No. 22 Muutoksia
General Summary
Paljon on muuttunut sen jälkeen, kun vajaa kaksi kuukautta sitten lähdimme suorittamaan: en-osaa-olla-hyödyksi-ja-vain-valitan Brettin tehtävää. Palattuamme saimme selville, että lähdöstämme oli kuusi vuotta. Kuusi vuotta! Kaikki olivat luulleet meidän jo kuolleen. Palautettuamme Brettin vedimme sellaiset kännit, etten muista koska olisin ollut niin turpa täysi. Heräsin oudosta ja helvetin kylmästä talosta lähestulkoon alasti, vain jokin lakana päälläni ja minua tuijotti kalpea haltija. Kun olin heittänyt tuota henkilöä kohti muutamalla esineellä, jotka vain käsiini sain, Eliana ja Thia saapuivat paikalle ja kertoivat, että tämä oli auttanut meidät talolle. Tämä talo olisi meidän. Lahja Orikilta, olin unohtanut tuonkin. Mutta silti, tuo uusi kasvo vaikuttaa epäilyttävältä.
Talossa on näemmä myös palvelusväkeä: Philip ja Violet Morbrecke. Puolituisia. Olivat odottaneet meitä saapuvaksi jo kuusi vuotta sitten. Philip lupasi korjata minun vaatteeni, jotka jostain kumman syystä olivat vielä enemmän riekaleina, kun Aurumista palattaessa. Aamupalalla, josta jouduin välillä poistumaan pihalle hengittämään, tämä kalpea haltija Noam nimeltään kertoi meille muuttuneesta kaupungista. Ihmisiä katoilee ja kukaan ei muista heidän olemassaoloaan. Heidät, jotka muistaa, ovat vielä olemassa. Monet meille tutut liikkeet ovat silkeneet ovensa ja uusia on avattu. Orik on jälleenrakentanut Aurumin lähes entiseen loistoonsa ja tämän kaupungin kääpiöt ovat suurimmaksi osin palanneet takaisin esi-isiensä synnyinseudulle.
Viimein tulee hetki, kun hyvästelemme Nilbertin. Hän palaa takaisin Arnamiin ja jättää seikkailut taaksensa. Palautan hänelle hänen hattunsa. Ei se mikään mestarinäyte ole, mutta paikkasin sen kuitenkin. Tämä saa hänet iloiseksi. Tuossa todella on se Nilbert, joka osaa iloita pienistä asioista elämässä. Annan hänelle myös rukoispyöräni, jota hän useampaan kertaan pyysi ihmeteltäväkseen. Nyt hän saa pitää siitä huolta.
Pieni kädenheilautus ja pörröinen Nuudeli on taas hänen vierellään. Hyvästi ystävä, olkoon elämäsi täynnä onnea ja naurua. Niin kuin se oli ennen kaikkea tätä.
Talossa on näemmä myös palvelusväkeä: Philip ja Violet Morbrecke. Puolituisia. Olivat odottaneet meitä saapuvaksi jo kuusi vuotta sitten. Philip lupasi korjata minun vaatteeni, jotka jostain kumman syystä olivat vielä enemmän riekaleina, kun Aurumista palattaessa. Aamupalalla, josta jouduin välillä poistumaan pihalle hengittämään, tämä kalpea haltija Noam nimeltään kertoi meille muuttuneesta kaupungista. Ihmisiä katoilee ja kukaan ei muista heidän olemassaoloaan. Heidät, jotka muistaa, ovat vielä olemassa. Monet meille tutut liikkeet ovat silkeneet ovensa ja uusia on avattu. Orik on jälleenrakentanut Aurumin lähes entiseen loistoonsa ja tämän kaupungin kääpiöt ovat suurimmaksi osin palanneet takaisin esi-isiensä synnyinseudulle.
Viimein tulee hetki, kun hyvästelemme Nilbertin. Hän palaa takaisin Arnamiin ja jättää seikkailut taaksensa. Palautan hänelle hänen hattunsa. Ei se mikään mestarinäyte ole, mutta paikkasin sen kuitenkin. Tämä saa hänet iloiseksi. Tuossa todella on se Nilbert, joka osaa iloita pienistä asioista elämässä. Annan hänelle myös rukoispyöräni, jota hän useampaan kertaan pyysi ihmeteltäväkseen. Nyt hän saa pitää siitä huolta.
Pieni kädenheilautus ja pörröinen Nuudeli on taas hänen vierellään. Hyvästi ystävä, olkoon elämäsi täynnä onnea ja naurua. Niin kuin se oli ennen kaikkea tätä.
Report Date
31 May 2025
Comments