No. 21 Nilbert

General Summary

Olimme juuri saaneet painettua uudet kulkulätkät Thian kanssa, kun kuulen Elianan huutavan pääni sisällä rukoillen minua palaamaan takaisin kirjastoon. Jotain on pahasti vialla. Olivatko kultistit tulleet takaisin? Hänen äänessään on kuitenkin tuskaa ja epätoivoa. Mitä helvettiä on tapahtunut? Jätän Thian huomaamatta jälkeen, kun kiirehdin takaisin yläkertaan. Siellä näen Elianan pitelemässä Nilbertin elotonta ruumista sylissään ja selittävän jotain mistä en kuitenkaan saa selvää. Henkeni salpautuu hetkeksi. Ei nyt eikä näin! Juoksen pienen tonttuystäväni luokse ja lasken hänet marmorilattialle. Minun piti säästää tämä käärö ja tutkia sitä tarkemmin, löytää ehkäpä keino kopioida näitä. Tällä hetkellä tuo kaikki on kuitenkin yhdentekevää. Vedän käärön esiin viittani liepeistä ja alan lukea.

Sanat soljuvat suustani pehmeästi ja keksityn jokaiseen lauseeseen, kuin jokainen niistä voisi olla viimeinen. "Älä ota häntä vielä luoksesi." Luen kääröä rivi riviltä hetkeksikään herpaantumatta. "Vielä ei ole hänen aikansa." Me kaikki rukoilemme. "Anna hänen nähdä vielä Arnamin aurinko." Kultaiset säikeet valuvat sydämistämme kohti käsiämme ja niistä edelleen Nilbertiin. "Sinä et saa kuolla." Käärö loppuu ja hetken on hiljaista. "Olen pahoillani rakas ystävä, etten ollut tukenasi." Väri palaa pikkuhiljaa tontun kasvoille ja hän aukaisee silmänsä.

”Minä haluan kotiin.”

Report Date

31 May 2025