelma on siinä, että minä en itse muista tätä. Päätän kuitenkin kysyä tietoa Lady Seraphina Duskmere:ltä samalla kun pyydän selvittämään tietoa suuresta puusta Anramin laidalla, mitä ei tosin enää ole. Ehkä saisin vastauksia pitkään minua askarruttaneisiin kysymyksiin. En kuitenkaan kerro kaikkia tietojani hänelle. Joku on jo tonkinut kiellettyjä arkistoja tämän asian tiimoilta. En halua herättää liikaa mielenkiintoa suuntaani. Niin, se nimiasia, eikö pelkkä Lady Rieta riittäisi heille?
Vierailumme arkkimaagi Thalorionin luona olikin sitten aika tapahtumarikas. Thia halusi korjata tämän ihmeellisen puhuvan metallikapistuksen toisen siiven, ilman tämän metallikapistuksen, joita modroneiksi myös kutsutaan, suostumusta. Siinä sitten painittiinkin rappusissa tovi ennen, kun Thia sai tämän paran paikattua. Sikäli se oli hyvä päätös, koska Spläts (kyllä, se on hänen nimensä) sai uutta vauhtia ja kipuaminen torniin alkoi sujua vauhdikkaammin. Thalorion oli torninsa huipulla meitä vastassa, mutta siirryimmekin portaalilla takaisin alas hänen työhuoneeseensa. Siellä vasta olikin kaikkea mielenkiintoista. Taidankin tulla hänen oppiinsa joksikin aikaa. Saisin vauhtia alkemian opintoihini! Olen myös kiinnostunut näistä pienistä modroneista. Kuinka hauskoja otuksia. Saisinkohan Thalorionilta sellaisen, jos pyytäisin? Modron onnistuu kyllä, kiitos false hydra tiedoistani, mutta kirjastopallo onkin sitten kalliimpi juttu. Ehkä tulevaisuudessa minullakin olisi vielä sellainen. En kuitenkaan halua riskeerata henkiämme sinisen lohikäärmeen tai beholderin vuoksi vain, jotta minä saisin itselleni jotain hauskaa. Elianan silmä onkin sitten mutkikkaampi juttu. Thian pelko osoittautui myös todeksi. Silmän avulla hag näkee meidän tekemisemme. Eliana on kuitenkin määrätietoinen ja haluaa, että Thalorion poistaa silmän. Minua huolestuttaa. Tuo ääneltään värisevä ja hintelä vanha velho ei saa minua vakuutetuksi, että toimenpide olisi turvallinen, mutta päätös on Elianan. Tuoli, jossa Eliana istuu, on myös modron. Tämä kiinnittää hihnat Elianan vartalon ja pään ympärille, jotta tämä ei pääsisi liikkumaan. Hänen päänsä yläpuolelle laskeutuu jonkinlainen mekaaninen laite, jossa on punainen rubiini. Laite käynnistyy ja rubiinin läpi kulkeva säde osuu hagin silmään. Eliana yrittää olla urhea, mutta häneen sattuu. Kaikki tämä näyttää pahalta. Yhtä nopeasti, kun se alkoikin, se myös loppuu. Silmä on poissa, mutta Eliana on menettänyt tajuntansa. Tappoiko tuo hölmö vanhus Elianan?! Onneksemme meillä on Thia mukana. Melkein jo iskin tuolta velholta tajun kanveesiin.
Nyt olisi aikamme käynnistää suunnitelmamme ensimmäinen vaihe. Mahdollisen surumessun järjestäminen Cleamondin asukkaille. Tähän vain tarvitsemme kuninkaan suostumuksen. Pyydämme kuninkaalta audienssia ja yllätykseksemme hän ottaa meidät vastaan. Selitän asiamme hänelle ja hän suostuu tähän. Hän ihmettelee tosin, miksi tuhlaamme hänen aikaansa näihin asioihin, kun hänen palvelijansa voisivat hoitaa nämä asiat, mutta olemme kuulemma viihdyttävää seurattavaa. Mitä vain teidän korkeutenne, jotta saan totuuden esiin. Hän allekirjoittaa määräykset Helmin temppeliin, Korppikuningattaren temppeliin ja Sopusoinnun temppeliin. Surumessu järjestettäisiin viiden päivän päästä. Viemme määräykset ensin Helmin ja Sopusoinnun temppeleihin. Tämän jälkeen lähdemme toimittamaan määräystä Korppikuningattaren temppelille. Ajatus vuorelle nousemisesta hirvittää. Ehkä saamme jätettyä määräyksen yliseremoniamestarille ylipapittaren sijaan.
Ennen kun pääsemme perille, Eliana sanoo näkevänsä silmälapullaan paljon henkiä kulkemassa kohti temppeliä. True sight silmälapussa, haluaisin itsekin nähdä tämän omilla silmilläni, mutta minun tarvitsisi perehtyä ensin sen toimintaan ennen, kun voisin käyttää sitä. Sitä paitsi meillä ei ole aikaa. Mutta tieto niin monista sieluista kulkemassa ilman johdatusta.. Joku ei tee työtänsä. Nämä sielut tuntuvat kerääntyvän Elianan ja minun ympärillemme. Päätän rukoilla Korppikuningattaren ohjausta näille yksin vaeltamaan jätetyille sieluille. Eliana sanoo tämän toimivan ja määrän hitaasti vähenevän.
Paikalle saapuu kuitenkin jotain painostavampaa. Varjoista saapuu tiellemme… varjoja? Ne eivät halua meidän jatkavan matkaamme. Ovatko ne kenties estämässä sielujen pääsyn kuningattaren luokse? Sitä en salli, en minun temppelini mailla. Ensimmäinen varjo kulkee lävitseni ja tunnen voimieni heikkenevän. Mitä nämä tekevät meille?! Sielujen täytyy jatkaa eteenpäin, minä en voi epäonnistua tehtävässäni! Seison enää tahdonvoimalla pystyssä. Osa on jo kukistettu, mutta aivan liian monta on vielä jäljellä. Näen sivusilmälläni Noamin kaatuvan maahan. Ennen kun ehdin iskeä uudestaan, äänet ympäriltäni katoavat, kylmä tuuli kulkee lävitseni ja kaadun kohti maata.
Report Date
28 May 2025
Comments