Merle on yhtenäisyydessään ja järjestyksessään ihailtava paikka. Siellä kansa on lainkuuliaista, byrokratia pitkälle vietyä ja identiteetti yhtenäinen. Merlen Kasvottomaan armeijaan on panostettu paljon, ja maan hallinto hyödyntääkin sen uhkaavaa mainetta kaikin tavoin.
Yhtenäisyydessä on voimaa
Merlessä bellosilainen ideaali yhteenkuuluvuudesta ja sopusointuisesta massasta on viety äärimmilleen. Pakkomielle univormuihin, muodostelmiin ja sokeaan tottelevaisuuteen näkyy niin kouluissa kuin taiteessakin. Kaikissa maineikkaissa kouluissa oppilaiden tulee käyttää koulupukua, kaupunkien vartijat marssivat tahdissa tavallisena toripäivänäkin ja näyttämöllä nähdään etenkin balettia sekä harmonista - joskin pidemmän päälle tylsää - musisointia.
Kasvottomien armeijasta liikkuu hurjia huhuja, joista suurin osa on totta. Kaikkein pedanteimmat komentajat järjestävät rykmenttinsä pituusjärjestykseen, ja sotilaiden ulkoasussa pidetään tarkka huoli siitä, ettei yksilöitä voi erottaa haarniskan perusteella. Koko pään peittävät kypärät peittävät kaiken muun paitsi vilkuilevat silmät. Merlen armeijan yhtenäisyys ei ole kuitenkaan vain esteettistä, vaan sen koulutukseen on panostettu paljon - tavallisen kansan kustannuksella.
Harmaa kansa
Merlen lipusta liikkuu sanonta, että sen harmaus kuvastaa maan kansaa. Vuosikymmenet tyrannijohtajien ikeen alla ovat koulineet kansasta kuuliaista. Vastarinnat typistetään vikkelästi, ja rikkureista tehdään kohauttavia esimerkkejä. Lapset opetetaan pienestä pitäen olemaan kilttejä ja hiljaisia, ja pitämään asiat omana tietonaan. Paikalliset ovat oppineet kääntämään katseensa kärsimyksestä, sillä aina ei voi tietää, mihin soppaan sormensa likaa ventovierasta auttaessaan.
Merleläisten luottamus on hidasta ansaita, mutta läheisten kesken ihmisten elämä on paljon värikkäämpää. Kun herrat eivät kuule, kylissä pidetään herjaavia juhlia ja piilotetaan viljaa ennen veronkerääjän tuloa. Paikka suorastaan kuhisee salaseuroja, ja harva poliittinen konflikti käydään julkisesti enää nykypäivänä.
Muiden kuin ihmisten suhteen Merle on hyvin vihamielinen. Puoli-ihmisiä kuten vampyyrejä ja pirunverisiä siedetään pitkin hampain, mutta räikeästi vieraalta näyttävät olennot saavat joko lähtöpassit tai metsästäjät peräänsä. Etenkin azarketien metsästystä pidetään yleisesti hyväksyttävänä rannikkoseudulla. Ulkomaalaiset ihmiset saavat huomata, että heidän on hyvin vaikeaa sulautua joukkoon, ja heidän tekemisiään vahditaan tarkasti.
Ihmiskunnan puolustaja
Merle pitää itseään kunniakkaana vartijana, joka pitää "ihmisten mailta" poissa niin etelän
Fer'fwilit kuin Nylkiömaan hirviöt. Merlen osittain tekaistu ja vahvasti liioiteltu historia esittää maan hallitsijat lähes pyhimyksinä, jotka rautaisella otteella ohjaavat kansansa voittoon jokaisessa konfliktissa. Etenkin muinaisten aikojen sodat haltioita vastaan voitettiin heidän taktisella osaamisellaan.
Vaikka historia onkin liioiteltua, Merle on ollut korvaamaton apu suuren skaalan uhkien torjumisessa - silloin kun se ei ole ollut kiireinen huvin vuoksi sotiessaan. Merlen naapurimaat,
Goulhan ja
Kerleau, ovat hiljalleen menettäneet maa-alueita Merlelle vihamielisinä aikakausina, mutta ajan myötä joutuneet madella takaisin kaupankäyntiin raivostuttavan tyrannin kanssa.
Kommentit